keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Kevättä ja koulujuttuja

Hirvittävällä vauhdilla edennyt tämä(kin!) kevät. Takapihalta sulaa lumi ihan silmissä, ensimmäinen kärpänen pörräsi tänään terassilla, ja meidän kamu oli jo kohdannut uniltaan heränneen kyyn! Ollaan Fannikan kanssa tarkasteltu kevään etenemistä tarkkaavaisesti terassilla. On lämmin, mamma ihan ohuessa neuleessa tarkeni tänään harjailla Fannikkaa tossa ulkosalla.


Lenkuralla oli ihan huiman lämmin, ja kattokaa tota taivasta, ei pilven pilveä! Tukkipinolla oli kiva kiipeillä, mutta surullista on se, että tämänkin nyt alas hakatun lähimetsikön tilalle valmistunee taloja. Tontteja myydään kovalla tohinalla. 


Plokihiljaisuus on taas venähtänyt. Kauheesti ollut kaikkea tekemistä! Me ollaan mamman kanssa käyty koirakoulussa. Kahdesti, yksityistunnilla. Aiheena on ohitustilanteet. Elikkäs remmirähjäämiseksikin sitä kutsutaan, kuulemma. Mulla kun se ärhentely kohdistuu 
a) isoihin koiriin b) erityisesti isoihin tummiin koiriin c) lyttykuonorotuihin, ranskikset on ihan pahimpia. Niin nyt sitten mamma ja tämä kouluttaja ovat punoneet juonen, jonka avulla kuulemma mut vastaehdollistetaan näihin pelottaviin koirakohtaamisiin. Vastaehdollistaminen tarkoittaa loputtomasti herkundaaleja, joten oikeestaan tää koulutusasia on ihan kiva juttu. 

Kouluttaja on tosi kiva. Se oli viimesintä kertaa varten hankkinut mulle pienen laatikollisen herkkuja. Oli kuulkaa ihan kaikkea: lauantaimakkaraa, eri makuisia kissanruokia, broilerleikkelettä, lihapullaa... Eka kertahan meni ihan mönkään, koska mamman namit ei maistuneet mulle ollenkaan siellä koulutushallilla. Toisella kerralla sitten testattiin peräti seitsemällä ruokalautasellisella, mikä mulle maistuis parhaiten. Sain niistä sitten valita kärkikolmikon. Ykkössijalle päätyi kissan purkkiruoka, joten sitä sitten käytettiin. 

Kouluttajalla oli mukanaan oma (tumma, isohko) koiransa, jota käytettiin apuna. Lyhyesti: mää sain herkundaaleja aina, kun näin sen koiran. Tavotteena olis, että hermostumisen ja jännittämisen sijaan mä yhdistäisin vastaantulevat pelottavat koirat herkundaaleihin. Nyt ollaan siis kuljettu lenkillä kinkkuleikkelepussukan kanssa (kinkku maistuu toisiks parhaiten ja kulkee ihmisväen taskussa kissanruokaa helpommin...), ja aina, kun näköpiiriin ilmestyy koira, väistetään mahdollisimman kauas ja sieltä saan sitten tarkkailla koiraa ja syön samalla herkundaaleja. Jänskää!

Kaikenlaisia muitakin jippoja ja neuvoja ja harjoituksia saatiin kotitehtäviksi. Ihan kivoja juttuja, koska kaikki harjoitukset tarkoittaa herkkuja ja yhteistä tekemistä. 


Sitten toinen kouluttajan kanssa puitu ongelma on vuosien takaa palannut stressiongelma kotona: mää oon alkanut kuulkaas hermostua, kun mamma tulee iltavuorosta kotiin, ja tv avataan. Läähätän ja olen levoton ja seuraan mammaa ihan kaikkialle. Sitten kun ihmisväki istuu sohvalla, mä istun siinä edessä ja yritän kiivetä syliin ja läähätän ja tärisen ja tutisen. Ei me oikein kukaan ymmärretä, mistä se johtuu. Se alkoi, kun naapuruston tyttökoirilla oli juoksut; ihmisväki luuli sen iltahermoilun liittyvän niihin tyttöhaisuihin. Mutta ei, se jatkuu edelleen. Mamma epäilee, että se liittyy jotenkin siihen, että hermostuneena vahdin laumaani. 

Tv-stressiinkin piti kokeilla herkundaaliehdollistamista, mutta stressaantuneena mä vähät välitän edes superherkuista. Sitten hankittiin feromonihaisutin. Samanlainen, kuin Fannikalle hankittiin vuosi sitten muuttostressin hoitoon. Töpseliin kytkettävää laitetta ei olla vielä ehditty edes kokeilla, mutta jo pelkkä suihke on antanut lupaavia tuloksia. Varovaisen toiveikkaana siis tv-stressinkin suhteen. 

