Kevät, aurinko ja...

...koirankakkakikkareet jokirannassa! Tuntuu, että mitä suurempi koira, sitä laiskempi omistaja kakankorjauksen suhteen. Etoo, kun oma koira tallustaa sulavien läjien keskellä (tassupesu seuraa jokaikistä lenkkiä...) ja auringon porottaessa lämpimimmillään on hajukin aikamoisen muhkea.

Mutta aurinko, sitä on riittänyt! Hämmentävää, lähes pari viikkoa päivittäin ollaan nautittu pilvettömästä taivaasta ja lämpimistä päivälenkuroista. Turun kaupunki on istuttanut Teatterisillalle jokakeväiset narsissit - siitä tietää kevään virallisesti jo alkaneen.

Jokiranta sulaa vähitellen, aamu aamulta kulku on vähälumisempaa (ja koirankakkaisempaa, mutta ei välitetä siitä).

Joku oli uskaltautunut vielä jäälle taiteilemaan rakkaudentunnustuksen!

Ja mitä näkyykän tässä: leskenlehtiä! Kulmauksessa on jonkunlainen poistoilmahormi, joka puhaltaa lämmintä ilmaa niinkin paljon, että leskenlehdet ovat intoutuneet jo kukkimaan. Kevät, se on täällä jo!

Maaliskuisia tähyilypaikkoja

Maaliskuu on mälsä siksi, että
- mun mamma on ollu gaumeen kiireinen ja stressaantunu
- on kylmä, mikä ei sinänsä haittaa, mutta kun toi talvi on jatkunut jo iäisyyden
- putkiremppa lieveilmiöineen ärsyttää ja edetessään aiheuttaa entistä enemmän ärsytystä

Maaliskuussa on kivaa se, että
- mun pappa tulee koht taas kotiin
- kohta alkaa varmaan jo lämmetä
- ollaan käyty kivoilla metsälenkuroilla
- oon nähny mun kameleita Lunaa ja Milliä

Oon myös löytäny uuden tähystyspaikan. Mamma on mua koittanu opettaa tohon jo pitkään, mut oon vähäsen arastellu kipuamista noin korkeelle. Nyt oon tän kevätvalon innoittamana alkanu kiivetä tohon usein aamuisin tsekkaamaan päivän säätilan. Takatassut papan tyynylle, etukäpälät ikkunalle ja katse ulos takapihalle. (Oikeesti oon kyllä niin pieni, etten nää ku parvekkeen, palan taivasta ja ehkä joskus jonku lokin.)

Toisenki kyttäyspaikan oon löytäny. Mun isopapan luona saan oman tuolin ikkunan vierelle, josta voin tähyillä takapihalle. Siitä menee vierestä kävelytie, jossa kulkee paljon koiria. Sit tossa edessä on toi lumikinos, siinä on isopapan järjestämä linnunruokintapiste. On kuulkaas tapahtumaa kerrakseen!

Sit mamman stressiä lieventääkseni mä vein sen yks päivä tonne Ruissalon Kuuvannokkaan. Se on kuulemma yks Turun kauneimmista alueista. Siel me sit istuttiin, hiljaisuudessa, ja tuijoteltiin merelle jäiseltä auringon lämmittämältä kalliolta. Kameraa ei tietty ollu mukana, mut saatte fiilistellä lisää näitä Lumia-kuvia nyt sitte.

Perjantaina mun mammalla on tentti, sit ehkä helpottaa tää kiire ja hermojen kiristely hetkeks. Sit mamma aikoo rentoutua punaviinin kera, mä saan kuulemma ekstra-annoksen jauhislihaa ja ehkä jonku hyvän luun.

Hyvää loppuviikkoa, kamut!

Toisellakin merenrantalenkuralla!

Kyl ny on kelit helliny. Siis ainaski välillä. Lauantaina käytiin Tampereella moikkaamassa mun rakkait ystäviä Robia ja Petoa sekä samalla reissulla Tampereelle muuttanutta Milliä. Paluumatkalla yömyöhään keli oli jotain ihan hirveetä, uutisissa mainittu lumimyrsky teki todellakin ajokelistä erittäin huonon, ja mun pappa tunnusti tossa Turun rajalla, ettei oo ikinä pelänny liikenteessä yhtä paljon. Yli kolme tuntia meni tohon 160 kilometrin matkaan. Mä nukuin kyl tyytyväisesti koko matkan, ku olin vähän väsy kamujen kanssa suoritetusta riehumisesta... Mut sunnuntaina myrskystä ei ollu enää tietoakaan, jäljellä oli vaan gaumeesti tuoretta koskematonta lunta, ja me lähettiinki merenrantalenkuralle jälleen.

Joku oli kantanu rannalle sohvan. Kävin tietty pissaamassa tutustumassa. Huomatkaa jälkiliina, jota ilman en saa ulkoilla, kun kuulemma karkaan.

Lunta oli yön aikana tullu niin paljon, että tällaselle pienelle koirayksilölle hanki oli aika raskas. Hepuloin kuitenki vähäsen. Jäälle ei pahemmin uskallettu, ku ei tiiä yhtään onko lumen alla kantavaa vaiko ei. Pistin mammanki vähäsen juokseen, se jakso ehkä kymmenen metriä. Voitte vaan kuvitella kuin rankkaa on tällasilla töppöjaloilla, jos ihmisväkikin väsyy... Mut aikas kivoja nää tällaset kevätkelit aurinkoineen kaikkineen!

Ilosta viikonalkua (lumipyryn valtaamasta Turusta)!