keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Pappa tuli kotiin

Pappa tuli eilen kotiin! Perinteisesti mentiin mamman kanssa vastaan junalle, joka oli tietysti myöhässä. Satoi räntää, mutta sitkeästi me seisottiin siinä laiturilla... Ja sitten pappa näkyikin jo! Tunnistin papan jo kaukaa ja kirmasin vastaan. Olin ihan hypersuperiloinen ja tutisin koko koira, kun häntäni heilui niin kovasti.

Pappa oli ehtinyt töiden lomassa piipahtaa Englannissa maissa ja toi meille tuliaisia. Minullekin!


Hirmu hyviä herkkupaloja, maistoin jo muutaman! 

Aika kivaa, kun ollaan taas koko perhe koolla!



sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Sunnuntaita

Turkuun saapui takatalvi viime viikolla, vaikka jokirantaan oli jo ehtinyt Valion jätskikiskakin. Mutta ne suli nopsasti, ja maa alkaa olla taas kuiva ja keväinen. Jalo riemuitsee aurinkoisista päivistä, ja voi niitä kaikkia ihania hajuja, jotka sulava lumi paljastaa altaan!

Ilmojen lämmitessä poju on alkanut hakeutua asunnon viileimpään nurkkaan parvekkeen oven juurelle. Plussana vielä verhot, joihin on kiva kääriytyä!


Jossain välissä herra on keksinyt myös taustalla näkyvän lampun johdon olemassaolon. Johto oli näppärästi jyrsitty viittä vaille katki ihan huomaamatta! Tähän saakka sähköjohdot on saaneet olla täysin vailla huomiota, mutta täytyypä nyt tarkkailla johtojen kuntoa vähän tiuhempaan...

Tänään poju treffasi Tahvon, urheilupuiston alakentällä oli kiva painia. Loppupäivä onkin sitten mennyt melko raukeissa tunnelmissa... Samalla reissulla treffattiin 7-v tipsuherra Ville, joka oli saapunut Turkuun Jalon lailla Nakkilasta, kylläkin toisen Tuulan kasvattina :) Ville oli oikein komea herrasmies, peräti yhdeksän ja puoli kiloa painoakin! Edelleen Turun seudulle toivoisin kovasti tipsutoimintaa, näitä saman rodun edustajia olis kiva tavata useamminkin!

sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Papan kanssa

Mamma kertoi, että alunperin pappa ei ollut tahtonut lemmikkiä. Keskustelu meni jotakuinkin näin:

- Otetaan koira!
- Ei oteta.

- Otetaan koira!
- Mä en usko, että sä ulkoiluttaisit sen loskakelillä ja räntäsateessa ja heräisit joka aamu lenkille aikaisin.

- Otetaan koira!
- Mä en ainakaan sitten ulkoiluta sitä, ellet sä ole tosi kipeä.

- Otetaan koira!
- Mä en ainakaan sitten maksa sitä.

Tähän väliin mahtui perinpohjaista rotututkiskelua, koirallisten kavereiden haastattelua, unelmia ja suunnittelua. Kunnes mamma ja pappa päätyivät lopulta Tuula-tädin luo katsomaan minua, pienenpientä pentua (jättiläismarsua, kuten mamma ja pappa minua nimittivät), ja päätös myös papan osalta oli sinetöity.

- Otetaan tää.

Ja minustahan tulikin sitten papan silmäterä.









Pappa <3

lauantai 19. maaliskuuta 2011

Yrjölän puuro

Eilen pitkällisen jyvänliotuksen ja uunihaudutuksen tuloksena valmistui Yrjölän puuroa. Valmistan sen tipsujen pentuoppaan mukaan, jolloin puuroon käytetään (tupla-annoksen mukaisesti) 

2 litraa vettä
1 dl tummaa riisiä
1 dl ohrasuurimoita
1 dl tattarisuurimoita
1 dl hirssisuurimoita

Näitä liotellaan vähintään kuusi tuntia, jonka jälkeen uuniin kahdeksi tunniksi. 

Valmiiseen puuroon sotken lihat raakana. Tästä liikkuu monenlaista ohjetta, pentuoppaassa ohjeistetaan kypsentämään myös liha, kun taas jossain väitetään, että kypsentämällä lihasta poistuu tärkeitä ravintoaineita. Käsittääkseni raaka lihan on koiralle parasta, mutta...


