keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Kuka sammutti valot?

Jotkut ihmiset harrastavat geokätköilyä, minä harrastan namikätköilyä. Meillä hyödynnetään jokaikinen pahvipurkki namikätköilykäyttöön, mutta vessapaperirullakätköjä lukuunottamatta saan puuhastella isompien namikätköjen parissa ainoastaan valvotusti. Tässä syy:



Jep, pääni juuttui vedenkeitinlaatikkoon onkiessani namia sen pohjalta. En edes hätääntynyt, kävelin tyynen rauhallisesti loota päässäni ympäriinsä, kunnes mamma havahtui rapistelun ja kolistelun loppumiseen ja vapautti mut ahdingostani. Varokaa kamut, noi tollaset pahvilaatikot on vähän vaarallisia!

6 kommenttia:

  1. Meilläkin uusiokäytetään pahvilaatikot, mutta noin pimeästi ei ole vielä käynyt. On ollut tukalat, sanoisko piukat paikat sulla, mutta toivottavasti namit oli hyviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Namit oli hyviä, ilmakuivattujen tonnikalapalojen vuoksi teen melkein mitä tahansa (en kylläkään toiste tunge päätäni laatikkoon...)

      Poista
  2. Oho, sulhan oli oikee laatikkoseikkailu. Onneks mammas hoksas pelastaa sut pinteestä. Noi kätköleikit on kyl munkin miälestä tosi nastoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, kätköleikeillä mamma varmaan harjoittaa musta jotain rauniokoiraa tai vähintäänkin puolustusvoimien avuksi kutsuttavaa etsijäkoiraa ;)

      Poista
  3. Paffi on parasta ;) Isoon laatikkoon mahtuu pieni koira kokonaan mylläämään, mutta sä keksitkin hauskan jekun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Egoni on niin suuri, että tällä kertaa laatikkoon mahtui vain pää :D

      Poista

Jätäthän minulle virtuaalirapsutuksia tai muuten vain terveisiä käynnistäsi!