Kolmisen viikkoa sitten mamma huomas mun ikeniä tunnustellessaan pienen pahkuran siinä heinäkuisen hammasoperaation alueella, poistetun hampaan kohdalla. No mammahan tietty siitä seisomalta soitti ellille, että pitäskös tulla näyttämään. Ja ellihän sanoi, että joo, kun noin suuressa kystassa uusiutumisriski on olemassa. Päätettiin, että aikaistetaan samalla kontrolliröntgeniä, ja otetaan ne kuvat sitten samalla.
Eilen oli sitten Se Aika, mamma vietti miltei unettoman yön, kun oli ihan varma, että edessä on taas leikkaus ja jotain kaameeta löytyy kuvista. Huristeltiin Raision Univetiin kahdeksaksi. Elli teki pikaisen tutkimuksen ja oli sitä mieltä, että pahkura on harmiton ja tuntuu lähinnä luukyhmyltä; kuulemma hampaanpoiston jäljiltä saattaa jäädä tommosia ja luunpalat leuassa voi asettua ajan kuluessa vähän eri asentoon. Sain sit kuiteski rauhotusaineen ja kävin hoitsutätien kanssa röntgenissä, jossa tilanne näytti kuulemma oikein hyvältä. Leikkausalue oli parantunut hienosti, eikä tosiaan mitään uusintakystaa näkynyt. Kaikki hyvin siis!
 |
| Tässä mut oli just tuotu röntgenistä mamman syliin heräileen. |
Kaameita vaan noi lääkkeet. Hammasröntgenissä käytetään kuulemma aina rauhoituksen lisäksi lyhyttä nukutusta, kun röntgenfilmi pitää saada pysymään hampaiden välissä kuvauksen ajan. Sit mää en tiiä, mut tuntuu ihan ku mulla ois ollu semmonen intubaatioputki taas, ku mun kurkusta kuului koko eilisen ihan hassuja vinkunoita ja röhinää. Semmosta, kun sen leikkauksen intuboinninkin jälkeen. Mut en sit tiiä, mää nukuin, ni en osaa sanoa tarkemmin.
Aika tarkalleen 12 tuntia meni, että olo koheni, siihen saakka oli kyllä ihan veto pois. Kertaalleen kuukahdin suorilta jaloilta pötkölleni, kun ei vaan jalat kantaneet yhtään. Mut tänään olo on jo täysin normaali!
Näyttäisi siis siltä, että hammasongelma on nyt selätetty. Jihuu!
Me mamman kanssa suositellaan, että kandee kyllä kuvauttaa koiralaisten hampaat, ellei niin ole aiemmin tehty. Oltais mekin päästy aika paljon helpommalla, jos puhkeamaton hammas ja vielä kystakin oltais havaittu aikaisemmin. Sit tässä operaatiossa oli semmonenkin juttu, että vakuutushan ei korvannut mitään (koiran sairaskuluvakuutus ei korvaa hampaiden tai hampaiden kiinnityskudosten sairauksia kuin tapaturmatapauksissa). Pelkästään leikkaus itsessään kustansi yli tonnin, ja kuvauksiin, kontrolliin ja leikkauksen jälkeiseen ellikäyntiin on uponnut toinen mokoma. Vararahasto on siis syytä jatkossakin olla olemassa tämmösiä yllärijuttuja varten.
Mut mää oon nyt terve! Elli oikein vielä kehus, että hyvältä näyttää, hampaat oli harjaamisen ansiosta pysyneet puhtaina ja turkkikin on kuulemma tosi komea. Nyt voidaan odotella joulua rauhaisin mielin. Tammikuussa meillä onkin sitten uudenlaiset projektit edessä: se on kuulkaas taas muutto edessä...
