Kavereit

Viikonloppu meni tosiaan Tampereella. Eka ajettiin mamman kanssa sinne, mä sain poikkeuksellisesti matkustaa etupenkillä, kun olin ainut kyytiläinen ja on kiva kun näkee vähän ulos. Oikeesti mun piti toimia navigaattorina, koska mamma on aika blondi eikä aina osaa käyttää tota meiän oikeeta navigaattoria. Mut mun ansiosta löydettiin perille...

... ja siellä meitä oottiki Aikku-täti ja ystäväni Peto ja Robi, nuo kultsuista jaloimmat! Käytiin pitkällä metsälenkillä, mäkin sain ulkoilla ihan vapaana. Se toimii, koska Peto tottelee hienosti (Robi jäi kotiin kipeän käpälänsä kanssa) ja tulee kutsusta heti luo, niin mä sit yleensä seuraan Petoa enkä karkaa. Enkä mä muutenkaan mettässä karkaa, kun sitten mä joutuisin hukkaan mammasta. Oli muuten keskellä mettää pelottava iso kanto, piti sille vähän haukkua, mamma tais luulla mun näkevän vähintäänkin karhun.

Välillä mä olin niin nopee, ettei kamera ehtiny tallettaa mua...

Tässä mä meen tosi kovaa!

Sunnuntaina aamulenkillä mä sit vähän ehkä karkasin, kun kesken leikkien huomasin, että vähän matkan päässä oli talon pihassa koiratarha. Pitihän sitä mennä kattoon. Menin moikkaan sitä hurttaa siellä, ja pissasin siihen sen kopin ovelle, sit mamma tuli kiukkusena hakeen mut pois. Olin kuulemma jonkun takapihalla.

Mä vähän pelkään, että Aikku-täti on opettanu mammalle jotain niksejä. Aikku-täti on sellanen koirankoulutusspesialisti, ja ne tais jotain puhua tästä mun karkailusta, että miten sen sais loppumaan. Pitänee siis varautua uusin taktiikoin, koska kyllähän mä kuitenkin mammaa juonikkaampi oon tässä asiassa.

Tässä me ollaan vielä kaikki kolme. Tää on kuulemma paras kuva, jonka mamma meistä ehti napata.

Kiva viikonloppu, mut nyt väsyttää aika lailla. Onneks on pimeetä, harmaata ja vähän kylmäki, ni voi nukkua hyvillä mielin päikkäreitä...