Asiahan on nyt sitten niin, että alkukesästä me muutettiin. Eli oon tutustunut mun uuteen reviiriin ja haisuihin ja koirakameleihin - tykkään! Lenkurointimaastot on mahtavat ja puisto alkaa ihan kodin kulmalta, aamulenkurallekin pääsen fleksissä ja nuuskuteltavaa riittää puissa ja pusikoissa. Sit täs ihan vieres on tommonen lintupuisto, siel on ankkoi ja kaikkee, vuohiaki näin kesäaikaan, niitä oon kans käyny useesti moikkaamassa.
Sit oli niinku esimerkiks juhannus. Mul oli koirakameleita ja me päästiin pulikoimaan (mä en tietty pulikoi, kahlaan vain) metsälammikoihin ja sellasta, ehkä vähä jotain grilliherkkujaki tais tippua. Osallistuin myös juhannuslipun nostoon.
Sit oon ollu aika monta kertaa piknikillä. Ja rannalla. Ja lenkuroimassa, millon missäkin. Maistellu mansikoita ja vattuja ja herneitä - oi, herneet onki hyviä! Oon leikuroinu mun pienen Luna-ystävän kaa tositosi monta kertaa.
Sit oon ottanu päikkäreitä. Paljon. Eri paikoissa.
Kesäkuumalla musta on lähteny tosi paljon karvaa ja sitä on harjattu kerran jos toisenkin. Kiitoksena siitä oon pussannu mammaa monta kertaa. Oon matkustanu autossa. Ja käyny sovittaan sadetakkia syksyä varten.
Kaikennäköstä siis! Näiden kuvien muodostaman kilometripostauksen myötä on hyvä palata takas blogimaailman hellään huomaan - mitenkäs kameleitten kesä on menny?