perjantai 27. huhtikuuta 2012

Kesää ilmassa

Keskiviikkona paistoi aurinko. Tooodella lämpöisästi! Pääsinkin toooodella pitkästä aikaa metsälenkuralle ja voi ihme sitä hepuloinnin määrää, kun huomasin autosta ulos pompattuani saapuneeni Katariinanlaaksoon. Lenkurointipaikoista ihan parhaista parhain!

Ihan ekaks suunnattiin epäviralliselle koirauimarannalle, jossa kesällä vietetään toivottavasti taas paljon aikaa. Kävin vähän jo kahlailemassa ja maistelemassa herkullista merivettä. Nam...





Siel mettässä oli tosi paljon sinivuokkoja. En saanu mennä möyrimään niitten sekaan. Mamman järkkäristä oli akku loppu ja se kiukutteli, kun kännykällä ei saanu kunnollisia kuvia. Mut näkyyhän tossa jotain sinistä kuiteski...?


Kauheesti janotti pitkä lenkurointi, joten kävin aina välillä pulikoimassa ja juomassa ojanpohjissa ja lätäköissä...



Sit mulle kävi vähän nolosti. Laskelmoin väärin lähimmän mättään sijainnin, ja loikkasin hirvittävän hepulin valtaamana suoraan lätäkköön. Ja se lätäkkö olikin aika syvä, silleen että mä menin uppeluksiin, ihan niinku nuppiani myöten. Törkeä mammani nauroi kippurassa hämmästynyttä olemustani sukelluksen jälkeen...




Sit mä näin elämäni ekaa kertaa joutsenen. Se tuli ihan lähelle, melkein vaan metrin päähän, sit mamma kiskokin mua jo kauemmas kun mukamas se lintu näytti uhkaavalta. No joo, sit se avas sen järkyttävän ison nokkansa ja sähisi mulle. Siis silleen ku kissat, mut ainaki sata kertaa pelottavammin! Mamma epäili, että sillä saatto olla vaimo ja tulevat poikaset jo lähistöllä, ja se vähän niinku tuli hätyyttämään meitä pois häiritsemästä...


Huh, olinpas väsynyt tämän pitkän lenkuraisen jälkeen, mutta tooodella onnellinen! Lenkuran päätteksi käytiin vielä siinä samaisella uimarannalla huuhtomassa komea turkkini pahimmista kurakikkareista, sitten matkasinkin takaisin kotiin hyvin ansaituille päikkäreille.

Joko muualla on kevät pitkällä? 

4 kommenttia:

  1. Meillä sataa vettä, sillai kunnolla, maahan asti. Jospa lumet sulais sitten nopeammin. Aamulla päästiin kuitenkin käymään metsässä lenkuralla. Siellä oli jäätä, lunta ja paljasta maata. Maan tuoksut alkaa olla aika mageet. Mamma yritti pihalla hajottaa paria lumikasaa, mutta aika toivotonta se näytti olevan. Mää en viittis tuon takia rehkiä, kun sulaa se lumi itsestäänkin.

    Sulla on kuule huiput lenkuramaastot, mutta tosiaan kannattaa varoa noita äänekkäitä isonokkaisia. Viime kesänä puistossa sellainen pullasorsa rääkäisi mulle niin pahasti, että tärykalvo tärisi vielä tunnin päästäkin.

    VastaaPoista
  2. Vesisade on kyl ällöä. Kastuu korvat ja kaikki.

    Hajuja on kyllä näin kevään tullen ihan nenäähuumaavan paljon! Mamma käy hiilenä, kun tahtoisin haistella jokaikisen kulman ja kiven ja hiekanmurun... Miksi ihmisillä on aina kiire johonkin?

    Nähtiin tolla lenkuralla muuten sorsakin. Mamma meinas astua sen päälle,ku se oli tollasessa lätäkössä, johon mä lumpsahdin. En tiiä kumpi säikähti enemmän sitä yhtäkkistä kohtaamista, mun mamma vai se sorsa...

    VastaaPoista
  3. Kyl meilkin on kevät jo tullu, eikä lunta missään. Sua on onnistannu tolla retkellä, ku oon nähnyt monta miälenkiintosta asiaa, niiku ton jouttenen. Me ei nähty retkellämme muuta ku rantojen miähiä, eikä ne olleet yhtään kiinnostavia. Mut tota sun vesipulikoimista mä ihmettelen. Sä siis tykkäät vedestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rantojen miehiä, mitä ne on? Onks ne niitä samoja, jotka täällä lymyilee pääsääntöisesti Aurajokirannan puistonpenkeillä? Sit mä oon nähny niitä kans!

      Vesipulikointi on kivaa. En siis ui, vapaaehtoisesti, mutta kahlaan kyllä niin pitkälle, kun tassut ylttää pohjaan. Mulle tulee jo nyt niin kauheen kuuma lenkuroidessa, että viilennys tekee aikas hyvää lenkuran aikana tai päätteeksi!

      Poista

Jätäthän minulle virtuaalirapsutuksia tai muuten vain terveisiä käynnistäsi!