maanantai 9. syyskuuta 2013

Gaumeen jännää

Mä kävin tänään ellillä. Siis niinku eläinlääkärillä. En oo kuulkaas elämässäni montaa kertaa käyny: rokotuksilla ja sit kerran ripulin takia ja kertaalleen koiratäiden vuoksi (sillon en tosin saanu tulla edes ovesta sisään eli oikeestaan se oli mun mamma, joka kävi sillon eläinlääkärissä). Nyt oli vuorossa tehosterokotteet, ja niitä varten suunnattiin tuttuun paikkaan Kaarinan eläinlääkäriasemalle, mamman iskän kissat kävi aikanaan siellä ja sitten mä oon käyny siellä kans - tykätään kyllä, mukavan pieni paikka ja ystävällistä henkilökuntaa!

Mua vähäsen jännitti. Ekaks mamma punnitti mut - 8,10 kiloa valjaat päällä, oon aika potra poika! Ellin mukaan voisin olla tuhdimmassaki kunnossa, hoikka poika edelleen. Mutta en luiseva, tähdennettäköön, oikein hyvin lihasta on luiden päällä. Tutkimuspöydällä mä vähäsen hätäännyin, yritin kiivetä mamman syliin kaikin mahdollisin tavoin ja lopulta sit vaan painauduin ihan kiinni mammaan tutisemaan ku mua jännitti niin kovin. Elli kyl kovasti yritti rauhotella mua, hyräilikin ja rapsutteli mua vaik kuin kauan. Kuulemma mulla on tosi komee turkki. Ja sit mun hampaat... mamma aatteli et pitää varata hammaskivee varten uus aika mut ei! Elli sanos, että hampaat on hienossa kunnossa, hammaskiveä on vähäsen, mutta se on pieninä läikkinä eikä esim. ienrajassa olleskaan, mamma voi kuulemma ite vähäsen rapsutella niitä laikkuja irti. Elli sanos, että näkee, että on hyvin hoidettu hampalaiset, jatketaan siis harjailua ja aiemminkin hehkutetun Bucadog-geelin käyttöä!

Joo, sit mä sain sen rokotteen eikä se kyl tuntunu missään muuta ku sit vähä alko kutiamaan ja koitin kauheel vimmalla rapsuttaa. Unohdin kuitenki kaikki nää kamalat tutkimushuoneessa koetut kärsimykset välittömästi ku pääsin takas odotustilaan ja näin siel ihanan valkosen pienen puudelikoiralaisen sekä yhden kopassaan vinkuvan kisulin.




Mut tälleen siis tänään! Nyt mää koisin todella pitkät päikkärit, koska kaikki toi jännitys väsytti ihan hirmeesti. Saatiin muuten tommonen hiano heijastin sieltä mukaan, kyl ny kelpaa lenkuroida pimenevässä syksyssä!


5 kommenttia:

  1. Tuo heijastin on tosi hyvä juttu! Vois olla aika jännä näky, kun meistä ei pimeässä näkyis muuta kuin heijastava rinkula. Kyllä siinä Mörököllit luikkis lujaa meitä pakoon!

    VastaaPoista
  2. Olet oikea onnenpekka, ettet ole useasti joutunut elliä tervehtimään. Vaikka onkin varmasti kiva täti se Elli, niin silti on parempi tavata aniharvoin. :)

    VastaaPoista
  3. Joo, komppaan tässä HooPeeta, onneksi et oo Elliin joutunu sen enempää tutustuun! Mulle se on tullu turhanki tutuks....sun ilmeet kertoo kyllä taas enempi ko tuhat sanaa noissa kuvissa, että "mitähän tästäki tulee"! Pidä lippu korkeella kamu, ja terkkuja Turkkusse! t. Mauri-setä

    VastaaPoista
  4. Miten ilmeikkäät kuvat hienosta koirahenkilöstä! :) Ja tuo katse...varmasti oikein näppärä väline siihen, että pitää kietoa ihmisiä pikku tassunsa ympärille ;) Ah, koiramaailman luonteikkaat velmut, missä olisimmekaan ilman niitä? :)

    VastaaPoista
  5. Mahtavat ilmeet sulla, Jaloseni! Muiskut rohkeelle pojalle!<3

    VastaaPoista

Jätäthän minulle virtuaalirapsutuksia tai muuten vain terveisiä käynnistäsi!