Onko kellään plokikamulla kokemusta koirakouluista? Tai siis, ihmisväkeähän niissä opetetaan, ymmärtämään ja käsittelemään oikein meitä karvakorvia, eikö vain?

18 kommenttia:

  1. Ei ole kokemusta koulusta, mutta se feromonisuihke toimii melko hyvin. Mulla on ollut kovakin eroahdistus, aina kun Pavelijatar menee kauppaan ja jään yksin nostan metelin. Nyt minä jään kauppareissun ajaksi työhuoneeseen,jossa on minun leluni ja vesikuppini. Ja se feromoni on myös siellä. Nykyisin protestoin vain juuri sinä hetkenä, kun kuulen Palvelijattaren lähtevän, mutta sitten hiljenen odottelemaan Sen kotiutumista. Ei Se koskaan paria tuntia pitempään missään viivy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eli peukut feromonille! Mää oon kyllä sitä mieltä, että mun tapauksessa ihmisväki vois vaan lopettaa telkun katselun, ja vaikka leikkiä mun kanssa sen(kin) ajan! :)

      Poista
  2. Morjenttes Jalo ja Fannikka! Vai oot sä ollu koulussa. Noi herkut kuulostaa kyl parhailta mahollisilta, joten varmalla tuloksiakin syntyy. Meillähän on ihan samat ongelmat ku sulla... ei kiva. Joo. Onnee ja menestystä sekä tuloksia! Koirakouluttaja kävi meillä, mut ei meijän äippä oppinnu, joten me räyhätään edelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mamma on kuullu jonkun sanovan, että pienellä koiralla on usein varsin suuri ego... ;) Mutta kyllä jonkun täytyy pitää jöötä lenkuroilla. Jos ei isot koirat, niin sitten me pienet ollaan äänessä, eikös niin...?

      Poista
  3. Ee oo kyllä kokemusta mistää koolusta.Eekähän tuota äetijä ennee kannatakkaa mihinkää kooluun laettoo. Ku ee nuin vanahat ennee mittää opi:) Vuan mulla meenas sillon poekosena olla jonniillaesta ahistusta ku äet lähti jonnehhii.Se sittä hävis semmosella että äet laetto mulle semmosen kongin ja siihen tilsi tiukkaan herkkuja. Jäen sitä järsimmään ku se lähti.Enkä sittä vinkunna perrään. Enkä tehnnä mittää kiellettyvä.Toevottavasti nuo sinun pulumas selevijjää ja hoetuu. Kurjoo on tuommonen olo.Ja herkut toevommukkaa aattaa tuohon isojen kaveriin inhoon.Oes kuulema siinä asijassa mullae oppimista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, vähän nihkeesti toi ihmisväki oppii mitään uutta. Mutta kyllä mää kovin yritän, päivittäin vaan riittävästi toistoja ja harjoitusta. Esimerkiks lenkuralla nuuskuttelutaukojen suhteen, sitkeesti vaan kun pysähtelee, ni kyllä se mammakin lopulta seisahtuu pidemmäksi toviksi tuijottelemaan jotain leskenlehtiä.

      Poista
  4. Kenellä kouluttajalla kävitte?

    Paula Speer on huikean hyvä, samaten Tuijasta Tuijan koirakoulussa olen tykännyt.

    En nyt kyllä tiedä, että halusitko ikään kuin suosituksia, vai oliko tämä nyt sellainen, että ovatko muutkin käyneet :D Tulipa nyt vastattua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me oltiin HauSchoolissa, sen vetäjä oli kyllä oikein kiva, ja ajatusmaailma kohtasi näiden koulutus- ja käytösasioiden suhteen :) Tuijan koirakoulussa ollaan joskus pentuaikana käyty myös. Varmaan vähän jokaisella on joku oma "vahvuusalue" riippuen esim. omista koirista tai vastaantulleista koulutustapauksista.

      Poista
  5. Onpa sulla keväiset maisemat, tuolla on kiva lenkkeillä :)
    Tultiin vaan toivottamaan hyvää pääsiäistä, seurataan sun emännän koirakoulua jatkossakin mielenkiinnolla ;) Toivottavasti sulla noi stressitki helpottaa, kun aurinko alkaa taas lämmittää. Kuono korkeelle ja iloista menoa, kuoma <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä nyt alkaa jo tuoksua keväälle!

      Mä jatkan mamman kouluttamista ja raportoin siitä sitten täällä. ;)

      Poista
  6. Tervehdys Jaltsa ja emäntä!
    Ohitusongelmat on ikäviä mutta yleisiä.
    Hienoa, että lähditten hakemaan siihen apua, kun se on Jaltsankin mielestä sitten kivaa, kun ei tarvi muita koiria ohitustilanteissa sitten enää jännittää.
    Uskon, että olette ihan oikeilla jäljillä ongelman hoidossa - namit saa koiran pysymään rauhallisena (syöminen rauhoittaa) ja pikkuhiljaa Jaltsa oppii, että toinen koira = nami ja alkaa kytätä sinua toisen koiran sijaan.
    On vaan tärkeää, että yrittää pitää välimatkat riittävinä aluksi, liian läheltä ohittaiminen voi olla vaikeaa namienkin kanssa tässä vaiheessa.

