maanantai 14. marraskuuta 2011

Maanantaita

Tiättekö, kuinka yllätyin tossa perjantai-illalla! Mamma lähti rilluttelemaan kaupungille, ja mä jäin yksin. Mutta mitä tapahtui! Yheltätoista ovi kolisi ja pappa tuli kotiin! Se yllätti mut ja mamman ihan täysin, sillä papan piti tulla vasta ens viikolla. Mutta se pääsikin aikasemmin, ja oli huijannu mammaa, aika ryökäle. Pappa siis tuli eka moikkaamaan mua tänne kotiin ja meni sitte yllättämään mamman totaalisesti tohon lähikuppilaan. Mä olin niin täpinöissäni, että maha meni taas vähän sekasin, en kakannu pariin päivään ollenkaan...

Eilen sit käytiin papan äitin luona, ja mä taas vähän karkasin. Mamma oli laittanu mulle sellasen punasen valon valjaisiin kiinni, eli ihan hukkaan en päässy pimeessä metsässä, mutta aiheutin kuulemma mammalle miltei sydänkohtauksen taas. Musta se on kiva leikki, että mamma ja pappa jahtaa mua! Mutta kuulemma se on vaarallista, kun siinä lähellä menee iso tie. (Koira saatiin lopulta kiikkiin, kun minä tulin toisesta suunnasta ja mies toisesta ja mies heittäytyi ohipinkaisevan koiran päälle. Pyydystämistä ja risukossa rämpimistä helpotti se, että mulla oli jalassa miehen kokoa 45 olevat kengät jalassa, sillä tarkoitus oli vaan pissattaa herra koira nopeasti...)

Sit sain eilen vähän isänpäiväkakun valmistuksesta jämiä.



Korvakarvoissakin on vähän taikinaa...

Nyt mä jatkan mun aamupäiväunia. Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

4 kommenttia:

  1. No voihan nenä! Sillon viimeks Jalo pysy niin hyvin lähellä..

    VastaaPoista
  2. Juu. Nyt päästin pissalle, niin herra singahti luodin lailla sinne metikköön, onni onnettomuudessa että punainen valo näkyi aika hyvin pimeydessä... :D

    VastaaPoista
  3. Tota noin niin, Jalo, meil on siis yhteisii harrasteita. Karkailua. Mut paha puoli täs on, että meidän äippä on alkanu uhkaileen. Joo, mulla alkaa ulkona käytössulkeiset. Varo vaan ettei sullekin käy samoin...

    Kuis sulla on noin isot silmät!

    VastaaPoista
  4. Mulle hankittiin eilen naru. Sellanen huijausnaru, jota mä en muka huomaa raahaavani mukanani, mutta jonka päälle mamma ja pappa voi hypätä, ellen anna ottaa kiinni. Silleen, että ne saa mut napattua useamman metrin päästä narun avulla. Aika julmaa... Mullakin on ollu käytössulkeisia viime viikkoina, mutta kyllä mä sit tottelen nätisti, jos mammalla on hyviä nameja. Mutta aina sillä ei oo, ni en mä sit viitti luokse tulla.

    VastaaPoista

Jätäthän minulle virtuaalirapsutuksia tai muuten vain terveisiä käynnistäsi!