keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Koiran syömää

Jalon pentuaikoina olin kovin onnellinen, että irtaimistomme säästyi naskalihampailta, ja koira suuntasi nakerteluenergiansa laillisiin puruleluihin. Vaan kuinkas sitten kävikään, iloitsin liian aikaisin...

Enpäs nyt muista, mikä oli se ensimmäinen kohde. Ehkä kengät? Kirja? Jossain vaiheessa herra koira päätti erikoistua johtoihin. Ongelmallista tässä on ollut se, että a) sähköjohtojen pureksiminen ei ole siitä turvallisimmasta päästä, b) koira ei tee pahojaan ikinä meidän kotona ollessamme, joten kieltäminen on mahdotonta.

Viime viikolla kyllästyin nyppimään varmuuden vuoksi jokaikistä suojaamatonta johtoa pois seinästä, ja hankin lisää johtosuojaa. Kieputin muovia sormet verillä lampunjohdon ympärille, projekti jäi kesken ja suuntasin kahvittelemaan kaupungille ystäväni kanssa. Palatessa odotti iloinen yllätys: herra koira oli ihan itse ottanut tämän johtovyyhdin lipaston ja seinän välistä (siirrettyään ensin siitä edestä tuolin sivuun), raahannut vyyhdin keskelle makkaria ja syönyt johtosuojaa. Ja vähän niitä johtojakin.

Seuraavaksi kipitin siis eläinkauppaan, ja hankin riemunkiilto silmissäni ratkaisun:


Marja vs Jalo 1-0! Ruikin tätä kaiken ratkaisevaa suihketta kaikkiin asunnostamme löytyviin johtomyttyihin. Ja poistuin kotoa. Kahden tunnin kuluttua palatessani odotti tällainen näky:


Johtosuoja ei ollut pysynyt ihan tiiviisti kiinni töpselissä, joten töpseli oli irroitettu pistorasiasta, ja sen jälkeen (toivottavasti tässä järjestyksessä, ainakin koira on vielä hengissä) purtu johto siitä ainoasta näkyvästä kohdasta poikki.

Että mitäs nyt? Mieleen tuli ajatus eroahdistuksesta - olisko tämä sellaista? Koira ei kuitenkaan itke, ei tärise eikä muutenkaan juuri kiinnostu poistumisestani, vaan jää tyytyväisenä mutustamaan aktivointilelujaan, joita viljelen kodin täyteen aina poistuessani. Turhautumista? Sitä ehkä ennemminkin, vaikka mielestäni tuhoamisen määrä ei korreloi esim. ulkoilun määrään, tuhoamista tapahtuu ihan yhtä lailla kahden tunnin metsälenkin tai vartin pissareissun jälkeen.

Vaihtoehtoja on siis kaksi: joko koirani on vain poikkeuksellisen mieltynyt sähköjohtoihin, tai sitten se on yksinkertaisesti pieni ilkimys, luonteensa mukaisesti älykäs ja touhukas.

Neuvoja, mikä avuksi?

Lopuksi vielä kokoelma syödyistä asioista. Tässä siis vain osa.












Lisäksi muun muassa:

- ompelukoneen (joka ensin oli vedetty liukuovikaapista ulos, jotta johtoon pääsi käsiksi) poljinjohto
- hoitotäti-Pauliinan television kaapeli (ainut johto, joka oli ulottuvilla)
- työpöydältä ryöstetty ja syöty Dumle-pussillinen
- työpöydältä alas kiskottu järkkärikamera (positiivista: sitä ei sentään syöty)
- Linda Olssonin Sonaatti Miriamille, kirjaston uutuuskappale.
- miehen läpykkäät
- kaksi fleksiä
- mustekynä
- pölyhuiska
- jumppamatto
- lipaston puiset vetimet

ja lukuisia muita esineitä. Voin kertoo, että huumori alkaa loppua.

7 kommenttia:

  1. Jos Jalo nakertelee yksin ollessaan, kertoo se ehkä sittenkin jotain yksinolon ahdistuksesta.
    Vili oli pentuna myös aivan hulluna kaikkiin sähköjohtoihin ja jouduimme keksimään niille koirankestävät oltavat. Pitkin lattiaa kulkevat johdot joutuivat pitkien pahviputkien sisään ja television takana olevat kaapelit saivat kanaverkon eteensä. Joihinkin paikkoihin keksittiin muita esteitä.
    Nyt isona sällinä Vili ei enää innostu johdoista, mutta silti meillä on edelleenkin jätetty paikoilleen lähes kaikki viritelmät.
    Liekö joku tipsujen erityisominaisuus tämä johtojen pureskelu?

    VastaaPoista
  2. Oho! Kyl ootkin kunnioittavan määrän pannu johtoja ja muuta tavaraa päreiksi. Gaumeen vaarallista tommonen johtojen jälttääminen.

    Ei muakaan jotkut karkotteet/tuoksuöljyt pidättele, eikä kyl suakaan. Voi hirmu, toi sun harrastukses on kyl vaarallista. Mä en oo viäl isommin syänny mitään.

    Tiäsikkö, että Pyry-pappa söi sängyn. Tai niin ison reijän, että putos siitä läpi lattialle. Heh heh...

    VastaaPoista
  3. Musta ois kauheen mielenkiintosta jättää joku kamera päälle ku ite lähtee, että näkis mitä se koira oikeesti tekee yksikseen.. Milli ainakin tuhos sillon ihan silkasta huvista. Lopetti sitte itekseen jossain vaiheessa vaikka aina sillon tällön saattaa jotain olla vielä syötynä.. Toi chew stoppa on ihan jostain, ei auta mihinkään!

    VastaaPoista
  4. Ei kyllä oikein kannattais noita johtoja nakerrella... pitäiskö sun kotiväen jättää sulle vaikka joululahjoja avattavaksi? Niitä on kiva aukaista, kun jää yksin kotiin. Pesusienet on kans kivoja, ne saa aika pieneksi silpuksi.

    VastaaPoista
  5. HooPee, tätä eroahdistusjuttua oon nyt kovin tutkiskellut, enkä oikein siihen usko... Toisinaan menee ihan leppoisasti pitkäkin työpäivä, lyhyen poissaolon jälkeen Jalo justjust nostaa päänsä pedistään ja jatkaa sitten uniaan. Turhautuneisuutta ehkä ennemmin?

    VastaaPoista
  6. Myrsky ja Olli, mun mammaki sanoo, että on vaarallista syödä johtoi... Kui?

    Lahjapaketit ois kivoja, muttei mun mamma tajua sellasia antaa. Eikä varsinkaan pesusieniä!

    Mut emmä sentään sänkyä syö, Pyry-pappa on ollu aika taitava pikkukoiraks ku on saanu niin ison työmaan aikaseks!:D

    VastaaPoista
  7. Paukku mää luotan jonkunlaiseen uhmaikädiagnoosiin. Ja kokeilen seuraavan kerran tabascoa, tuoretta inkivääriä ja mitä muita näitä onkaan. Ja ootan, että tää pureksiminen menee ohi :P

    VastaaPoista

Jätäthän minulle virtuaalirapsutuksia tai muuten vain terveisiä käynnistäsi!