keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Genius!

Mä sain tossa loppuvuodesta tällasen uuden namikätkölelun. Se on ihan kiva, paitsi etten mä saa sieltä oikein mitään ulos. Paitsi noi tyhmät nappulat, joita mun mamma laittaa sinne hämäykseks. En syö niitä, koska haistan, että siellä sisällä on kanakierrepaloja. Lelun nimi on muuten Kong Genius, eli siis mä oon aika nero, kun mulla on kerran tollanen lelu!








Lopulta sain vähän apua, jotta sain kanakierteet ulos tuolta. Mut oon silti nero, eiks vaan?

Mammalla oli tänään varmaan joku mielenhäiriö, ku se raahas mulle kaupasta vaikka mitä kivaa. Tuoretta jauhislihaa, kanaa, solmuluita, possunkorvia, kahdenlaisia purupaloja sekä hammasharjan. Siis voitteko kuvitella, mulle, ihmisvauvojen hammasharjan. Voitte varmaan arvata mitä mieltä mä oon siitä...

maanantai 20. helmikuuta 2012

Aurinkoisella säällä

Mamma piti lupauksensa ja vei mut mettälenkille. Tällä kertaa oltiin ihan sopuisasti, mamma oli hyväntuulinen, eikä sillä menny lunta kenkiin vaikka mentiin välillä umpihangessa (kuulemma Hurtan pinkit säärystimet on superhyvät lumisuojat). Aurinko paisto, mammalla oli taskussa ilmakuivattua ankkaa ja mä olin siks oikein nätisti. Sain vähäsen jopa juoksennella vapaana. Sit mamma otti musta hirveesti kuvia, niinku esimerkiks tän:


Mettässä oli hirmusesti lunta...

Tässon nää mamman säärystimet.

Tääl me oltiin!

Osaan mä kyl poseerataki.

Ja juosta, lujaa!



Aurinkoista päivänjatkoa plokiystäville!

Uus viikko, uudet kujeet

Maanantaiaamu alkoi erittäin ihanasti auringon pilkistellessä kaihtimien väleistä. Aurinko. Sitä ei oo näkynytkän melkoiseen pitkään aikaan! Aamulenkillä vesi tippui räystäistä, ihan melkein kesä jo! (Sivuhuomautuksena kerrottakoon, että tää aamulenkki suoritettiin kymmeneltä, jolloin päivä on monien mielestä ehkä jo aika pitkällä...)

Sit sisällä sain possusuikaleita, namii, senkin uhalla, että kakkaan taas sisälle. Eilenhän nimittäin aamu alkoi niin, että mamma veti aamulenkille käteensä lapaset, joita se sit rupes kattoon tarkemmin ja haisto niitä... kappas, mä olinkin käyttäny niitä samaisia lapasia yöllisen ripulikakkakasani peitemateriaalina. Pidemmän ajan havaintona mamma on nyt todennut, että possusuikaleista seuraa lähes aina yökakka eteisen matolle, tai vähintäänkin lenkillä tapahtuva ripulointi. Harmi, koska ne on ihan parhaan makusia ja tyhjennän ruokakipponi kahdessa sekunnissa, kun siellä on possua!

Sit aamupalan jälkeen luetaan aina plokit. Mä oon mamman assistenttina siinä, ja katon kans kaikki kuvat varsinkin tarkasti. Tässä me luetaan Kaikki elämäni koirat -plokia.





On muuten hyvä toi mamman uus kone, Samsungi. Toi tuuletusaukko on mukavan lämmin, siinä on kiva lepuuttaa päätä!

Mamma lupas, että me mennään tänään metsäileen. Elikkäs ulkoileen metsään, lepuuttaan hermoja (lupaan olla nätisti, ettei mamma hermostu) ja nauttiin auringosta!

lauantai 18. helmikuuta 2012

Pyykkipäivä

Mamma pyykkäs mun kaikki pedit. Siis ne kolme, ei mulla sen enempää oo. Tänään sain petivaatteeni takasin, puhtaina. Puhdas peti on kuulkaas aika kiva juttu, ainaki mun mielestä, ku mä oon tällanen siisteydestä pitävä yksilö.

