keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Sataa, sataa, ropisee...

Olen kai jollain lailla kieroutunut luonne, sillä pidän viilenevistä pimeistä illoista, syystuulesta ja sateesta. Tänäänkin sateen ropistessa katuun tehtiin herra koiran kanssa pidempi lenkki kuin päiviin: kuraisia olivat emäntä ja koira, mutta voi sitä riemua, minkä lätäkköisellä urheilupuiston hiekkakentällä säntäily koirassa sai aikaan!

Herra koiralla on toki myös asianmukainen ulkoiluvarustus. Hurtan sadetakki on ollut sadekeleillä ahkerassa käytössä, ja vaikka tassupesulla pitää takista huolimatta käydä, säästyy koko muu koira kastumiselta.


Pitää myöntää, että sen jälkeen, kun koira tuli taloon, on omakin ulkoiluvarustus uusiutunut. En ole varmasti koskaan omistanut yhtä hyviä ulkovaatteita kuin nyt: ei haittaa sade, ei pakkanen, ei tuuli. Mikäs siinä sitten ulkoillessa, sadekelillä puiston lenkkipoluilla on tilaa tallustella!

3 kommenttia:

  1. Kuulostaa ja näyttää hyvältä noi sun sadesääjuttus ja -tamineet. Mulla on Pyry-papan sadeviitta, mutta se olikin niin suuri ettei kävelystä tullut mitään. Täytyy lähteä ulos nakkena. Meil tääl maalla on metrin syvyisiä kuoppia täynnä vettä pitkin santateitä...

    VastaaPoista
  2. Ehdota mammalles, että hankitte Hurtan haalarin: niissä on mäyriksille erikseen mitoitettuja malleja myös!

    Metrin syvyset kurakuopat kuulostaa niiin ihanalta, mä rakastan lätäköitä!!

    VastaaPoista
  3. Tiäkkö kuule, Jalo, että metri on syvä. Eihän susta jäis näkyviin hännän tupsuakaan vaikka varpaillas seisoisit. Metri on gaumeen syvä putura. Mut kiva, että tykkäät lätäköistä :)

    VastaaPoista

Jätäthän minulle virtuaalirapsutuksia tai muuten vain terveisiä käynnistäsi!