... miten mahtaa olla tällaisen jauhelihan kanssa? Sikaa ja nautaa. Raa'assa sianlihassahan piilee trikiinivaara (Suomessa ilmeisesti melko olematon kylläkin). Oscar-ruokien sivuilla kerrotaan jauhelihan kelpaavan sellaisenaan sulatettuna, kun taas toisaalla väitetään sianlihan vaativan aina kypsennystä. 


Safkat on nyt kuitenkin pakastettu puuro + raaka jauheliha -yhdistelmällä. 
Mutta miten on, menikö nää kokkailut nyt trikiinivaaran takia ihan pilalle?

Edit. Armas koira-alan ystäväni on vankasti sitä mieltä, että lihat syötetään raakana, joten sellaisena herra Jalokin ne saa. :)


Aamu kaupungissa

Mamma, alias Marja, kirjoittaa ihan ite nyt.

Mies herätti seitsemältä soittaessaan töistä, reissun päältä. Ja Jalokin siinä sitten jo puuhaili luunsa parissa tahallisen äänekkäästi.

Niin ja herra koira on keksinyt uuden leikin. Ei "pääse" edelleenkään omin avuin sänkyyn, joten tyytyy nousemaan reunaa vasten tuijottamaan ja ehkä riittävän lähelle päästessään nuolaisee naamaani. Sitten kun koitan kurottua kohti koiraa nostaakseni sänkyyn - kipittää poju pois. Tullakseen heti pään tyynyn painettuani uudestaan tuijottamaan. Se on sellainen "nyt ylös sieltä, tahdon lenkille, orjani!" -tuijotus. No toimii tai ei, mutta puoli kahdeksalta oltiin jo pihalla.

Viikonloppuaamut keskustassa ovat mielenkiintoisia. Erinäiset ihmiseritteet ovat toki itsestäänselvyys, mutta lauantai- ja sunnuntaiaamuisin voi lisäksi bongailla monia muita ylläreitä kaduilta. Puoliksisyötyjä kebabeja. Ranskalaisia. Kebabkääreitä (eli niitä lämpöpakkauksia, jotka ovat kevyitä ja liikkuvat tuulessa eli ovat koiran mielestä äärimmäisen kiinnostavia). Pitsalaatikoita, pulloja, laseja.

Niin ja niistä oksennuksista voi sitten päätellä, onko öinen kulkija käynyt ensin purilaisella vai ehkä syömässä riisiä. Herkullista.

Tänään alaovella odotti lisäksi keväinen yllätys: vihreä muovinen vappuhattu.

Jätepläjäystä lukuunottamatta rakastan viikonloppuaamuja, kun kaupunki nukkuu. Edes muita koiranulkoiluttajia ei juuri näy vielä, on ihan hiljaista, voi tehdä aamulenkin verkkareissaan vaikka kauppatorille, eikä silti vastaan tule ketään.

Ja ai että odotan kesää: silloin tehdään Jaltsan kanssa aamulenkit aina kauppatorille. Tuoreita mansikoita aamupalaksi!

perjantai 18. maaliskuuta 2011

Rakastan kiipeilyä, korkeita paikkoja ja kaivautumista. Nukkuminen tavanomaisesti omassa pedissä - ehei, se on tylsää. Sillä nukkua voi...


Sohvatyynyjen päällä.


Oma petikin kelpaa silloin, kun siihen on sekunniksi kasattu tyynyjä petaamisen ajaksi. Kun mamma huomasi, että tyynyt ovat selkeästi mieluisin sisustuselementti...


Sain niitä myös omaan petiini! Nyt kelpaa sitten köllötellä päällä, alla tai vaikka välissä!



t. Jaltsa

torstai 17. maaliskuuta 2011

Kurakelejä ja kylpemistä

Minut on tänään pesty neljä kertaa. Siis NELJÄ, kuvitelkaa! Aamulenkin jälkeen tassut ja maha, päivälenkin jälkeen sama setti shampoolla tehostettuna, ja vielä uudestaan, kun hiekat tarkertuvat niin tiukasti pitkiin vatsakarvoihini. Ja sitten iltalenkin jälkeen tassut ja maha. Päivät ovat siis yhtä kylpemistä!

Myös ystäväni Kumikana joutui tänään kylpyyn. Kumikana on ollut hyvä ystäväni jo vauva-ajoilta saakka: valitsin hänet ihan itse päästyäni ensimmäistä kertaa tutustumaan lemmikkitarvikeliikkeeseen. Kumikanan vinku hajosi ajat sitten, ja hänen toinen takaraajansa on miltei irti, mutta yhä edelleen hän on yksi rakkaimmista leikkitovereistani.