Mun mielestä tosin tän pedin olis voinu jättää näinkin:

Jos katot oikein tarkkaan ni näät mun pöyhkeen turkkini...

...mut mamma sano, että mun pitää tulla pois tuolta pussukasta, sinne kuuluu kuulemma vaan toi tyyny ja mä kuulun sit siihen pussukan päälle. Jaa.


Mut ihan hyvä täs päälläkin on kölliä. Vaikka ei toi mun petini oo yhtään niin pöyhee ku sillon ku mä sain sen, päällinen on kovettunu pesuissa. Mut mä oon saanu sit sitä muhkeuden katoamista paikkaamaan noi pari tyynyä, niitten sekaan on kiva kaivautua.


Ja sit tietty jos omat pedit tuntuu kovilta ja tympeiltä, voi aina mennä mamman ja papan petiin, se vasta pehmonen onkin!

maanantai 13. helmikuuta 2012

Erityisen onnistunut mettälenkki

Käytiin tossa yks päivä mettälenkillä. Mamman hermot kaipas lepoa, ja se aatteli, että ajellaan rauhottumaan luonnon helmaan. Harmi vaan, että liikkeellä oli muutama muukin, suksilla ja ilman, koirien kanssa ja ilman, jäällä ja poluilla ja metsässä. Lenkki alkoi lupaavasti, sillä heti autosta astuessani huomasin naapuriautosta laskeutuvan koiralaisen. En siis suostunut liikkumaan mihinkään, vaan halusin tämän koiralaisen luo. Mamma oli eri mieltä, ja lähdimme päinvastaiseen suuntaan. En suostunut liikkumaan. Mamma koitti kanakierrenameja, sylkäisin ne pois. Mamma koitti komentaa, en kuunnellut. Koska kiertoreitillä oli umpihanki, meni mamman kenkään lunta, ja siitäkös mamma kiukustui lisää.

Lopulta tämä ihastuttava koiralainen katosi näköpiiristäni (todella harmillista!), joten jatkoimme matkaa alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Jouduin kuitenkin lenkkeilemään narun päässä, koska vastaantulijoita putkahteli vähän väliä. Ja mulla on kuulemma tapana kuuroutua havaitessani jotain mielenkiintoista, mistä seuraa karkaaminen, mistä seuraa mamman hermoromahdus.

Onneks mulla on pitkä fleksihihna, peräti kahdeksan metriä liikkumavaraa.


On vähä lunta tässä...

Tän kuvan ottamisen ajaks mamma irrotti mut hihnasta, jotta näkyis muutaki ku fleksi. No sit se otti tän kuvan ja alko säätää asetuksia kamerasta, joten mä nostin kytkintä ja tein pienen tutkimusmatkan lähimaastoon. Mamma ei tykänny.



Herkullinen haju, nro 2739.

No joo, lenkin jälkeen mamman pinna tais olla entistäkin kireämmällä. Olin kuulemma ärsyttävällä päällä (oikeesti mua ärsytti ku mammaa ärsytti, ni siks ärsytin sitä vähän lisää). Kuvistakaan ei kuulemma tullu mitään, kun mä oon tumma ja lumi on vaaleeta ja valoa on liian vähän. Mun mielestä mä näytän kyllä aina komeelta!

Kotona mä osasin taas hienosti istua ja odottaa ja tulla luo ja namitki muuten maistu taas...

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Siivouspäivä

Siivouksessa paras osio on pölyjen pyyhintä. Meillä on tollanen erittäin ihana pölyhuiskanen, jota mä rakastan yli kaiken. Välillä kaivan sen ihan omatoimisesti kaapista ja leikin huiskasen kanssa hiukan. Huiskanen on kevyt ja pehmeä, siis helposti heiteltävä ja paikasta toiseen kuljetettava. Varsi on mukavan pehmeää muovia pureskeltavaksi. Niin ja kyllä se ne pölytkin puhdistaa ihan hyvin. 

