tiistai 5. elokuuta 2014

Täällä ollaan, hampaatonna!

Mun leikkuripäivästä on kulunu ny viikko. Oli kuulkaas aikamoinen operaatio! Hampuleita lähti kystan takia peräti neljä, ja sitten vielä toiselta puolelta yksi pahasti tulehtunut takahammas, jonka lääkäritätsä havaitsi siinä leikkauksen yhteydessä. Viisi hammasta siis poissa!

Mamma vei mut aamusella eka lääkäritätsän tsekkaukseen. Sit käytiin vielä pienellä kävelyllä, ja sitte jäin ootteleen leikkausta. Itse operaatio kesti useamman tunnin, mutta sitte jo yhen aikaan se lääkäritästä soitti mammalle, että mut vois tulla hakeen: mää kuulkaas haukuin herättyäni niin että koko klinikka raikas! Lääkäritätsä meinas, että oon kovin stressaantunut (ja muita stressaava, kehkeh), että mun ois parasta päästä kotiin heräileen enemmän. Sielt mä sitte tepastelin terhakkaana mut kotiuttaneen hoitajapojan talutettavana takahuoneesta mamman syliin - ja kuukahdin siihen sitte saman tien ja autossa torkuin jo melkosen sikeesti.

Eka ilta oli kaamee - musta kuulu ihan kummallista pihinää ja vinkunaa sen intubaatioputken takia, sit mua väsytti ihan hurjasti, ja jalat ei kantanu ja kaikkee, ei ollu kiva olo yhtään. Ja sit huolimatta siitä, että hoitajapoika laitto autoonki mukaan pissa-alustan, ku meinas että nesteytyksen jälkeen on kova pissihätä, ni en pissannu tippaakaan. En illallakaan. Mamma sit laitto vielä aamuyöllä kellon soimaan, ja sillon tein ihan pienen pissin pihalle, hyvä niin ku ei vissiin sais yli 24 tuntia olla pissimättä.

Mut sit ku en oikein suostunu pissimään ku pieniä ruikkuja pari päivää ja vielä torstainakaan en ollu kakkinu kertaakaan ja pissi kulki edelleen huonosti, pieniä ruikkuja vaan, ni mamma sit soitteli leikkaajalääkäritätsälle ja sit vielä tohon Salon Animagiin, jonne sitte mentiinkin iltapäivällä käymään. Piti viedä pissanäyte varmuuden vuoks, mut mun hidas mamma ja näytepurkki ei oikein ehtiny mukaan mun merkkipisuihin siinä Animagin edessä, ni hoitajatätsä sitte ruiskun kanssa imi sen näytteen odotustilan lattialta, johon pissasin. Kolmesti. Pissasin vielä röntgeniinki, oikeen ison lammikon, sit alko kuulkaas rakko vasta toimimaan: ei se ollu tainnu kunnolla tyhjentyä ja jääny sit jotenki lamaantuneeseen tilaan niinku. No siellä sit lääkäritätsä halus vielä kuvata mun masun suolitukoksen varalta ja sit se koitteli mun eturauhasen ja tyhjensi anaalirauhaset kans. Masu oli ärtyny ja anestesian jäljiltä kaasuinen, mutta tukoksia ei ollu, joten saatiin ohjeeks laksatiiveja. Sit sain nestettä ihon alle, ku meinasivat, että oon ehkä juonu vähän liian vähän ja sekin saattaa hankaloittaa masun toimimista.

No sittenhän illalla mamma anto mulle vielä kipulääkkeen ja siitä alkoki sitten seuraava ongelma, koska puolisen tuntia sen jälkeen mamma tajus että herranjumala, mähän annoin sen lääkkeen jo aamulla. (Mun mamma on välillä ajatuksissaan ja varsinki hermostuneena se saattaa toimia kummallisesti.) Sitte lähti soitto Tuhatjalan päivystykseen, josta ohjeistettiin antamaan vatsansuojalääke mahdollisimman pian, yliannostus kun olis pahinta lähinnä masulle. No arvatkaapa oliko meillä semmosta kotona? No ei. No arvatkaapa onko Salossa apteekki auki kello yhdeksän illalla? No ei. Ajettiin siis Turkuun apteekkiin.

Johtuko sitten tosta yliannostuksesta vai illalla mulle annetuista laksatiiveista vai molemmista, mutta kahelta yöllä mää sitte herätin ihmisväen (siis Pekkiksen, koska mammahan nukkuu ku tukki). Pekkis ymmärsi heti mun tuhinasta, että nyt on hätä, ja sit mentiin ulos ja lujaa. Voi pojat, kyllä kuulkaa kakka lensi!

