Kolhuja ja kolareita

Mamma petas tossa pari päivää sitte sänkyä ja mää tietty assistentoin kovasti. Ja koska tykkään ihan hirmusesti nukkua sängyssä (ei sillä mulle niin oo väliä, onko petaamaton vai pedattu), ni koitin loikata sitte tietty heti sinne takas petaamisen jälkeen. Harmillista vaan, mut mamman pää sattus oleen edessä. Ni sit kuulu semmonen klonks ja kamala kiljunta, aattelin että nyt siltä vähintäänki lähti näkö! Kiljumisen keskellä se kilju sitte sitäki että sattuko mua kuinka kovin, mut mää säästyin tällä kertaa ehjin nahoin. Tosin mää kyllä oksensin vähän ajan päästä, mamma epäili jo vähintäänki aivotärähdystä tai sitte vaan säikähdystä, ku oon vähä tämmöne herkkis. Juu, mutta mun pää osu mamman päähän, ni nyt sillä on nenänvarressa mustelma ja silmäluomessa pieni vekki, mun hammas tais kolahtaa siihe. Kaameita vaarallisia tilanteita!

Tossa joku aika sitte mää koitin pompata sohvalle, ja kävi vähän sama juttu, sillon vaan osus sohvapöytä eteen. Oli kauhee hepuli, enkä sit kerenny mitottaa ihan millilleen mun hyppyä ja just se kulma oli siinä edessä, kyllä muuten kirpas!

Milliki sai kolhuja, hän ku vispaa häntäänsä niin kauheen kovin, että oikeen kuulkaa menee iho rikki ja verille! Mamma ihmetteli, et mitä ihmeen raitoja meiän valkosessa ovessa on, kunnes huomas niitten lisääntyvän sitä mukaa ku Milli heilutti häntäänsä sitä ovee vasten. PAM, PAM, PAM. Ihan oli vereslihalla hännänpää, varmaan menny rikki osuessaan johki terävään ovenkarmiin tai jotain, ni siitä sitte jäi läntti oveen aina ku häntä osus siihen.

Miltsi lähti eilen kotiin. Oli kuulemma koiraneiti varsin väsähtänyt viikon vierailusta, ihmekös tuo ku me painittiin ja ulkoiltiin aika kovin!

Kamun kanssa

Mul on täällä kotona nyt viikon ajan odotettu vierailija kylässä! Mun hyvä kamu Milli tuli emäntänsä reissun ajaks meille hoitoon. Ollaan Millin kanssa vähän hepuloitu, sit multa on loppunu puhti ja Milli on jatkanu hepulointia, sit mä oon menny nukkumaan ja Milli on vielä vähäsen jatkanu hepulointia. Hän on aika energinen tapaus, mää en aina ihan pysy menossa mukana, ihan jo senkin takia, kun mun koivet on paljon lyhyemmät ja mä oon muutenkin aika paljon pienempi. Kipitän kymmenen askelta siinä missä Milli loikkaa kahdesti.

Lenkillä me kuljetaan ihan nätisti, vaikka Milli kyllä menis vielä tuplasti muakin nopeemmin. 

Nti Kattinen pelkäs aluks Milliä ihan hirmeesti, vaikka Milli suurena kissaystävänä koittikin kovasti tehdä tuttavuutta uuden kamun kanssa. Kahden päivän jälkeen nti Kattinen uskaltautui jo alakertaan ja kolmantena uskaltautui jo näinkin lähelle Suurta Petoa:

Sit me ollaan köllitty ja lämmitelty, koska meillä ei edelleenkään ole öljyä. Ilmalämpöpumppu puhaltaa kauheella tohinalla, ja makkarissa onkin siedettävät 18 astetta, mutta oon vähä lainaillu Millin lampaantaljaa, se on kuulkaa tosi lämmin! Oon vähä mammalle sanonu, että munki tarttis saada tommonen ihan omaks!

Nyt me lähetään ulkoileen, vaikka siellä tuuleekin hirmuisesti ja aamulla leijaili maahan jopa pari lumihiutaletta. Se on talvi kuulkaa ihan nurkan takana jo!

Viileetä

Tervehdys! Syksy on kerenny jo pitkälle... Vähän pakkastakin on jo ollu, ja etenki viimeset pari päivää meillä on ollu vähäsen viileetä, ku öljy loppus. Hups vaan, ja sit ei tullu enää lämmintä vettä eikä tietty myöskään patterit lämmenny enää. Vähän meinas noi pari päivää kestäneet pikkupakkaset jäähdyttää taloa liiaks, mutta mää oon viettäny aikaa tossa ilmalämpöpumpun ja sit tietty mamman peiton alla, oon kyl pärjänny ihan hyvin. Tassupesu on ollu vähä nihkeetä hyisen kylmällä vedellä. Nti Kattisen kanssa ollaankin sit oltu päivittäin assistentteina pihasaunan lämmityksessä, lähinnä laaduntarkkailijan ja työnjohtajan rooleissa.

Parina päivänä paisto oikeen aurinkoki, mutta muuten on ollu kyllä tosi syksyisen nihkee ja sumee keli. Toivotaan siis kuivempia ja kivempia syyskelejä!

Ja nii, mä sain eilen mun hyvän koirakamun Millin viikoks kylään, aikas kivaa kuulkaas!

Kurakelit saa tulla

Tiiättekös, mää sain uuden takin. Mun vanha Hurtta-takki alkaa olla aikansa eläny, se ei enää hylji vettä kunnolla, ja heijastimetkin on rapissu irti. On ollu kovalla käytöllä! Koska se oli jo aika mones Hurtta-takki, jonka pinta kuluu vettä hylkimättömäksi, päätti mamma kokeilla toisenlaista mallia. Siispä sain Rukka-takin.

Uudessa takissa on huppu. 

Hupun reunan voi kääntää: 

Tai olla kääntämättä: 

Hupussa on hihnaa varten aukko niskassa, ja aukon päällä läppä suojana: 

Sovittelu ja poseeraaminen väsyttävät mallia: 

Takki päällä kelpaa ulkoilla!

Nyt saa tulla syksy ja kurakelit ja vesisateet, mää ja mun korvakarvat ei kastuta!

Sataa, sataa, ropisee

Viime päivinä on satanu. Ja paljon! Mutta eipä tuo haittaa, lenkurointi on kivempaa ku ei oo niin kovin kuuma. Ja luonto, sehän tuoksuu ihan erilaiselta sateen jälkeen! Ulkoilujen välissä pitää ottaa rennosti ja nukkua riittävästi päikkäreitä, jotta saa kerättyä voimia alkavaan pimeään vuodenaikaan. Tossa yks päivä nukuttiin mamman kanssa oikeen vieretysten päikkärit soffalla, tälleen mä änkesin jalkopäähän koisimaan:

Kivaa syyssateen tuoksuista viikkoa kaikille!