sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Saaristoretki

Käytiin tossa yks päivä kesäretkellä. Nauvosta Korppooseen ja paluumatkalla Nauvon Högsarin saarella Smörasken-näköalapaikalla. Oli kuulkaa jännä päivä! (Eikä vähiten sen takia, että
mun pyllystä löyty kesken matkan kaksi punkkia. Yks semmonen juuri irrottautumassa oleva paksu pullukka ja sitten semmonen pieni myös. Onneks oli punkinpoistovälineistö mukana, ja matka jatkui punkeitta.)

Kaikkee jännää siellä oli, kuviakin otettiin paljon, mutta koska mamma ei huomannut totaalisen pieleen säätyneitä ISO-arvoja, tuli kuvista ihan ylivalottuneita. Mut oli esimerkiks riippusilta:


Veneitä, veneitä ja lisää veneitä! Kauheen monella veneilijällä oli mukanaan koiria, joten laiturilla oli hirmeesti moikattavia karvakorvia.


Sitten oli tosiaan noi Högsarin kalliot, jonne oli puhelimella guuglattujen ohjeiden perusteella hieman hankala löytää. Lopulta joku ystävällinen paikallinen ohjeisti meidät oikeaan lähtöpaikkaan ja lyhyen patikoinnin jälkeen päästiinkin kallioille. Siellä ylhäällä oli esimerkiks tommonen hassu pieni järvi!



Onneks tajuttiin siitä vielä jatkaa eteenpäin, koska sieltähän vasta aukeskin ne paikallisenkin kehumat komeat maisemat pitkälle saaristoon.


Tässä on tää virallinen Smörasken. Eli voirasian mallinen iso kalliolohkare, jonka päällä merkkitorni. Kuulemma tuolla olis ollut myös geokätkö!


Kauheen pitkä päivä oli jo takana, siksi vähän haukotutti...


Ja kukkien haisut sekä vieno merituuli aivastutti...


Tuolla kyllä pieni koira tunsi itsensä vieläkin pienemmäksi.



Käykää ihmeessä tuolla, jos Turun seudulla liikutte!

Muutenkin saaristo on aika hyvä kohde koiran kanssa kierrellä: ainakin pienen koiran kanssa saa mennä useimman ravintolan terassille vähintään, joten ruokailu ja kahvittelu onnistui aurinkoisella kelillä ongelmitta.

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Viileetä

Me ollaan lomailtu pari viikkoa. Vaikka lomakelejä ei oo kyllä näkynyt, on kylmää, viileetä tai sateista. Hetkittäin jopa hiukan lämmin, mutta sitten sataa taas. Ruisrock-viikonloppu oli pilvetön ja kuuma, mutta siinäpä se. Mutta! Tällaiset vähän viileämmät kesäkelithän on ihan loistavat lenkuroinnille! Mä kun en jaksaiskaan vaellella hellesäällä. Nytkin pitää olla juomapullo mukana pidemmillä lenksuilla, kun ojanpohjat on kuivuneet, eikä matkan varrella ole juomalätäköitä. 

Kesälomalla ollaan siis lenkuroitu! Lähellä ja kaukana. Metsissä, pöheiköissä ja kaduilla. On kerätty matkaan mukaan kymmenittäin punkkeja, ja yksi käärmekin osui polulla vastaan (en huamannu edes, kipitin yli, ja mamma meinas saada slaagin, kun tuli mun perässä ja oli vähällä ite astua sen päälle, näki jo kauhukuvia mun keskellä metsää saamasta kyynpuremasta...). Tässä meidän lähellä lenkurointimaastot on kyllä huikeat. Nämäkin Rauvolanlahden pitkospuut ihan lyhyen kävelyn päässä kotoa! 


Sadetakille on tänä kesänä ollut ennätyksellisen paljon käyttöä :( Eikä ole mikään lämmin kesäsade, vaan kylmästi vihlova tihku kaatosade!


 Parasta on kyllä ollut takapihalle valmistuneet aidat. Oon kuulkaas ensimmäistä kertaa elämässäni saanut kulkea vapaasti sisään ja ulos, aika mahtavaa! Oon heitellyt mun frispiitä ja palloa ja kuopsuttanut multakasoja mamman istutuksia. Aita on siksi huono, ettei siitä näy oikein läpi, mutta alareunassa on mulle sopiva rako. Siitä vakoilen naapurin Huldaa. Etuosan ohi taas lenkkeilee vastapäisen talon kaksi koiraa. On trafiikkia! Alaosa on varmuudeksi verkkoaidattu, ihmisväki meinas, että kaivautuisin siitä muuten karkuun...

Fanni ei edelleenkään saa ulkoillu vapaana, koska loikkais aidan yli. On kyllä pari kertaa jo onnistunut vapautumisyrityksissään, viimeks eilen mä ilmotin mammalle, että F oli kiemurrellut irti valjaistaan ja patsasteli takapihalla ihan irrallaan! Mä pidin sit Fannikasta kiinni sen aikaa, että mamma kipitti nappaamaan hänet talteen.

Kävi muuten draaginen äksidentti tossa takapihalla. Mun rakas kamu Milli oli kylässä ja hepuloitiin tossa pihalla, ja sitten tuli Millille pissi. Ja satuin oleen siinä sitten vähän pahasti nuuskimassa just. Niin, että se pissi osui sitten suoraan mun päähän. Ihan suoraan silmiin. Ja nenään. Kaameeta!

Lenkuroinnin ja pihakyttäilyn ohessa oon sitten nukkunut päikkäreitä. Ihan parasta!



Ihmisväen lomaa olis vielä puolitoista viikkoa jäljellä. Paljon on suunnitelmia vielä! Jos mamma malttais kameraakin kantaa mukana, niin saatais vähän parempia kuvia, muutakin kuin kännykkäräpsyjä.

Loppuun vielä pieni "mainos". Kodin Terra on ottanut ison harppauksen kohti koiraystävällistä toimintaa! Vaikka keli oli tuona päivänä viileä ja sinänsä soveltuva hetkelliselle autossa odottamiselle, pääsinkin autokököttämisen sijaan mukaan ostoksille, ihan huippua! Tällaisia lisää, kiitos.