tiistai 30. elokuuta 2011

Nyt mammaa jännittää...

Nimittäin herra koira on menossa viikonlopuksi yökylään. Mamma suuntaa kohti Tamperetta edustamaan häihin, yksinään, sillä mies seilaa jossain aavalla ulapalla (=Vaasan satamassa). Armas koiravauva menee siis koko pitkäksi vuorokaudeksi hoitotädin luo.

Nolottaa ihan myöntää, mutta tämän ensimmäisen vuoden aikana herra koira ei ole kertaakaan ollut yli yön hoidossa yhtikäs kenenkään luona ilman mammaa tai pappaa. Ehkä nyt on aikakin.

Herra koiraa tuskin ehtii jännittää, sillä hoitopaikassa odottaa hyvä ystävä, Milli-tyttö.


Millin kanssa ollaan oltu yhdessä vauvasta saakka, eka tutustuminen vain viikko Jalon kotiutumisen jälkeen... (Tällöin viriili herra koira myös ensimmäistä kertaa yritti nylkyttää, tosin kohteena oli Millin pää. Huomatkaa myös vaatimaton kokoero, kertonee pikkukoiran egosta.)


Milli toiminee Jalon pätevänä henkivartijana, ja Pauliina hyvin pätevänä hoitotätinä, joten eiköhän mammakin uskalla juhlia häitä rauhallisin mielin :)

sunnuntai 28. elokuuta 2011

Mietteitä

Katottiin mamman kanssa telkkua yks ilta. Tuli kaks jaksoa putkeen ohjelmaa nimeltä Eläintenpelastustiimi. Siitä tuli mun lemppariohjelma!

Mutta siinä oli aika surullisia kohtaloita... Tulipalo, jossa kuoli kasvattajan kahdestakymmenestä viidestä koirasta yli puolet, ja koirien omistaja paloi pahasti yrittäessään pelastaa lemmikkejään palavasta talosta...


Kaltoin kohdeltuja koiria, jotka joutuivat viettämään elämänsä pienessä aitauksessa ilman juomakelpoista vettä kirppujen vilistäessä satapäisenä laumana pitkin turkkia... Näistä kaksi haukkua piti lopettaa käytöshäiriöiden vuoksi, yhdeltä pikkukoiralta poistettiin pahoin repeytynyt silmä - mutta hän sai sittemmin hyvän kodin yksisilmäisenä!


Kissanpentu, joka oli jostain syystä eksynyt emostaan ja jäänyt jumiin tiiliseinän sisään. Mutta hänetkin saatiin pelastettua, ja hän sai paikan sijaisemon pentueesta, ja myöhemmin hyvän kodinkin vielä!


Surullisia ovat silti monet eläinkohtalot, eikä tällainen pieni koira voi ymmärtää, miksi jotkut ihmiset eivät välitä. Mamma seurasi ohjelmaa kyynel silmäkulmassa, ja kyllä mullekin tuli paha olo, kun näin, kuinka huonosti joillakin koiralaisilla ja kissalaisilla asiat ovat.

Onni on hyvä koti <3

lauantai 27. elokuuta 2011

Siivouspäivä

Ensin siivotaan vaatekaappi, koira osallistuu.



Sitten vaihdetaan lakanat, koira osallistuu.



Lopuksi imuroidaan, koira osallistuu ylhäiselle luonteelleen soveltuvalla tavalla 
tarkkaillen tapahtumia turvallisen välimatkan päästä.


"Voisiksä jo sammuttaa sen imurin, aika ärsyttävä ääni lähtee siitä, ottaa korviin enkä saa levättyä."

perjantai 26. elokuuta 2011

Välillä... on tosi vaikea päättää minkä lelun sitä valitsisi...


Valinta on kauhean hankala, ja vaihtoehtoja on monia...


Sitten sitä miettii...


... että miksei sitä voisi valita jokaista?


torstai 25. elokuuta 2011

Taavi kylässä



Meillä kävi eilen vieraita, kun Riikka sekä Taavi-koira saapuivat moikkaamaan meitä turkulaisia. Taavi aluksi oli hiukan hämmentynyt, kuulemma leikkii yleensä vain isojen koirakavereiden kanssa, mutta pian tein selväksi, että olen ihan kelpo kaveri ja aito koira, vaikka olenkin aika pieni!

Siitä se leikki sitten alkoikin...

Meillä on aika lämmintä. En kuitenkaan ole hikinen, vaan kuolainen.

Auts, jäin jumiin...

Saisinko kaadettua Taavin puskemalla... Ai en, olenkin hänen kainalossaan.

Ollaan me aika julman näkönen parivaljakko!

Moi!



Taavin ohimarssi vasemmalle...

Ja oikealle...

Selätys!

Nyt oonkin aika väsy. Rötkötän lattialla maha täynnä sikanautajauhelihaa, jolla mamma armeliaasti ravitsi rankan päivän päätteeksi. Taavi oli hirmu kiva tavata, ehdotin juuri mammalle, että tapaisimme pian uudestaan!

Punkkeja, punkkeja ja vielä punkkeja

Mökkireissun jäljiltä löytyi viikonloppuna vielä yksi tuliainen, punkkipaholainen. Karkotteesta huolimatta se oli asemoitunut ruokailemaan herra koiran häntään, ja viihtynyt siellä ilmeisen hyvin imien itsensä verentäyteiseksi pullukaksi. Punkki heitti henkensä välittömästi tultuaan havaituksi, ja herra koiran häntää jäi koristamaan komea tulehtuneenpunainen reikä.


