sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Sukuloimassa

Eilen ajeltiin Nakkilaan moikkaamaan Tuula-tätiä ja kotikontujani vauva-ajoilta. Matka kesti parisen tuntia, mutta minusta automatkustaminen on ihan kivaa - tasainen hurina unettaa, ja nukuin nytkin aika sikeästi koko matkan. Autossa minulla on valjaat ja oma turvavyö, se on kivaa, sillä mahdun loikoilemaan paljon paremmin tällä tavoin kuin yhdessäkään kuljetuskopassa.

Perillä vastassa oli lauma tyttökoiria, ja olin aluksi jopa vähän hämilläni. Mutta voi kuinka kiva oli juosta kaikkien viiden ystävän kanssa aidatulla takapihalla ihan vapaana! Fiinan kanssa leikittiin eniten. Ollaan kuulemma siskon kanssa vähän samannäköiset.

 

Äidinäitini:  


Lauman vanhin Milla-rouva katseli sähellystä rauhallisesti ja oli kiinnostunut enemmän mamman ja papan rapsutuksista kuin minusta:


Äidiltä sain välillä osakseni vähän ärinää ja murinaa, pientä komennusta, mutta taisi emo silti olla iloinen nähdessään poikansa.


Kyläilyn jälkeen käytiin vielä Porissa tapaamassa paikallisia tipsuja näyttleyharjoituksessa, jossa minä en suostunut tekemään yhtikäs mitään, sillä olin ihan ihmeissäni siitä tipsumäärästä! Osaan kyllä seurata ja seistä nätisti, mutta nyt unohdin kaikki oppini hämmennyksissäni. Eikä namitkaan auttaneet - mammalla ei ollut mukana mitään todellista herkkua, jolla olisi ehkä voinut saada huomioni.

Kotimatkalla nukahdin ihan välittömästi ja iltalenkin jälkeen koisin sikeästi aamuun asti. Aamulenkilläkin olin vielä aika naatti, sillä en jaksanut hirveästi leikkiä edes naapurin kaniinimäyräkoiraystävän kanssa.

Rankka, mutta kiva reissu!


perjantai 25. helmikuuta 2011

Koirapuistossa

Me käydään mamman ja papan kanssa aina välillä Kakolan koirapuistossa (oikeasti sen nimi on kai Eerikinrinteen koirapuisto) ulkoilemassa. Välillä siellä on tosi paljon koirakavereita, mutta toisinaan taas ei ketään - silloin juoksentelen siellä yksikseni ja haistelen herkullisia tuoksuja.


Kaupungissa on ihan luksusta päästä juoksemaan vapaana, sillä tavallisesti kaikki lenkit tehdään hihnassa.


Välillä pitää käydä tsekkaamassa portilla, onko koirakavereita näkösällä.


Pari päivää sitten käytiin mamman ja papan kanssa Ruissalossa meren jäällä leikkimässä. Siellä sain olla vapaana... Mutta vähän karkasin. Mamma koitti pyydystää minua, ja juoksin innoissani karkuun. Ihan näköetäisyydellä koko ajan, mutta mamma vähän suutahti, kun en tullut luo vaikka käskettiin. Mutta pitäähän nyt välillä koiran saada juosta ja nauttia vapaudesta, eikö?

Nyt ulkoilemaan, vaikka en yhtään jaksaisi, sillä on tylsä ja harmaa ilma...

maanantai 21. helmikuuta 2011

Pakkasta

Viime viikkoina on ainakin täällä Turussa ollut ihan hirmuisen kylmä. Pakkaslukemat hipovat kahtakymmentä ja aamulenkeillä saattaa olla enemmänkin. Loppusyksyllä hankittu Hurtan talvimanttelikin on jäänyt pieneksi talven aikana - mamma ostikin minulle nyt kokoa isomman ja vanha takkini sai uuden kodin koiraystäväni luota.


Päivät kuluvat kylmyyden takia aikalailla sisätiloissa. Minä kyllä tykkään ulkoilla pakkasellakin, mutta mamma sanoo paleltuvansa. Mutta päivisin on kivaa, kun aurinko jo lämmittää: viime viikolla istahdettiin mamman kanssa hetkeksi jokirantaan ihastelemaan kaunista auringonpaistetta kesken päivälenkin.


Sisällä minua saakin aktivoida aika paljon, kun en saa ulkona purettua kaikkea energiaani. Mamma ja pappa pelaavat kanssani aina välillä aktivointipelejä, mutta olen jo aika taitava niissä ja selvitän ne hetkessä.


Talvitakin lisäksi mamma hankki minulle kokovartalohaalarin (noloa). Naapurin Hannibal-mäyriksellä on kyllä samanlainen, ja se on ilmeisesti aika lämmin, koska se suojaa tassujakin toisin kuin pelkkä takki. Lähdetään nyt päivälenkille ja noudetaan haalari samalla naapuriliikkeestä, jonne se on tilattu.

