torstai 30. kesäkuuta 2016

Kesäkuulumisia

Kesä onkin jo pitkällä!

Ihan ekaks on todettava, että kolmen käyttökerran perusteella punkkilitku toimii. Ei nyt sentään ihan aukottomasti, punkkeja on nypitty viikoittain irti elävinä tai kuolleina, mutta määrä on ihan merkittävästi viime kesää pienempi. Suurin osa löydetyistä ökkiäisistä on jo heittänyt henkensä, tai sitten ovat vasta kiinnittyneet, ja siksi vielä elossa. Häntään on pesiytynyt pari, ja yksi mm. korvalehteen, eli varsin erikoisiin paikkoihin löytävät tiensä. Kuvastanee täkäläistä punkkitiheyttä, että eilisen merenrantapikinikin aikana mamma nyppi mun turkistani neljä punkkia käpeksimästä... Niitä ON paljon, joten tämä jonkinmoinenkin apu on todella tarpeen!

Mun kesään kuuluu köllimistä, kaivurointia (mulla on takapihalla jo kaksi omaa kaivurointikuoppaa!), lenkurointia, läheisen rakennustyömaan valvontaa sekä vapaata seurustelua.

Tässä on mun kaivurointikuoppa nro 1. Mahdun sinne jo kokonaan, ja siellä on mukavan viileetä helteisenäkin päivänä. Kertaalleen Fannikka kävi pissimässä kuopan reunalle, joten sitä piti vähän vedellä huljutella ja täytellä, mutta kaivuroin sen nopsasti uudelleen entistä hienommaksi.


Kuulemma sadekelillä kaivurointihommat ei ole oikein suotavia. Tai ainakin tarttis käydä pesulla. 
En ymmärrä, miksi?


Sitten oon vähän matkaillutkin, kävin muun muassa tekemässä tuttavuutta alpakoihin. 


Fannikkakin on nauttinut kesästä! Kuulemma valjasulkoilu on ihan kakkaa ei ole ihan parasta, mutta sekin menettelee, kun vapaaksikaan ei pääse. (Oikeesti Fannikka nauttii suunnattomasti, kun voi vaan kölliä koko päivän ja välillä vaan vähän huitoa jotain terassikärpästä sen sijaan, että tarttis kiertää hehtaarien hiirestysalueet päivittäin.)


Tekevät tohon meidän metsään, keskelle parhaita lenkurointipolkuja, taloja. Tai nyt aluksi tien, ja jotain kunnallistekniikkaa, ja sitten myöhemmin siihen rakentuu omakotitaloja. Harmillista, sillä tuosta kaivurin kohdilta meni ennen meidän lenkkipolku. Oon miltei päivittäin käynyt tarkastelemassa työmaan edistymistä. 


Vauhtia ja vaarallisia tilanteitakin on kohdattu, nimittäin eräällä lenkillä olin vähällä tepastella tien reunaan kerälle hyökkäysasentoon käyneen kyyn päälle. Mä en tosin huomannut koko käärmettä, kun mamma kerkes tempasta mut fleksistä takaviistoon sihisijän havaittuaan. Nyt sitten luullaan jokaista kepinkappaletta käärmeeksi... Ja ihan syystä, on tässä meidänkin nurkilla jo pari nähty! Olkaahan varovaisia, kamut, kurjaa olis jos semmonen otus pääsis puremaan!

Hirmu hyviä kesänjatkoja kaikille plokikamuille, mä taidan lähteä pienellä päivälenkuralle mamman kanssa!

11 kommenttia:

  1. Oho, onpa upea kuoppa! Ihan ammattimaisesti kaivettu. Huh, punkit on inhokkeja. Palvelijatar varmaan pyörtyisi, jos minusta sellainen löytyisi. Ja käärmeet on kaikkein kamalimpia otuksia. Toivotaan ettei niiden kanssa ikinä tarvitse kenenkään tehdä lähempää tuttavuutta.
    Hienoa loppuviikkoa ja viikonloppua teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, oon harjaantunut aika hyväksi kaivuroitsijaksi!

