Jatkoin hyvin alkanutta sähköfiksailijan uraani työstämällä mamman hiuskiharrinta. Tai suoristinta, mikä ikinä onkin, ahkerassa käytössä joka tapauksessa. Käherrin oli jätetty tuolin päälle, joten tuotti hieman päänvaivaa saada se sieltä ensin alas käsittelyä varten - onnistuin kuitenkin ulottumaan johtoon ja sain vedettyä härvelin lattialle.
Itse työstämisessä en päässyt kovin pitkälle, sillä aamulla mamma huomasi tekeleeni ja tempaisi työmaani pois ulottuviltani (yleensä erittäin aamu-unisen mamman unihiekat muuten karisivat tässä vaiheessa ennätysnopeasti). En ymmärrä miksi, sillä sain työstämisen vasta alkuun ja se jäi pahasti kesken.
Nyt kuulemma laite pitää viedä kodinkonehuoltoon johdonvaihtoon. Saankohan sitten tämän vanhan johdon itselleni?
Voi voi, jopa oli onnea matkassa! Onneksi ei ollut töpseli seinässä, saattaisit Jalo olla nyt entinen koira...
VastaaPoistaEmäntäsi varmaan oppi tästä jotain?
Voi Jalon ilmettä ensimmäisessä kuvassa! Onnellinen innostus on juuri muuttumassa "HEI?!" huudahdukseksi, kun ylemmältä taholta kuuluu että projekti tullaan jättämään kesken. :D
VastaaPoistaNyt meillä on kääritty kaikki näkyvät johdot Ikean johtosuojaputkeen, voi kuinka tylsää! Onneksi oon aika nopee keksiin uusia projekteja...
VastaaPoista