Aurinkoista pakkaspäivää!

perjantai 11. helmikuuta 2011

Järsiminen harrastuksena

Pidän pureskelemisesta. Aloitin harrastukseni vaatimattomasti: mamma antoi minulle tyhjiä vessapaperirullia, mutta pienenä minulta kului useampi päivä yhden pureksimiseen. Nyt olen harjaantunut ja vessapaperirullan silppuan jo hetkessä!

Ensimmäiset ihan itse keksimäni järsinnät suoritin parvekkeella. Mamma oli tehnyt jonkin kasviasetelman, ja sieltä oli kiva käydä syksyllä nyppimässä kukkia matolle pureksittavaksi. Mamma ei ilmeisesti tästä tykännyt, sillä huomattuaan parvekkeella tapahtuvan puuhailuni kävi maustamassa kasvit etikalla. Hyi, en maistanut niitä sen jälkeen.


Eräänä päivänä löysin vaatekaapin nurkasta varmaankin jonkinlaisia puruluita, jotka mamma oli varmaan unohtanut antaa minulle. Otin ne sieltä itse - ja oi, kun näitä olikin kiva narskutella!


Tämä, hiukan vessapaperirullaa koostumukseltaan ja maultaan muistuttava purulelu löytyi sängynreunalta - mamma voisi kyllä jättää näitä vähän helpompiin paikkoihin, ettei tarvitsisi kiipeillä.


Viime aikoina, kun olen jo kasvanut aika paljon, olen huomannut ylettyväni uusiin paikkoihin, joista voi löytyä mielenkiintoista järsittävää. Tämä kuva on otettu sen jälkeen, kun olin ollut muutaman tunnin yksin kotona ja kiipeillyt sillä välin hieman kirjahyllyssä. Löysin muun muassa korin, jossa oli pakasterasiallinen puruluitani! Sekä pussin, joka sisälti possunkärsiä! Sitten löysin tuollaisia hauskoja kovia narskuttelujuttuja, joita olikin hyllyssä läjäpäin, niiden sisällä oli tuollaisia kiiltäviä kiekkoja. Olin aika taitava, sillä narskuttelin nämä kovat muovijututkin aikamoisen pieniksi muruiksi!


Tänään löysin kirjahyllystä tällaisen aarteen! Se oli samanlaista ainesta, kuin rottinkinen lelukorini, mutta tämä oli ihan vailla käyttöä hyllyssä, joten päätin hieman maistaa sitä. Mamma taisi olla ylpeä narskuttelutaidoistani, sillä halusi ikuistaa työni jäljen valokuvaan. 

Harrastukseni jatkuu ja aion yhä edelleen kehittää taitojani! Nyt mamma on vain jostain syystä asentanut siirrettävän pentuaitamme kirjahyllyn ympärille, varmaankin tehdäkseen minulle lisähaasteita kiipeilyyn, joten seuraavaa narskuttelukohdetta etsiessä pitää ensin löytää reitti aidan yli!

lauantai 5. helmikuuta 2011

Kavereita

Olen viimeaikoina tavannut ihan hirmuisesti koirakavereita! Mamman kanssa eräänä iltana tavattiin peräti kuusi koiraa, joiden jokaisen kanssa sain hieman leikkiä: labradori, 12-viikkoinen westietyttö, kaksi kääpiösnautseria, parsonrusseli sekä isovillakoirauros. Naapuritalon Hannibal-nimistä kääpiömäyräkoiraa olen myös tavannut, hänen kanssaan tulemme tosi hyvin toimeen, sillä ikää on lähes päivälleen saman verran ja leikki sujuu loistavasti. Koirapuistossa leikin Siperianhuskyn kanssa, hän oli oikein komea nuori uros vaikka juoksikin epäreilun kevyesti ympäri puistoa, kun minä yritin kaikkien voimieni edestä pinkoa pysyäkseni perässä.

Lisäksi muutama viikko sitten meillä kävi vieraita: kultsuystäväni Peto ja Robi tulivat viikonlopuksi kylään.


Robin kanssa on kiva loikoilla, hän on minulle vähän kuin isoveli, idoli, ylväs hieman jo vanhempi herra, jonka turvalliseen kainaloon on kiva käydä päiväunille. Pedon kanssa taas keskitymme lähinnä leikkimään, tosin nyt Peto oli satuttanut tassunsa, eikä voinut lähteä minun ja Robin kanssa koirapuistoon ollenkaan peuhaamaan.


Mamma vähän lupaili, että ensi viikolla on taas odotettavissa kivoja koiratapaamisia, joten niitä odotellessa...