Juhannuksen jälkipuinti

Juhannus sujui Pälkäneellä mökkeillen kolmen muun pariskunnan voimin. Jalo oli ainut koiraedustaja, mutta sai sitten sitäkin enemmän huomiota kanssa-asukeilta. Mutta mökkireissu ei sujunut ihan niin hienosti, kuin oltiin kuviteltu. Meidän yltiösosiaalinen rohkea uroksemme stressaantui. Ensimmäisenä iltana herra koira alkoi täristä, ja emäntä tietenkin hätää täynnä mietti jo kyynpuremia tai vähintäänkin ampiaista, rotanmyrkkyä tai jotain muuta kivaa eläinlääkärireissun arvoista. Metsään päästessään koira kuitenkin rauhoittui ja oli miltei oma itsensä, joten iltaa kohden vahvistui epäilys stressistä ja yli menneestä väsymyksestä: herra koira tarkkaili ja seurasi laumaansa, siis minua ja isäntää, niin tiiviisti, ettei malttanut nukkua silmäystäkään, ja sitten kun oli vielä kuusi muutakin väliaikaista lauman jäsentä vahdittavana, kova homma pienelle karvakorvalle! Niinpä siis koira, joka normaalisti nukkuu vähintään puolet päivästä, oli touhunnut samoilla silmillä aikaisesta aamusta saakka, joten ihmekös tuo, jos alkoi vähän ahdistaa.

Tutina jatkui vielä seuraavaan päivään, mutta sitten alkoi helpottaa ja sunnuntaina koiruli oli jo ihan oma itsensä. Reaktio oli kuitenkin jännä, koska tähän saakka Jalo on ollut kertakaikkisen mutkaton mukaanotettava, ei ole koskaan panikoinut, jännittänyt tai pelästynyt mistään ja pennusta saakka kaikki nämä ihmisetkin ovat olleet tuttuja. Syytän siis herra koiran väsymystä ja epätavallista ympäristöä: niin oudolta kuin se kuulostaa, ei olla taidettu "omaa" mökkiä lukuunottamatta käydä juuri missään yönyli kestävillä reissuilla koirulin kanssa.

Pitänee siis pikapuoliin toteuttaa pienimuotoinen harjoitusyöpyminen jossain hoitopaikassa, jotten sitten tule koiralle elämää suurempaa paniikkia, kun emäntä ja isäntä painuvat esimerkiksi syksyn tullen etelän lämpöön.

Tais olla muuten merikoira-Jalon ensitutustuminen järveen!

Mamma piti saattaa huussille ja takaisin!

Lopulta juhannus sujui kuitenkin siis hyvin, hyttysiä riitti mutta käärmeiltä vältyttiin eikä punkkejakaan tarttunut mukaan kuin pari. Ehkä seuraavalla mökkikerralla herra koirakin osaa rentoutua paremmin!