keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Pusukoira

Rakastan nuolemista. Nuolen käsiä. Varpaita, sormia, jalkapohjia. Kasvoja, korvia, käsivarsia - mikä nyt sattuu olemaan lähimpänä. Nuolen myös lakanoita, omaa petiäni sekä omiakin varpaitani toisinaan. Kun nuolen, olen iloinen ja hyväntuulinen. Olen sitä aika usein. Toisinaan minua kutsutaan myös metrikieli-Jaloksi.






Loppuun vielä kuva komeasta kulmahampaastani, jonka ylle ylähuuleni usein jää rullalle. Siitä taas olen saanut lisänimen Rullahuuli. Nöyryyttävää.

3 kommenttia:

  1. Ei voi olla totta! Tuohan ei ole mikään kieli, vaan paistinlasta! Ja jos ei ole paistinlasta, niin sitten se on sellainen keittiötarvike kuin nuolija.
    Nuolija se varmaan onkin...

    VastaaPoista
  2. Ooh! Mä olen kyl kuullut metrilakusta mutten -kielestä. Mut tossa se nyt on, sun suussas. Hianoo!

    VastaaPoista
  3. Paistinlasta, mamma repes nauruun!:D

    VastaaPoista

Jätäthän minulle virtuaalirapsutuksia tai muuten vain terveisiä käynnistäsi!