torstai 13. huhtikuuta 2017

Pilkahduksia keväästä

No eipä ole tämä ploki aktivoitunut päivitystahdissaan. Mutta kuulkaas kun päivät sujahtavat vauhdilla! Tietotekniikka tuottaa ongelmia, koska käytössä olevaan läppäriin ei saa kameran muistikorttia, eikä mamma ole saanut aikaiseksi hankkia sopivaa piuhaa. Ei sillä, eipä kameraakaan ole juuri tullut käytettyä, koska pahuksen kännykkä on koko ajan lähellä, ja melkein poikkeuksetta kaikki kuvat tulee räpsittyä sillä.


Terveyden suhteen elellään (kopkop, koputetaan puuta) ihan hyvin tällä hetkellä. Koivet kipeytyivät, ja kahden pitkähkön tulehduskipulääkekuurin jälkeen harkittiin jo kortisonipistoksia, mutta päädyttiin vielä kolmeksi kuukaudeksi kokeilemaan Neurontin-nimistä lääkettä. Ihan hyvin oon nyt köpötellyt. Isompien riekkumisten jälkeen jalat kipeytyy, samoin esimerkiksi pitkien päikkäreiden jälkeen nouseminen on kankeaa. Munuaisarvotkin oli viime kontrollissa ihan normaalit. Paino... no, sitä on vähän tullut, eikä se alene vaikka kuinka yritetään. Tai "yritetään". Ellin mukaan ruoka saisi koostua 50/50 munuaisruuasta ja ihan mistä tahansa tavallisesta ruuasta. Ja tiedättekös mitä tarkoittaa se, että tuo meidän ihmisnapero on alkanut syödä, mutta annoksista jää lähes poikkeuksetta aika paljon yli? Ja se, että Neurontin pitää kahdesti päivässä sekoittaa johonkin ruokaan, jotta syön sen? Ja lääkkeenantoaika on tietysti eri kuin varsinainen ruokailuaikani. Juu, on tullu kuulkaa syötyä. Bonaa, Pilttiä. Mangot ja päärynät ja muut on kuulkaa aika mukavia välipaloja! Ja nti Kattisen ruuasta liikenee kikkare Neurontinia varten, sen popsin mielelläni. Mutta mamma vähän meinas, että jotain iloja pitää olla elämässä. Että jos on nälkä, niin sitten saan syödä, kunhan paino nyt tästä ei enää nouse. Lenkkejä ollaan saatu vähän pidennettyä, hallitaan sillä sitten painoa.

Kevät tekee tuloaan kovalla vauhdilla, on bongattu jo västäräkit, leskenlehdet ja sinivuokot. Punkkeja vielä ei, vaikka kaverikoira kyllä jo sellaisenkin tapasi. Mä sain tänä vuonna Bravecton. Mamma meinas jo laittaa viime vuodelta jääneen Exprolinen, mutta ohjeessa luki, että sen saisi laittaa vain aivan terveille koirille. Elliltä asiaa sitten tiedusteltiin, ja sanoivat, että Bravecto lienee turvallisin. Alkuviikosta sellaisen sain, ja toistaiseksi ei mitään oireita siitä ole ilmennyt.

Ihmisnapero on alkanut liikkua. En ehkä vielä aina hoksaa siirtyä ajoissa, sillä napero saavuttaa sekunneissa mun turkkini. Ja ottaa muuten lujaa kiinni! Ja sitten kun koitan sännätä karkuun, karvat tietty jää vaan tiukemmin naperon nyrkkiin. Ja kummallista, miten kaikki mun lelut, luut, ruuat, vesikippo, peti ja namikätkölelut kiinnostaa ihan suunnattoman paljon! Mamma kovin koittaa vahtia, mutta napero on kyllä ehtinyt jo maistaa kaikkea dentastikseistä puristeluihin. Kuulemma oon maailman kiltein koira, kun en kyllä ikinä ärähdä. Napero on kyllä musta kans aika kiltti. Vähitellen hän sitten oppii, miten eläimiä on sopivaa silittää. Siihen asti pitää vaan olla vikkelämpi liikkeissään ja väistää pikkuruisia sormia!


6 kommenttia:

  1. Wautsikka, sähän oon isompi ku Napero! Mukava kuulla, että sä olet selättänny pahimmat kivut. Joo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, vielä toistaseks oon, kun oon yli kilon kerännyt painoa lisää! Toivottavasti kesästä tulee lämmin, kun koleat kelitkin tuntuu pahentavan kolotuksia.

      Poista
  2. Mukava kuulla, että olet selättänyt kivut. Minä kävin juuri viikolla ellillä ja todettiin, että oikeassa etutassussa on paha nivelrikko ja turvotustakin oli. Myös vähän liikaa painoa. Nyt on menossa sellainen kuukauden kipupiikkikuuri, joten pitäisi taas helpottaa. Lisäksi sain piikin yliseksuaalisuuteen. Minä, joka ymmärsin tyttöjen päälle vasta vuosi sitten....No, taisin tajuta liian myöhään ja liikaa. t. Eka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai, oliko se semmonen Tardak? Mä sain sen kans syksyllä, Suprelorin-kapselin lisäksi helpottamaan hormonihuuruja. Leppoisampaa tuli kyllä, kun kaikkia pissoja ei tartte nuolla ja juoksuiset tytöt ei saa nuppia ihan sekaisin, tosin kapselin vaikutus alkaa nyt hiipua... Mulla oli kans tassussa turvotusta nivelrikosta. Toivotaan, että sulla hoito tepsii ja kipu häviää! Ikävää kyllä toi kun tajuaa juttuja liian myöhään. Mä sit taas tajusin ruuan ihanuuden Suprelorinin laiton jälkeen ja nyt ei sitten sais syödä tarvetta enempää. Aikaisemmin vuosikausia on ollu vaikka mitä herkkuja tarjolla, kun oon ollut niin huono syömään enkä oo jaksanut innostua mistään kunnolla...

      Poista
  3. Voe ku on pikkunen tuo napero <3 Mitenkä sitä ossoo tuommosen kansa ollakkaa ettee se rikki mäne :) On sulla sielä hommoo sen paemenena.Mitenkään kiirus tulloo sittä ku oppii kahelle jalalle!
    Hyvä homma ku on liäkkeet sulle aattanna. Mullon kansa paeno hivuttaatunna liikoo. Sannoo äet. Ja varottelloo etton kohta selekä kippeenä. Ku se meenoo meetä pitkällä telillä kulukovija vaevata.
    Vuan oekeen hyvvee kevvään jatkoo sinne ja oekeen ilosta Piäsijjäesen aekoo koko teejjän sakille! :)

    VastaaPoista
  4. Kiva kuulla susta, Jalo, vaikka ittekkin olen välillä pitkiä aikoja pois plokin ääreltä. Hyvä että sun terveys on nyt mennyt parempaan suuntaan, toivottavasti sama jatkuu edelleenkin. Voi kun on vielä niin pikkuinen tuo napero, siinäpä sulla vahtikoiran hommaa piisaa, kun häntä paimennat. Hyviä vointeja! -Elli-

    VastaaPoista

Jätäthän minulle virtuaalirapsutuksia tai muuten vain terveisiä käynnistäsi!