Lehmiä

Näin tänään lehmän. Tai oikeastaan, monta lehmää. Katariinanlaaksossa, jossa usein käydään ulkoilemassa, on aitaus, jonka läpi kulkee polku. Siellä aitauksessa laiduntaa toisinaan kesäisin lehmiä, mutta vasta nyt satuttiin ensimmäistä kertaa samaan aikaan olemaan paikalla heidän kanssaan.

Onneksi tukenani oli Milli-tyttö, joka suurella koollaan oli tukeni ja turvani. Kun ensimmäiset lehmänkoivet ilmestyivät näköpiiriini pitkän heinikon takaa, aloin haukkua. APUA, mamma! MITÄ NOI ON? Kun sitten aikani sain mamman sylistä tiirailla lehmälaumaa, ne alkoivatkin näyttää ihan ystävällisiltä. Yksi tuli jopa ihan, ihan lähelle, kun tarkkailin tilannetta aidanreunalla mamman sylissä, ja melkein lipaisi kuonoani jättiläismäisellä kielellään, hurjaa! Lauman suurin oli päälehmä (mamma sanoo, että häntä kuuluu kutsua sonniksi), hän oli kertakaikkisen valtava, ainakin kymmenentuhatta kertaa minun kokoiseni (mamma sanoo, että sonnin pallitkin olivat minua suuremmat)!

Aitauksen toisella reunalla muuten paljastui kyltti, jonka mukaan koirien kanssa laitumella kulkeminen oli kielletty. Onneksi me Millin kanssa ollaan niin pieniä ja nätisti käyttäytyviä, että tultiin lehmien kanssa ihan hyvin loppujen lopuksi juttuun.

Kameraa ei tietenkään sattunut mukaan, ehkä seuraavalla kerralla otan kuvankin lehmäystävistäni! Tässä kuitenkin linkitetty kuva samaisista otuksista:

(kuva)