   
Tässä Kumikana on juuri muuttanut meille.
Tässä Kumikana tänään, hän tuli juuri kylvystä.

Lohdutin Kumikanaa kertomalla, että tiedän kuinka ärsyttävää jatkuva peseytyminen on.

Kumikanasta tuli pesun jälkeen puhdas ja hyväntuoksuinen!
 Loppuun vielä kuva arkistojen kätköistä. Vielä puoli vuotta sitten mahduin kääriytymään käsipyyhkeeseen!


Nyt nukkumaan!


Ulkona

Tällä viikolla käytiin mamman kanssa Luolavuoren huipulla. Huolimatta siitä, että siellä tallustellaan vanhan kaatopaikan täyteaineksen päällä, on paikka yksi Turun hienoimmista! Mitkä maisemat - tällainen pieni koira oli ihan ihmeissään kaikesta tilasta ja avaruudesta!


Aurinko lämmitti, ja ah, minä nautin! 


Pääsin myös juoksentelemaan vapaasti, ja yllätin mamman tulemalla ihan joka kerta kiltisti kutsusta luokse! Se johtuu siitä, että viime aikoina mamma on ymmärtänyt hankkia HYVIÄ nameja: ilmakuivattuja lihaviipaleita, nam, niiden vuoksi teen ihan mitä vaan!


 
Keväthanki kantoi mukavasti tällaisen pienen koiran!

Toinen takatassuni on kuvassa kadonnut johonkin!
 Välillä piti pysähtyä vähän poseeraamaan.



Tällaisia retkiä mamma saisi kanssani tehdä useamminkin. Loskaiseen, suolaiseen ja pakokaasuiseen kaupunkikeskustaan verrattuna tällainen luontovisiitti tekee tosi hyvää meille molemmille!

lauantai 12. maaliskuuta 2011

Ruoka-aika

Mamma väittää, että olen nirso.

No ehkä vähän. Mamma on kokeillut milteinpä kaikkea, mutta raksuista olen suostunut syömään ainoastaan Royal Caninin Mini Junioria. Ja sitten lihaa. Naudan paistijauheliha, aah, kanafilesuikaleet, nam! Viimeisimpänä mamma yritti Yrjölän puuroa, mutta hah, ymmärsin nopeasti, että lihat saa siilattua siitä helposti pois ja näin pahat ryynit voi jättää syömättä.

"Mamma, söin jo lihat, anna lisää!"
Saija-täti toi viime viikolla kokeeksi Pompu-neidin muonaa, Royal Caninin Sensible-raksuja, joita nirsonkin koiran pitäisi suostua syömään. Söinhän minä niitä kaksi kipollista... kunnes kyllästyin.

Mutta sitten mamma keksi. Että jos kupista syöminen on tylsää, niin muutetaan taktiikkaa! Olen aina tykännyt riepotella tyhjiä muovipulloja ja ravistella sieltä sisältä nameja ulos, joten mamma keksi tunkea koko ruoka-annokseni pulloon. Ja sehän oli ihan loistava idea! Ruoka ja leikki samalla kertaa!



 


 




Ja ne raksut maistuu sata kertaa paremmalta itse saalistettuina kuin kupista mutustettuna, uskokaa tai älkää!

perjantai 11. maaliskuuta 2011

Mamma kirjoittaa gradua. Se on aika tylsää, sillä mamma kököttää tuntikausia tietokoneella, ja silloin minä en saa kauheasti huomiota. 

Mutta välillä mamma ottaa minut assistentiksi! 

 

Minä en ymmärrä tietokoneista mitään, mutta koitan silti olla hyvä assistentti ja ainakin tarkkailla tilannetta.


Välillä mamman huomio gradusta herpaantuu ja todistettavasti mamma jumittuu silloin tavallisesti Facebookiin...


Sitten hommat jatkuu taas ja minäkin voin rentoutua.


Hei taas! 

Tahvon kanssa

Viikko sitten tapasin uuden ihanan ystävän, nuoren Tahvo-herran. 


Mammalla oli vaikeuksia pysyä kameran kanssa perässä, sen verran vauhdikasta oli leikkimme. 


Tahvo on rodultaan cockerspanieli ja luonteeltaan ihan superkiva! Rotumääritelmän mukaan cockeri on touhukas, lempeä ja täynnä elämäniloa, ja nämä piirteet kuvaavat kyllä täysin Tahvoa!





Innolla odotan, että pääsen taas leikkimään uuden ihanan ystäväni kanssa!