Tänään olin juonikas, ja asetin kameran kuvaamaan, kun suuntasin töihin. Muistikorttia riitti kahteenkymmeneen minuuttiin, mutta se taisi olla tarpeeksi: ei tässä pureksimistouhussa ainakaan eroahdistuksesta taida olla kyse. Lähdettyäni koira ei ilmestynyt kuvaan (siis eteisen suunnalle) laisinkaan, vaan puuhasi äänistä päätellen tyytyväisesti aktivointilelujensa ja namipahvikääröjensä kanssa. Kymmenen minuutin jälkeen herra käväisi ovella haistamassa kenkiä, tepsutti sitten pedilleen, jonka jälkeen kuului syvä tuhahdus. Sitten hiljaisuutta loput kymmenen minuuttia, eli uni otti voiton.
Mielenkiintoista silti, seurata koirulin touhuja! Pitänee hankkia suurempi muistikortti tai valjastaa tietokone jotenkin tämän videoinnin avuksi, jotta saisin vähän pidemmältäkin ajalta materiaalia. Sanovat tosin, että eroahdistuskoira tekee tuhonsa heti omistajan lähdettyä, mutta silti haluaisin varmistua, ettei vinkunaa, haukkua tai muuta kummallista tallennu videolle.
Ja mikä positiivisinta: tänään Jalo ei ollut tuhonnut mitään!:)
Hieno juttu, jos Jalo ei eroahdistu!
VastaaPoistaTaitaa olla muuten vaan toimelias koirapoika, joka keksii itselleen askaretta, jos mamman kotiintulo viipyy ja aika tulee pitkäksi.
Meillä on videokamera pyörimässä, kun Vili jää yksin. Varmuuden vuoksi, koska Vili joutuu vain aniharvoin jäämään yksin, niin ei ole oikein tietoa, miten se sujuu. Filmiä riittää yhteen tuntiin ja ihan hyvin on yksinolot sujuneet.
Hyvä hyvä! Aktiiviselle koiralle on helpompi keksiä ratkaisuja kuin eroahdistuneelle. Itsekin pitäisi kehitellä kuvausjutut kuntoon, että pääsisi seuraamaan Alman sisäpissailuja. Missä vaiheessa ne tulee ja muutenkin onko tyttö rauhallinen koko yksinolon ajan.
VastaaPoistaOlisi tosi mielenkiintoista seurata etänä, mitä koira tekee päivisin. Webkamera kattoon ja sitten vaan työpaikalle seuraamaan koiran tekemisiä. Mitähän työnantaja tuumaisi...
VastaaPoistat. Aikku ja Olli
Voehan Jalo, mitä kaikkea oletkaan keksinyt askarrella (-paskarrella)!!! En tiedä itkeäkö vai nauraa näille viimeisimmille postauksille, apua!
VastaaPoistaToi videointihan onkin hyvä keksintö. Olis aivan mahtavaa kyllä tietää, mitä koiruudet puuhastelevat yksin ollessaan. Meilläkin Peppi-mäykky on aikamoinen askartelija, joten johtoja ja muita on saanut piilotella. Ja edelleen kyllä monenlaista silppua syntyy. Muutama kirjaston kirjakin meillä on Jalon tapaan "luettu" ja mukava lasku siitä tulikin, hitsi. ;D
Meidän jo edesmennyt Rosa-mummu kärsi aikoinaan eroahdistuksesta, joka selvisi vasta, kun hänen epämääräiset vatsavaivansa paranivat toisen koiran tultua taloon. Rosalla tosiaan eroahdistus ilmeni vatsvaivoina (ei tavaroiden tuhoamisena), joihin ei löydetty lääkärissä mitään selitystä. Ines-koiran tultua Rosan vatsa parani heti eli selitys oli hyvin ilmeinen. Jalon touhut kyllä kuulostaa enemmän nuoren uroksen aktiivisuudelta, kuten joku muukin jo sanoi. Silti toinen koira voi joskus olla ratkaisu siihenkin (tai sitten myös tuhot kaksinkertaistuvat..;)))
Pakko vielä sanoa, että teillä on todella kaunis lattia ja ihana tiiliseinä, WAU! Ü
Eilen oli vähän nakerrettu pyykkikoria... mutta se on pientä, johdot sentään ovat saaneet olla rauhassa jo useita päiviä!:D
VastaaPoistaVideolta oli kyllä hauska kuulostella pienten tassujen tepsutusta, mitä lienee koiraherra miettinyt mamman poistuttua ovesta.
Namikätköjä olen jättänyt viime päivinä oikein urakalla, ja se tuntuu auttaneen tuhoamisvimmaan. Lenkkejäkin on vähän pidennetty ja "aktivoitu", eli enemmän metsää, haistelua ja kuopsutusta ja vähemmän tylsää asvalttia.
Annamari, isäntä kiittää lattia&seinäkehuista, ovat ihan omaa käsialaa!:)
Eikö nyt kaikkein simppelein tapa olisi estää Jalon pääsy suurimmaksi osaksi niihin paikkoihin missä tuhottavat tavarat sijaitsevat?Siis en nyt tarkoita tietenkään koiran telkeämistä mihinkään häkkiin mutta meillä esimerkiksi Ossilta on pääsy kielletty (ilman meitä) esimerkiksi olohuoneeseen ja makuuhuoneisiimme. Silti sillä riittää ihan kiitettävästi tilaa. No ok me asumme omakotitalossa. Toinen vaihtoehto olisi sivellä johtoihin jotain superpahanmakuista ainetta (ihmisille jotka pureskelivat kynsiään oli aikoinaan jotain öklönmakuista ainetta).Sitten tietysti voi olla jotain koirakohtaisia eroavaisuuksia. Ossi ei esimerkiksi koskaan ole tuntenut mitään viehtymystä johtoihin ja kenkiä se ei ole tuhonnut kuin yhdet parit.Terveisiä teillepäin M-L ja Ossi
VastaaPoistaMeillä on asunnossa ainoastaan kaksi ovea, vessan ja eteisen :D Muuten koko koti on yhtä avointa tilaa... joten rajaaminen on hankalaa.
VastaaPoistaMä luulen, että pureksimisinto laantuu iän myötä, koska viime aikoina esim. kengät ovat saaneet olla rauhassa, vaikka jossain vaiheessa niitä sai varjella kaikin mahdollisin keinoin.
Tabascoa olen kuullut kehuttavan, tai sitten tuoretta inkivääriä, näitä pitänee koittaa jos ei tuo kaupan aine tehoa. En silti luota näihinkään sataprosenttisesti, joten toistaiseksi turvallisin keino taitaa olla sähköjohtojen irrottaminen pistorasioista, kun koira jää yksin... :P