Sen jälkeen onki olo helpottanu. Hampulit on parantunu tietääksemme ihan hyvin, kontrolliin on vielä pari viikkoa aikaa. Ruuaks oon syöny mössättyä jauhislihaa ja raejuustoa pääsääntösesti. Sit aina ruokailun jälkeen pitää huuhdella suu tommosella aineella. Pureksia en saa, ei keppejä eikä luita eikä lelkkuja. Se onki ollu kamalinta, lelkkunen takavarikointi! Mamma kyl meinas, että saisin tällä viikolla lelkut takas, ne on pestykin ihan ja kaikkee.

Täs mää olen, muutamaa hammasta harvempana! Ainoo "ongelma", joka ollaan huomattu, on toi oikeelle lurpsahtava kieli. Ku siin ei oo hampaita, ni kieli sit niinku putoo suusta ulos, lurps vaan! Muutenhan noita puuttuvia hampaita ei juurikaan huomaa, kulmurin puuttumisen ehkä hymyillessä, mut ei se mun menoo haittaa!




 

9 kommenttia:

  1. Hyvänen aika, mikä koettelemus! Ihan kuin jännityskertomus!.
    Täysremontti hampaistossa ja sitten vielä koko muu kroppa piti saada toimimaan käyttökatkoksen jälkeen! Hui. Kyllä sun mammas on varmaan ollut huolissaan. Ja mitä roikkuvasta kielestä, sellainen lipsahdus aina silloin tällöin on varmaan ihan charmikasta, sitä Jaloa itseään.
    En olisi arvannut, että noinkin paljon hampaita lähti, kuule, alat olla tasoissa meidän Wupen kanssa, harvassa on ne hänenkin purukalusteet, vaikkakin eri syystä.
    Pääasia, että kaikki loppujen lopuksi sujui hyvin. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, remppaa on ollu, mutta onneks nyt hampaat ja kakki toimii ja näyttää hyvältä :D Ens viikolla on kontrolliaika vielä, ja kuullaan toivottavasti hyvänlaatuinen patologin vastaus, sitä vielä vähäsen jännittäessä...

      Poista
  2. Hui, kylläpä teille on kyllä sattunut ja tapahtunut! Onneksi kaikki on nyt hyvin. :) Aika komeelta näytät kyllä vieläkin, ehkä tuo kieli tuo pienen lisäyksen..? Meidänkin Timi haukkui ja ulisi silmäleikkauksen jälkeen heräämössä, mutta autossa taas nukutti pitkään..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lerpattava kieli tuo kieltämättä persoonallisen säväyksen!

      Heräämön on ilmeisen jännä paikka, ymmärrettävästi, olis se ihmisellekin kova paikka herätä nukutuksesta ihan kummallisessa paikassa, vailla tuttuja ihmisiä tai edes rauhoittelevaa hoitajaa ihan heti saatavilla! :( Kuulemma täällä Turussa oli jostain eläinsairaalasta päässyt ulos oikein kunnolla karkuun heräilevä koirapotilas, aika kammottava ajatus sekin!

      Poista
  3. Olipa sulla sairaskertomus. Ja kamalaa tuo pissaamattomuus. Mutta onneksi älysit pyytää yöllä (suomeksi: joku heräsi teillä) ulos. Meidän Vallu oli kerran herätellyt emäntää yöllä ulos ja emäntä oli kääntänyt vaan kylkeä. Aamulla se oli sitten todennut, että olisi kannattanut herätä... Punosmatto meni roskiin ja kakkaroiskeita löytyi ympäri työhuonetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, mun mamma on kans tosiaan aika sikeäuninen. Oon kyllä vuosien aikana monet ripulikakit vääntäny matolle, ku en oo saanu sitä hereille, onneks tällä kertaa ei tarttenu vaikka olis se siihen haisuun kyllä varmasti heränny... :P

      Poista
  4. Jopa on ollunna melekonen revohka sulla! Onneks oot tokkeotunna nuin hyvästi. Tuo kielen lerpahus ee haettoo mittää. Piäasija että oot nyt sittä kunnossa. Iha ol tuo sinun kertomus ku joku jännityslehva. Paranemista vuan sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, jännittävää on kyl ollu elo, mut onneks nyt vointi on erittäin hyvä ja oikeestaan toi viime aikoina tarjoiltu jauhislihasmoothie on ollu aika hyvää, että ihan kivastihan tää toipilasaika on sinänsä sujunu! :)

      Poista
  5. Paranemista! Meidän Mustis-tipsulle on tehty sama operaatio samasta syystä reilut 10 vee sitten.

    VastaaPoista

Jätäthän minulle virtuaalirapsutuksia tai muuten vain terveisiä käynnistäsi!