Jaltsalandia

Kylläpäs tässä on aika vierinyt. Kovin on harmaata ja kuraista, kirpeitä lumikelejä odottelemme.

Alkuviikosta käytiin Nakkilassa moikkaamassa mun sukulaisia. Mamma otti paljon kuvia, mutta kun valoa on vähän, me koirat ollaan supernopeita eikä mamman valokuvaustaito ole parhaasta päästä, ne on kaikki aika tärähtäneitä. Tässä kuitenkin muutama todiste vierailusta: mää oikeella ja mun sisko Fiina vasemmalla:

Me ollaan kuulemma naamasta aika samannäkösiä. Mutta mä oon noihin mun sukulaistyttöihin verrattuna aika roikale, ja pitkäkin vähän, sellasta mäyräkoiralookkia mussa on hieman. Ja aika valtavat hampaat mulla on kans (tuomarisetäkin niitä kehui siinä yhdessä ja ainoassa näyttelyssä jossa ollaan käyty!). Varvaskarvatupsut mulla on aika säälittävän olemattomat, tipsuilla "kuuluisi" olla oikein tuuheat ja näyttävät tassukarvat, joita ei missään tapauksessa saisi leikellä, mutta mulla ne vaan ei kasva. Sit kun mamma trimmaa noi mun varpaanvälit, niin se vielä korostaa mun tassujen trimmatunnäköistä ulkoasua. Mutta käytännöllisyys ennen kaikkea, laminaattilattialla mä pysyn paljon paremmin pystyssä, kun ei oo karvatupsuja alla vaan saan lujan otteen anturoilla. Niin, ja talvella (sit kun se tulee) ei lumikokkareet tartu, eikä kura jää hautumaan vaan sen saa huuhdottua helposti pois.

Että sellasta! Tänään täällä Turussa paistaa AURINKO. Mamma vähän lupaili, että mennään johonkin metsään juokseen. Tai siis mä juoksen, mamma lompsii perässä...

Hyvää joulukuista lauantaita kaikille blogikamuille!