torstai 8. syyskuuta 2011

Metästämässä

Oltiin tänään metässä. Mentiin sinne isopapan autolla, ja se vähän jänskätti, oon ruvennu täristämään jännittävissä tilanteissa. Nyt täristin, takakoipeni vippasivat hypotermiapotilaan lailla (hypotermiapotilas ei kyllä pahemmin taida heilua mihinkään suuntaan?) ja katselin mammaa apua anovasti. Syliin! En päässyt syliin, vaan kökötin matkan takapenkillä turvavöissäni. Mutta se kannatti! Perillä pääsin nimittäin vapaaksi.


Sit käytiin isopapan kanssa kattelemassa vähän sieniä. Löysin muutaman, lahjoitin ne isopapalle:



Sit maistelin itekin vähän sientä, tällästä mustaa yksilöä, mutta mamma sanoi, että se on pilaantunut. Mun mielestä se oli herkullinen...


Söin myös vähän keppejä...


Ja maistelin raitista metsäilmaa...


Sit vähän poseerasin mammalle, oon muuten aika komee vai mitä?


Sit koitin vähän kirmata kai liian kauas, ja mamma laittoi mut kiinni, mälsää. Mut kokeilin siinä fleksissä kuitenkin vähän vielä kalliokiipeilyä... Ja tein komean loikan alas!


Sit mentiin pelottavalla autolla takas isopapan luo. Nyt oon aika väsy, mut oli hyvä päivä!

---

ps. Sain tänään elämäni ekan luun. Siis oikean luun. Mut mä en oikein osaa syödä sitä.

4 kommenttia:

  1. Sulla onkin ollut huisin tapahtumarikas päivää. Kaikkee kivaa: vapautta, raitista ilmaa ja hyppyjä kallioilta. Ei ihme, että väsytti illalla. Mäkin oon ihan tasassa aina koirakoulun jälkeen.

    Mä mee kattoon äipän kanssa niitä kurapukuja tänään. Ehkä mäkin alan tykkään lätäköistä kuten sä.

    VastaaPoista
  2. Eikö ole mahtavaa, kun saa juosta vapaana metsässä. Minäkään en pääse kovin kauas, kun heti huudetaan "takaisin" tai "ei mene". Parasta metsässä on mahtavat riistan hajut, vaikken olekaan saanut kiinni yhtään saaliseläintä. Marjoista tai sienistä en välitä, koska olen lihansyöjä.

    Luuta voi syödä aina vähän kerrallaan. Ei sitä tarvitse siis syödä yhdellä kertaa, koska ikääntyessään luu marinoituu - varsinkin jos sitä kuljettaa erilaisissa paikoissa.

    VastaaPoista
  3. Vapaus on ihanaa, mutta sitä on tällasella citykoiralla ihan liian vähän! Löysitkö Myrsky kurapuvun?

    Kyllä munkin mamma kiljuu että seis ja odota ja tänne, mutta tieks Olli: sit pitää vaan juosta ja kovaa, ettei mamma saa kiinni! Mä oon eläinten ystävä, enkä tykkää saalistaa, joten mä syön sit just sieniä ja vaikka mustikoitakin, tai pelkkiä keppejä, nekin on ihan maukkaita...

    Luuta mä en oo edelleenkään syöny. Se tuntuu tahmaiselta, pelkään, että rintakarvani rasvaistuvat, eivätkä tyttökoirat sitten tuu enää yhtään moikkaamaan jos olen epäsiisti :(

    VastaaPoista
  4. Kuule Jalo, me vihostaviimein löyttiin mulle sopiva kurapuku. Vaik mä oon tämmönen täydellisen mallinen, niin pukujen valmistajat tekee ihan oudon kokosia viittoja. Lyhyitä tai leveitä. Ounou. Ja mä kun oon pitkä ja hoikka.

    Onks sulle vaikeeta löytää vaatteita? Niin, ja luut on kyl hyvii. Joks oot omas syönny?

    VastaaPoista

Jätäthän minulle virtuaalirapsutuksia tai muuten vain terveisiä käynnistäsi!