      Eihän ne punkit itsessään, mutta ne taudit, joita ne mahdollisesti kantavat... ne on ällöjä!!

      Poista
  2. Sullahan on ollut hauska retki alpakoita katsomaan ! Et tainnut edes haukkua yhtään kun olivat noin rauhallisen oloisa,
    Kivaa kesänjatkoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mä haukkunut, silti tosin toi lähinnä oleva mulkoili mua vähän epäluuloisesti. Mamman piti oikeen tarkistaa, että mikäs elukka se on kun sylkee pelästyessään, mutta ne taitaa olla laamoja. Uskaltauduin siis suht lähelle tarkkailemaan tilannetta!

      Poista
  3. Hurjan hyvä kaivurikuappa sulla, kuomakaveri. Toivottavasti opit kiärtään kaukaa suhisevat kärmyläiset. Terkkuja Fannikalle ja nauttikaa kesästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kärmyläiset on etenkin pienelle koiralle aikamoisen pelottava juttu. Tai siis lähinnä se, että jos pääsevät puremaan, sitten on kiire ellille! Toivotaan, että vältetään moisia otuksia!

      Poista
  4. Kommeen kuopan oot suanna aekaseks. Ja sitähän on työmies aena työsä näkönen ja pesulle jootuu :) Multa lööty ensmäenen punkki monneen vuoteen. Äet yökättelj ku irrotti sitä. Sen aenuvan kerran ku ee ollunna punkkikarkotin pannassa ni jopa tarttu kyytiin semmonen. Myö luotettaan siihen karkottimmeen ku ee oo sen aekaan ollunna yhtää punkeroesta.
    Varohan niitä inhottavija sihisijöetä sielä!Ja tarkkana valavo työmuata että ossoovat oekeen hommat tehä. Oekeen mukavata ja lepposata kessee sinne teelle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se kyllä hurjaa, että jossain niitä punkeroisia ei vaan juurikaan ole. Ja sitten joihinkin turkkeihin ne ei myöskään niin helposti tartu. Mulla toi litku on onneks toiminut aikas hyvin, on vältytty suurimmalta punkinpoistorupeamalta!

      Poista
  5. Mukavaa kesää olet sinäkin viettänyt. Nuo punkit on kyllä inhottavia. Mutta mulla on kanssa sellainen selkään laitettava aine ja jostain syystä sen jälkeen punkkeja on jos joskus on niin juuri hännässä tai korvanlehdissä. Sinne ei taida aineen vaikutus yltää. Käärmeet on kyllä tosi inhottavia otuksia. Ollaan tarkkoina.
    Meillä on tuollainen samanlainen tilanne lenkkippolun suhteen, että taloja tekevät. Ei auta itku markkinoilla, on vain haettava uudet lenkit. Sulla on kyllä muuten tosi komee kuoppa. Mun kaverikoira tekee kanssa aina kuoppia ja sen emäntä sano, että heidän piha on kuin golfkenttä. Reiät vaan on niin isoja, että huonompi lyöjä osuu.
    Mukavaa kesän jatkoa! t. Eka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, hännästä on nyt viikon sisään jo kolme nypitty irti! Jossain kyllä sanoivat, että aine kulkeutuu ihon verisuonituksen mukana periaatteessa kaikkialle, mutta kyllä noi äärialueet tuntuvat jäävän paitsioon.

      Mun ykköskuoppa on puskien takana, se on kuulemma hyvä paikka, toinen on sitten vähän näkyvämpi, mutta mamma meinas että siihen mun tekemään kuoppaan vois ehkä istuttaa jonkun kasvin. Sitten voisin siinä kasvin juurella varjossa köllötellä.

      Poista
  6. Kyllä on viheliäisiä otuksia nuo punkit! Meillä etenkin isäntä inhoaa niitä hysteerisesti. Ja tiedätkö mitä, myös meidän lähin ja paras metsälenkkimaasto on juuri muuttumassa omakotitaloalueeksi. Kyllä mäyräkoira olisi enempi sitä metsää arvostanut.

    VastaaPoista

Jätäthän minulle virtuaalirapsutuksia tai muuten vain terveisiä käynnistäsi!