No ei ollut kyse merivesiripulista, ei. Tiistaiaamun ripulointi oli vielä alkua; torstaihin saakka lensi niin ripulia kuin oksennusta ympäri asuntoa ja lähikatuja paljon tiistaita rajummin. Viikon aikana koiran peräpää tuli pestyä varmasti useamman kymmenen kertaa, kakkapussien korvaajana lenkeillä toimi talouspaperi ja kaikki tekstiilit asunnosta korjattiin eritteiden ulottumattomiin. Pyykkiä on pesty parikymmentä koneellista maksimilämpötiloissa, lattiat hinkattu aineella jos toisella ja kakkaa pyyhitty mm. vaatekaapin sisäpuolelta (koira oli onnistunut tähtäämään ripuliruikun läpi liukuoven puusäleikön).
Keskiviikkona suunta kävi kohti eläinlääkäriä, joka määräsi Diar Sanylia kolmen päivän ajan käytettäväksi ja siinä rinnalla maitohappobakteerijauhetta. Tippaa ei tarvittu, koska koira oli ihan hyvissä nesteytyksissä, sainkin elliltä isot peukut, kun olin alusta asti antanut ruiskulla vettä hauvalle! Illaksi koiruli pääsi työvuoroni ajaksi isäni luo hoitoon, ja ehdinkin jo kuvitella, että pahin oli ohi, kun isän lattiat säilyivät ihan puhtaina... mutta kas, kun päästiin kotiin, ja painoin pääni tyynyyn, kuuluikin taas märkä pruuuuit.
No Diar Sanylit eivät auttaneet ja perjantaina saatiin puhelinresepti antibiooteista. Ja nyt... ah, täällä kotona on puhdasta, kakatonta ja hajutonta! Tänään tuli ensimmäistä kertaa kiinteää tuotosta, lääkkeitä taidetaan syödä vielä huomiseen ja "lempeämpää" ruokavaliota jatkaa vielä joitakin päiviä.
Eläinlääkäri totesi Jalon olevan vähän ruipelo (kuulemma useimmat urokset ovat suunnilleen kolmivuotiaiksi saakka), kannusti antamaan reippaasti ruokaa ja vaikka kermaa, jos se koiralle kelpaisi. Viikon ripuloinnin jälkeen koira kieltämättä tuntuu kutistuneen ja kylkiluut tuntuvat epämiellyttävän selkeästi - silti hämmästyin tämän päivän punnitusta koti vaa'alla. Viisi kiloa yhdeksänsataa grammaa. Ei voi olla totta? Aiemmin herra koira on samalla vaa'alla painanut jopa 7,1 kiloa, joten pudotus on aika raju... Vaaka kyllä välillä temppuilee (ainakin allekirjoittaneen kohdalla näyttää liian suuria lukemia...), joten siihen ei sataprosenttisesti voi luottaa, mutta painoa on nyt alettava silti seurailemaan.
Koiruli voi kuitenkin oikein hyvin ja pääsi tänään vihdoin moikkaamaan naapurikorttelin koirakaveriakin, jota on tähän saakka vältelty tartuttamisen pelossa. Nyt vaan sitten ruokaa niin paljon, kun napa vaan vetää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän minulle virtuaalirapsutuksia tai muuten vain terveisiä käynnistäsi!