Häntään kiinnittynyt punkki ei ollut ensimmäinen, mutta jotenkin sitä aina unohtaa tarkistaa häntäkarvojen kätköt... Onneksi herra koira muistutti asiasta itse rapsuttamalla häntäänsä onnettoman näköisenä, mutta olis sen punkin tietty vähän aiemminkin voinut tajuta poistaa, höh.

perjantai 19. elokuuta 2011

Mökillä

Mammalla oli vapaapäivä töistä, joten suunnattiin yöksi mökille. Aamulla sain ensin Kaarinassa rokotukset, hui, se oli pelottavaa, ja koitin ryömiä tutkimuspöydältä mamman syliin karkuun julman eläinlääkäritädin vaarallisia piikkejä. Selvisin kuitenkin hienosti ja mökillä sainkin kiva palkinnon: pääsin juoksentelemaan ihan vapaana. Sen jälkeen kun papan mamman luona kertaalleen säntäsin juoksuhepulissani autotielle, ei minua ole juuri uskallettu pitää vapaana, mutta mökillä lähimmälle tielle on matkaa, joten sain ulkoilla ihan itsekseni.

Ensin pelasin hieman jalkapalloa.


Sitten käytiin mamman ja papan kanssa sienimetsällä. Pappa sanoi, että mamma on maailman huonoin sienestäjä, mutta löydettiin me ainakin yksi sieni, ja se oli vielä tosi isokin:


Oli niin hirmuisesti tutkittavaa, että väsymys iski ja piti nukkua pienet päikkärit. Mamma väittää, että minulta puuttuu itsesuojeluvaisto, kun kävin kerälle keskelle heinikkoa...


Mutta kun väsytti niin hirmuisesti, ei siinä ollut aikaa etsiä suojaisempaa paikkaa unille!



Heijastinpuku ja valjaat vähän kiristivät, joten mamma otti ne pois ja jatkoin uniani vielä vähän rennommin...



Illalla pimeän tullessa säikäytin mamman havaitsemalla metsässä jotakin. Aloitin suuren vahtihaukun kohti pimeää metsikköä ja olisin kovin mielelläni mennyt tarkistamaan tilanteen tarkemmin, mutta mamma kaappasi minut syliin ja päätti, että nyt tämä perhe menee sisätiloihin. Tylsää.

Aamulla herätin mamman seitsemältä, sillä ulkona oli aika kaunista. Pappa jäi peiton alle kuorsaamaan, mutta me mamman kanssa mentiin laiturille istumaan. Mamma valokuvaili, ja minä haistelin raikasta aamuilmaa.




Vuorokauden reissun saldona oli lähemmäs kaksikymmentä punkkia. Yksi oli päässäni kiinni, muut löydettiin vaeltelemasta turkistani ja muutama löytyi myös mammasta ja papasta. Ällöttäviä ovat punkkiotukset.

Eilen illalla leikin vielä Milli-ystäväni kanssa. Nyt olenkin ihan hirvittävän väsynyt, mamma kiskoi aamulla yhdeksältä lenkille, enkä olisi millään jaksanut vielä nousta... Huhhuh.

tiistai 16. elokuuta 2011

Heijastuspintaa

Iltojen pimetessä on käyttöön otettu taas Jalon heijastinpuku. Herra on erittäin ylpeä tästä keltaisesta huomioliivistään ja herättää suunnatonta hilpeyttä kulkiessaan kadulla siihen pukeutuneena.


Heijastinliivi on saatu Milliltä, joka kasvoi siitä aika nopeasti ulos - oikeastaan nyt on aika vaikea kuvitella, että tämä maailman ystävällisin jättiläinen on joskus ollut Jalon kokoinen:


Heijastinpuvussa on nimensä mukaisesti heijastuspintaa, lisäksi se on komean keltainen, joten sitä on käytetty myös muun muassa mökkireissuilla, kun koira maastoutuu helposti metsän aluskasvillisuuteen. 

Kylkiä koristavat tyylikkäät heijastintassut.


Ja pimeällä näkyvyys on taattu!


Heijastin on halpa henkivakuutus sekä koiralle että emännälle!

sunnuntai 14. elokuuta 2011

Viime aikoina ei ole tapahtunut mitään erityistä. Ilmat on alkaneet viilentyä, se on aika kivaa, kun ulkona jaksaa taas touhuta enemmän. Mamma on tehnyt töitä, ja minä olen loikoillut kotona papan (ja pupun) kanssa.


Täit saatiin häädettyä, ja oon päässyt taas leikkimään koirakavereiden kanssa, kivaa! Tapasin lenkillä kivan mäyräkoirapojan ja koirapuistossa sekarotuisen pystykorvatytön, kyllä nyt taas kelpaa, kun saa leikkiä!

Mutta taas sattui ja tapahtui... Kesällä ihmiset kuljeskelevat pullojensa kanssa kaduilla, ja rikkovat niitä - en ymmärrä miksi. Kovin ollaan yritetty väistää siruja, mutta niinpä vain pääsi vahinko käymään, ja tassuuni tuli haava. Se on onneksi anturan syrjässä, ja paranee toivottavasti nopeasti, mutta tuntuu silti inhalta, kun tassussa on reikä.


Mamma puhdisti haavasta eilen kaikki töhkät, olin kauhean kiltti ja koitin vain avustaa mammaa kovasti nuolemalla tassua samalla. Sitten tassu desinfioitiin, ja nyt saan ulkoillessa siihen sideharson ja tohvelin päälle, tässä kuvassa minulla on tohvelina mamman Hello Kitty -sukka (joka vähän mustui katupölyistä).

Kaikki koiraystävät, varokaa lasia!