    Ja juu, kokemusta on koirakouluista. Wiima on eka koirani, ja olisin ollut hukassa ilman niitä oppeja, joita olen koirakouluista saanut.
    Koska sehän on juuri niin, että pääasiassa niissä koulutetaan ohjaajaa eikä koiraa, jota ohjaajalla olisi arjessa paremmat eväät koiransa kanssa.

    Lisäksi koulutus on aina myös ja erityisesti koiralle eduksi - sen arki on helpompaa ja mukavampaa, kun sille on kerrottu, miten arkisista tilanteista selviää. Plus niiden harjoittelu hieroo mukavasti koiruuden (ja ohjaajan) aivonystyröitä :)

    Hyvää pääsiäistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, toistaiseksi ollaan saatu oikein onnistuneita ohituksia, tänäänkin metsässä kierrettiin rotikka ilman ärähdyksen ärähdystä, ihan huippua! Keittokinkku ainakin toistaiseksi siis toimii hyvin.

      Näinpä juuri, ohjaajan koulutushan siinä on oleellista, vaikea se on koiran tietää, mitä pitäisi tehdä, jollei omistaja osaa ohjata. Vähän turhan herkästi usein koirat leimataan "ongelmakoiriksi" tai "vaikeiksi tapauksiksi", vaikka todellisuudessa valtaosassa tapauksista ongelma taitaa olla hihnan toisessa päässä. Valtavasti työtä nuo koulutusjutut vaatii, ainakin aluksi, ja kai aika harvoin ihmisen kärsivällisyys riittää toistamaan samoja harjoituksia uudestaan ja uudestaan riittävän pitkään, jos nyt puhutaan tällaisista "perus"koiranomistajista eikä agility- tai muista harrastajamestareista :)

      Kivaa yhteistä tekemistähän noista harkkahetkistä kuitenkin tulee koirakolle, joten sopivan rennolla asenteella ja iloisella mielellä niitä meillä jatketaan :)

      Poista
  7. Hei, nyt tulee surullisia kuulumisia Jallusta. Jallun kunto romahti yllättäen tällä viikolla. Ei syönyt , oli apaattinen eikä halunnut liikkua. Munuaisarvot olivat tosi korkeat ja paha anemia. Eläinlääkärillä ei ollut juurikaan mitään tehtävissä. Oltais voitu ehkä päiviä tai viikkoja mennä eteenpäin nesteyttämisellä sun muilla toimenpiteillä, mutta emme halunneet antaa Jallun kärsiä yhtään enempää. Tämä romahdus tuli kyllä täysin yllättäen, vielä alkuviikosta Jallun kunto oli ihan hyvä närästystä lukuunottamatta.
    Jallua kovasti ikävöiden : Irma

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi surkujen surku ja suurensuuri osanotto suruun <3 Sanattomaksi vetää tuollaiset kuulumiset. Raskas, mutta varmasti oikea päätös teiltä.

      Oikein tuli emännälle kyyneleet silmiin, kun Jallu kuitenkin on Jalon lähimpiä sukulaisia ja päivälleen samassa iässä. En uskalla edes ajatella, kuinka hirvittävä tilanne tuollainen on. :'(

      Toivottavasti saat täältä blogista Jalon kuulumisista ilon pilkahduksia surun keskelle.

      Poista
  8. Hyvänen aika sentään, mitä sinä oikein kirjoitat?
    En meinannut uskoa silmiäni ja piti lukea viestisi ihan kahteen kertaan!
    Voi miten surullista. Ja niin yhtäkkiä!
    Syvimmät osanottoni ja voimia suureen ikävääsi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huih, Jalolla tosiaan kaikki hyvin. Jallu on Jalon veli, jolta nyt kuultiin näitä suuria suru-uutisia. :(

      Poista
  9. Hei. Anteeksi jos säikäytin , kyse oli Jallusta. Jallu ja Jalo olivat veljekset.Jalolla ei ole hätää.
    T. Irma, Jallun emäntä

    VastaaPoista
  10. Oih, anteeksi, sekoitin nimet kun hätkähdin niin asiasta.
    Ihanaa kuulla, että Jalolla kaikki hyvin,
    mutta suruvalitteluni Jallun perheelle.
    Koiran poismeno on niin kovin surullista.

    VastaaPoista

Jätäthän minulle virtuaalirapsutuksia tai muuten vain terveisiä käynnistäsi!