perjantai 5. lokakuuta 2012

Kuulumisia

Viime päivien teema on ollut sade. Sitä tulee tihuttamalla, kaatamalla, vaakatasossa. Sitä on kadut täynnä ja lätäköissä maatuvat lehdet saavat kahlaajakoirankin haiskahtamaan jokseenkin ummehtuneelta. Mutta mikäs siinä läpsytellessä, kun on kunnolliset sadevarusteet. Gore-Tex ja muut ulkoilun ihmeet ovat olleet tiivis osa päivän asua jo usemman päivän putkeen. 

Viikko sitten pyörähdettiin "pikaiselle" lenkuralle Katariinanlaaksoon. Kierrettiin vielä vähän, ja sitten vielä vähän... Lopulta tallusteltiin kolme tuntia. Kiertelyn ja kaartelun tuloksena löytyi myös mainio iso pelto, jota varmasti jatkossa tullaan hyödyntämään karvakorvien riehuttamisessa. Pellolta näkee kauas, joten itsepäisenkin koiran saa (oletettavasti) pyydystettyä kiinni, ennen kuin lähestyvä koirakko ehtii kohdalle. 



Loppuun vielä iänikuista punkkiasiaa. Ei, ne eivät ole vielä talviunessa. Emännän harjaantunut punkkisilmä erotti herra koiran poskessa epäilyttävän täplän... Ja kas, punkkihan se siinä. Oikein oli vikkelä liikkeissään ja veritankkauksensa ansiosta hyvissä voimissa! Voi ällötys.



Punkeroisesta löytyikin sitten selitys karvakorvaa vaivanneelle alakulolle, jääräpäisyys on ollut hermoja raastavaa ja lenkuroilla lönkyttely ennätyksellisen laiskaa. Ihmekös tuo, jos punkki nipistelee nassussa ja puoli poskea turvoksissa, enpäs vaan tajunnut kelien vuoksi enää epäillä syylliseksi punkeroista. Nyt punkki on poissa, herra koiraa lohdutettu jauhislihalla ja koirapuistossakin pistäydyttiin tänään miltei vuoden tauon jälkeen. 

Punkitonta viikonloppua lukijoille!

10 kommenttia:

  1. Jalo, noin sun ilmees on kyl legandaarisia. Sä oot veikkulin näkönen ja huimat ilmalennot.

    Punkin pahus. Onneks äippäs huomas sen. Hyvä ettei ihan silmään ollu asettunnu. Onneks sait jauhislihaa lohdutukses.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mamma luuli eka, että kamera oli jotenki tärähtäny ton ekan kuvan kohdalla. Mutta ei, se on ihan mun oikea ilmeeni :D

      Punkeroinen oli kyl tosi inhassa paikassa. Onneks mulla on suurensuuret silmät, suuremmat sentään kuin punkkipahkura, jottei se haittaa terävää näköäni!

      Poista
  2. Eikös nuo punkit jo vois vaikka kuolla sukupuuttoon? Onneksi tänäkään kesänä ei yksikään punkki tarttunut mun karvoihin, vaikkei mulla niitä kovin paljon olekaan. Tom Jonesillakin on enemmän rintakarvoja kuin mulla :)

    Sää oot onnekas, jauhislihaa. Voi pojat, olispa herkkua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vitsit, oot onnekas! Toi sun turkkis on kyllä niin kiiltävä ja liukas, että ne punkeroiset varmaan putoo pois niinku liukumäestä. Mä oon yks punkkien viljelyskenttä, oon mitä ilmeisimmin tosi herkullinen niitten mielestä...

      Poista
  3. Sulla sitä riittää tota virtaa Jalo, melkosen lentävä meno on taas kuvissa! Multa otettiin jo Scalibor-panta veke, kun matte luuli et ei oo punkkeja enää, pitääkin vissiin vinkata sille että luuli väärin. Vauhdikasta viikonloppua sulle, t. Mauri-setä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mun mamma oli kans vakuuttunu että punkeroiset on talviunilla, eikä se siks oo edes tarkastellu mun turkkiani läpi. Mut eei, siellä heinikossa niitä näköjään vieläkin temmeltää!

      Virtaa riittää juu, ruokinta-asiat on ollu kohdillaan ku kedolla kirmaamisesta huolimatta painokin alkaa vähän nousta :)

      Poista
  4. Emäntä kysyi multa eilisaamuna, että joko voi lakata miettimästä punkkeja? Mä sanoin, ettei varmaan ihan vielä. Taisin olla oikeessa - valitettavasti.
    Multa ei muuten lähtenyt kesällä punkki millään irti punkkipihdeillä. Karvat kylläkin lähti ja tuli ihan hirvee verinaarmu. No me hankittiin sit sellanen punkkirauta. Osoittautui ihan superhyväksi. Pikkupunkkikin irtoaa heti niin että napsahdus vaan käy. Suosittelemme, jos on hankaluuksia punkkien irrottamisessa.
    Ai niin: mahtavia nuo lennokkaat kuvat, ihan kateeks käy taas kerran, kun sä pääset aina tollasiin loistomaastoihin ulkoilemaan ja kaverin kanssa vielä. Oot onnenpoika!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattais vaan ihmisväen kuunnella meitä koiria, kun me kuiteski tarkastellaan asiaa tuolta punkeroisten elinkorkeudelta!

      Meillä on noi "pinsetit" toiminu hyvin, mutta esimerkiks toi silmäkulma oli vähän haasteellinen irroituksen kannalta. Oon tosin oppinu oleen ihan hipihiljaa paikallani, kun tiiän, että se helpottaa punkeroisen poistamista.

      Metsälenkurointi on kyllä ihan parasta, ja kamut kans! :)

      Poista

Jätäthän minulle virtuaalirapsutuksia tai muuten vain terveisiä käynnistäsi!