 

Sit pölyjen pyyhinnän jälkeen on vuorossa imurointi. Siitä mä en erityisemmin pidä, kun imurit pitää hirvittävää meteliä, mutta nykysin voin kyllä jo oleskella samassa tilassa metelihirviön kanssa suhteellisen rauhallisena. Ja niin! Meille tuli tällanen uusi imuri, Dyson! Sen nimi on animal pro, siks mäkin tykkään siitä.


Mamma ja pappa väittää, että musta lähtee vähän karvaa joskus, ja tää on kuulemma erityisen hyvä vehje sen irtokarvan poistamiseen (eivät ne sentään minua imuroi, vaan lattioita). Edellisenä päivänä oli vanhalla imurilla imuroitu, ja tuossa säiliössä näkyy nyt karvamäärä, joka irtosi matosta animal pro -imurin kanssa. Aika tehokas. Matoista tulee mukavan pöyheitä, joten imuroinnin jälkeen niissä on taas mukava kölliä, kun isäntäväki jatkaa lattioiden pesulla.

Kauheen rankkaa tää siivoominen..

Tänään aamulenkillä vastaantullut rouva kysyi, että olenko mä sellanen koira, joka just varastettiin turkulaisen kaupan pihalta. Täti sitten tiedusteli kautta rantain muun muassa ikääni, mammalle tuli kai vähän sellainen olo, kuin täti olisi epäillyt minua siksi varastetuksi koiralaiseksi. Mutta hyvähän se on, että ihmisväki on valveutunutta, vaikka tämä varastettu koiralainen onkin ilmeisesti jo palautunut hyväkuntoisena kotiin! 

maanantai 6. helmikuuta 2012

Paluu blogin pariin

Mamma osti uuden tietsikan. Se vanha (tai "vanha", peräti alle kolmen vuoden ikäinen) kone kun tosiaan sirisi, ja huoltomies kertoi, että siitä hajoaa kiintolevy ihan just kohta. Sitten hankittiin uusi kiintolevy, kunnes kävi ilmi, ettei Windowsin palautuslevyjä löytynyt mistään. Koska uusi Windows olisi kustantanut yhdessä kiintolevyn kanssa viitisensataa, ja koska "vanhasta" koneesta oli myös tuuletin hajoamassa ihan just kohta, päätyi mamma hankkimaan uuden koneen. Mutta nyt on sitten ollut vähän ongelmaa (eli mamman ja papan laiskuutta) mm. kuvankäsittelyohjelmien asentamisten kanssa, joten mä en oo päässy bloggaan ollenkaan!

Ulkona on myös ollut niin kylmä, että valokuvaus on rajoittunut sisätiloihin. Mäkin oon vähän palellu, vaikka mulla onkin aika paksu turkki... Vanhasta fleecehaalaristakin olin kasvanut ulos, joten on pitänyt pärjätä pelkällä talvimanttelilla, sillä oikeankokoista haalaria ei ole löytynyt. Mustissa ja Mirrissä käytiin kokeilemassa useampaa, mutta oon kuulemma niin hassun mallinen, ettei oikein löydy sopivaa. Tein muuten komeat pissat kaupan lattialle, yritin merkata puolen metrin päähän näytillä olleisiin koiranpeteihin, mutta olin vähän liian kaukana... Mammaa kuulemma hävetti, varmaan se, etten osunu siihen petiin vaan meni ohi.


Viime päivät on vietetty yllä olevissa tunnelmissa. Tänään on pitkästä aikaa aika kiva keli, ei oo liian kylmä ja aurinko paistaa. Mamma on kylläki töissä iltaan saakka, mutta jospa pappa veis mut oikein pitkälle ulkoilulle...