sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Saaristoretki

Käytiin tossa yks päivä kesäretkellä. Nauvosta Korppooseen ja paluumatkalla Nauvon Högsarin saarella Smörasken-näköalapaikalla. Oli kuulkaa jännä päivä! (Eikä vähiten sen takia, että
mun pyllystä löyty kesken matkan kaksi punkkia. Yks semmonen juuri irrottautumassa oleva paksu pullukka ja sitten semmonen pieni myös. Onneks oli punkinpoistovälineistö mukana, ja matka jatkui punkeitta.)

Kaikkee jännää siellä oli, kuviakin otettiin paljon, mutta koska mamma ei huomannut totaalisen pieleen säätyneitä ISO-arvoja, tuli kuvista ihan ylivalottuneita. Mut oli esimerkiks riippusilta:


Veneitä, veneitä ja lisää veneitä! Kauheen monella veneilijällä oli mukanaan koiria, joten laiturilla oli hirmeesti moikattavia karvakorvia.


Sitten oli tosiaan noi Högsarin kalliot, jonne oli puhelimella guuglattujen ohjeiden perusteella hieman hankala löytää. Lopulta joku ystävällinen paikallinen ohjeisti meidät oikeaan lähtöpaikkaan ja lyhyen patikoinnin jälkeen päästiinkin kallioille. Siellä ylhäällä oli esimerkiks tommonen hassu pieni järvi!



Onneks tajuttiin siitä vielä jatkaa eteenpäin, koska sieltähän vasta aukeskin ne paikallisenkin kehumat komeat maisemat pitkälle saaristoon.


Tässä on tää virallinen Smörasken. Eli voirasian mallinen iso kalliolohkare, jonka päällä merkkitorni. Kuulemma tuolla olis ollut myös geokätkö!


Kauheen pitkä päivä oli jo takana, siksi vähän haukotutti...


Ja kukkien haisut sekä vieno merituuli aivastutti...


Tuolla kyllä pieni koira tunsi itsensä vieläkin pienemmäksi.



Käykää ihmeessä tuolla, jos Turun seudulla liikutte!

Muutenkin saaristo on aika hyvä kohde koiran kanssa kierrellä: ainakin pienen koiran kanssa saa mennä useimman ravintolan terassille vähintään, joten ruokailu ja kahvittelu onnistui aurinkoisella kelillä ongelmitta.

12 kommenttia:

  1. Kyllä oot hienoon paikkaan päässyt retkelle. Paisi ne punkit... Ja meidän emännällä retki olisi saattanut loppua jo tuohon riippusiltaan. Tai sitten se olisi kontannut ne... Kun meidän emäntä on geokätköilijä, niin se kävi katsomassa tuon geokätkön tiedot. Ei ehkä tarvita tikapuita, kun se on kahden tähden vaikeusaste.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kehkeh, oikeesti ton riippusillan alla oli maata. Ei se ollu varmasti paria metriäkään korkea. Tosin silti mun mammaa pelotti!

      Poista
  2. Upeat maisemat ja ihan hyvin onnistuneita kuvia !
    Liikuttava ilme tuossa ekassa kuvassa :)

    VastaaPoista
  3. Ompa hienot maesemat! Kyllä tuommosessa paekassa kelepoo tassutella. Paetsi toellaa ne punkit.
    Äet on iha piä hööryssä ku kahtelloo nuita kuvija :D Kuulema oes mielellää tuola käppäelemässä. Kuha ee tarvihteis männä mihinkää riippusillalle.
    Hyvät on kuvat oljpa ne iso arvot mitenkätahhaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Punkit on kyllä kaameita. Riippusilta oli helppo nakki, siinä oli vaan maata alla ja se kulki ehkä parissa metrissä kalliolta toiselle. Tietäkin olis kyllä päässyt kiertämään, tai ihan jalan loikkaamalla pohjalle ja ylös :D

      Poista
  4. Vautsi, mitä maisemia sä oot päässy ihailemaan. Upeeta!
    Toi riippusilta vois kyl meikäläiseltäki jäädä kokeilemati, ei ainaskaa äipän kaa samaan aikaan voi mennä. Sehän romahtais ku toi äippä o nii bulleva. Toisaalta - ei se ehkä ollut kovin korkealla kun sieltä alhaalta näyttäis kasvavan puu korkeammalle kuin silta, vai olenko ihan väärässä (kuva voi valehdella mittasuhteita)?
    Päivä oli varmasti punkkeja lukuunottamatta mukava, mutta taisit olla illalla aika väsy, vai mitä?
    -Elli-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ihan oikeassa oot, silta oli hyvin, hyvin matala ja lyhyt :D kestäis kyllä bullevammankin äipän! Mutta se heiluminen oli aika ällöä, siis mun mamman mielestä. Ihan noin lyhyelläkin matkalla jo. Mua ei kyllä pelottanut, paitsi vähän sitä jänskätin, ettei tassu mene noista väleistä läpi.

      Kyllä muuten väsytti! Vielä seuraavanakin päivänä!

      Poista
  5. Voih, ihan koti-ikävä iski tänne asti. Turun saaristo on maailman kauneinta, vaikken muualla ole käynytkään. Ei vaan voi olla kauniimpaa.
    Sinä onnellinen sait käydä (taas) nauttimassa raittiista meri-ilmasta ja puhtaasta luonnosta. Kyllä sun kelpaa. Ajatteles, se teidän Kattinen ei päässyt mukaan, mutta sinä pääsit!
    Jos olisin tiennyt, että olet siellä, niin olisin kiivennyt Wupen kanssa Hampurin Michelin torniin ja vilkuttanut. Heiluttanut Suomen lippua ja huutanut Jaloooo... Olisit varmaan kuullut.
    Terveisin Hanne & Wuppe

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saaristo on ihana. Mäntymetsä, kalliot ja meri on kyllä maisema, jossa voisin istua tuntikausia. Unelma olis asua ihan meren rannalla, ehkä vielä joskus! :)

      Fannikan puolesta kyllä on vähän suru, kun raasu ei pääse enää kirmaamaan vapaudessa, niin kuin maalla sai :( Tässä on vaan liiaksi autoteitä, ja muutenkin kissan pitäminen vapaana taajamassa on mun mielestä kyseenalaista. Pitänee ottaa seuraavan kerran Fannikka mukaan reissuun, siinä vasta olis näky ;)

      Oltais kyllä kuultu, sen verran korkeella oltiin. Ehkä oltais nähtykin jopa teidät, kun taivas oli ihan pilvetön! :)

      Poista
  6. Hyvät poset, kuomahyvä, ja hiano retki maisemineen. Jesh!

    VastaaPoista

Jätäthän minulle virtuaalirapsutuksia tai muuten vain terveisiä käynnistäsi!