Olinhan toki aika möllykkä, mutta olen kyllä kasvanut hurjaa vauhtia ja saanut sen myötä uljaan ulkomuotoni. Olen kuitenkin aika iso tipsuksi, sillä muutaman kerran lenkillä tapaamani kolmevuotias tyttötipsu painaa vaivaiset neljä kiloa ja minä ohitin muutama kuukausi sitten jo kuuden kilon lukemat.
Ihailen hirmuisesti koirapuistossa mamman kanssa tapaamaamme tosi komeaa urostipsua, joka oli ihan valtava, painoa yli seitsemän kiloa ja turkkia niin, että minä jäin silloisessa pentuturkissani kyllä ihan kakkoseksi. Tämän mustan komistuksen innoittamana olen kovasti koittanut omaa karvoitustanikin kasvattaa ja huoltaa hyvin, ja mamma on ainakin kehunut sitä tuuheaksi. Kuulemma etenkin pyrstöhöyheneni - en tiedä luuleeko mamma minua joksikin papukaijaksi? - ovat erinomaisen komeat ja tuuheat. Tosin joulupäivänä ripuloidessani aaton kinkkurääppeitä, nämä "pyrstöhöyhenet" olivat aika ongelmalliset, ja jouduin nöyrtymään kylvetettäväksi, kun en kovasta yrityksesta huolimatta saanut hanuriani puhdistettua lumihankeen enkä edes mamman ja papan eteismattoon!
Kun turkkini oli vielä ihan pentukarvainen ja kevyt, sain tällaisen takin, joka kylläkin jäi hyvin nopeasti kakkostakiksi ja korvattiin hienolla karvakauluksisella Hurtta-takilla. Sade- ja talvitakkia käytän yhä edelleenkin, sillä Turun talvi on ollut tosi kylmä - merituuli pöllyttää viiman paksunkin turkin alle, joten olen ihan tyytyväinen, kun minut puetaan ennen lenkille lähtöä.