perjantai 13. tammikuuta 2012

Teknillisesti onnistunut

Mamman mielestä tietokoneesta kuuluu sirinää. Hienotekniikan asiantuntijana mamma sitten googletteli mahdollista ongelmaa ja päätyi siihen, että tuulettimessa on pölyä. Niinpä mamma päätti, että puhdistetaan tuuletin. Tiedättekö mitä tapahtuu, kun blondi mamma avaa yrittää avata tietokonetta? Niinpä.

Mä olin kyl aika hyvä assistentti, ojentelin tarvikkeita ja silleen. Esimerkiks vinkusiiliä ja keltasta pötkylää koitin tarjota monesti avuksi.

Tästä ei voi seurata hyvää...

Lopulta mamma sai kuin saikin takakannen avattua. Työkaluina operaatioon käytettiin sopivankokoisen ruuvimeisselin puuttuessa mm. punkkipihtejä ja pinsettejä. Mut kappas, tuuletin olikin verhottu vielä paaaljon syvemmälle koneen uumeniin piiloon, eli sinne saakka nerokas emäntäni ei onneksi päässyt käsiksi...

O-ou.

Sit tuli paikalle pappa, joka kuunteli sirinää (ja oli ensin sitä mieltä, että mamman päässä sirisee) eikä se edes kuulemma kuulu tuulettimesta vaan jostain lukupäästä. Oijoi, tuon kuultuaan mamma todennäköisesti kaivautuu yhä syvemmälle tietokoneen uumeniin, ja siitä ei voi seurata hyvää...

Nyt loppu mielenkiinto...

Huomatkaa muuten kuvissa joululahjaksi saamani naudan putkiluu. Se on sellanen kuivaversio, ja ekaa kertaa oon nyt tajunnu noiden luiden syömisen ytimen. Luuytimen. Ja vitsit, se on hyvää!

tiistai 3. tammikuuta 2012

Paukut

Asiahan on niin, että mä en pelkää paukkuja eli siis raketteja ollenkaan. Tiiän kyllä, että moni koiruli on kauhuissaan uudenvuodenyöstä, mutta mua se ei oikeestaan hetkauta mitenkään. Tän vuodenvaihteen otin näin rennosti:

Hohhoijaa, tylsää...

Niinpä mut otettiin mukaan kattoon keskiyön tulitusta. Oltiin mamman kans Stiku-tätin ja Jakke-sedän luona, ja kiivettiin sitten yöllä Kuuvuorelle, josta olikin aika kivat näkymät kaupungin räiskyntään. Mä tosin keskityin seuraamaan edessäni olevaa westietä, me vähän juteltiin siinä ja kovin oltais haluttu tehdä tarkempaakin tuttavuutta...

Mut sit siinä meidän vieressä oli pari ääliöihmistä, joilla oli kans koira mukana, mutta se koira pelkäs raketteja. Harmi vaan, että nää ääliöihmiset itse ampui niitä raketteja - siinä keskellä väkijoukkoa, puolen metrin päässä koiransa kuonosta... Koiruliparka ryömi maassa kauhuissaan, häntä koipien välissä ja koitti vaan paeta kauemmas - kai ny! Ihan jo vaarallista tollanen, olla noin lähellä, saati sitten jos muutenki pelottaa. Ihmekös tuo, jos tollasesta sitten syntyy hysteerisen pelokkaita koirulaisia, jotka pelästyvät pienintäkin paukahdusta. Mamma ja Stiku-täti oli ihan kiukkusia sen koirulin ihmisväelle, kun tollalailla toista (ja meitä muitakin!) kiusaavat.

Mä sain siinä illan aikana isäntäväeltä hiukan leikkelettä ja sitten vähän valkohomejuustoa... Nam. Ehdotin mammalle, että noita vois liittää osaksi mun päivittäistä ateriointia, ei kuulemma onnistu, tylsää.

Jakke syöttää salaa hiukan juustoa...

Nyt kuono kohti uuden vuoden tuulia. Eilen Turussa oli jo vähän lunta, mutta aamuun mennessä satoi taas vettä... Talvea edelleen odotellessa!

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Vuosi 2011

Tarkoituksenani oli tehdä postaus, jossa kuukausi kerrallaan käydään läpi viime vuosi. Mitä milloinkin tapahtui, ja sitä rataa. Touhu tyssäsi helmikuuhun, sillä mitään mainitsemisen arvoista ei tuntunut tapahtuneen!

Toukokuussa Jalo oli elämänsä ensimmäisessä näyttelyssä (ja sai arvosteluna H:n, mistä mamma hieman närkästyi typerälle tuomarisedälle). Tämän jälkeen näyttelyitä on kyllä suunniteltu, mutta epämotivoitunut ihminen on unohtanut ilmoittautumisajat kerta toisensa jälkeen...

Heinäkuussa Jalolta löytyi täitä (edelleen jaksan huvittua siitä, että koiratäi on yksi suosituimmista hakusanoista tälle blogille), ja ne hoidettiin onnistuneesti. Tästä viisastuneena käyttöön otetaan ensi vuonna heti keväällä iholle levitettävä punkkikarkoiteliuos, joka siis myös täiltä suojaa. Punkkeja tänä vuonna muuten riittikin, niitä nypitiin niin koirasta kuin ihmisväestä.

Isopapan pihalla paistattelemassa.

Heinäkuussa tehtiin myös raskas päätös Piukku-kissan lopettamisesta. Isällä asustelevat kissaveljekset kokivat jo mullistavia muutoksia muuttaessaan vuotta aiemmin maalta rivitaloon, ja Röllin sairastututta ja nukuttua pois joulukuussa 2010 Piukun mieliala alkoi laskea. Piu päästettiin kärsimyksistä kohti vehreitä hiirestysmaita ja Rölli-veljeä...

Ulkoiluaitaus oli kiva, mutta ei ole vapauden voittanutta...

<3

Kesä oli kuuma, ja kotona vallitseva tauoton 28 asteen lämpötila alkoi kiristää hermoja ja sai melkoisen usein auton nokan kääntymään kohti rantaa ja vilvoittavaa merituulta. Jaltsa ei uinut (vapaaehtoisesti), mutta kesän lopussa oma-aloitteisesti kahlaili jo aikamoisen syvälle ja viihtyi kyllä vedessä muuten varsin mielellään. Elokuussa Jalo sai rokotukset ja niistä selvittiin asiaankuuluvalla tyyneydellä.

Mamma, hampaassani on röhnä, katso!

Sitten tulikin joulu, ja sitten vuosi vaihtuikin jo. Mihin tää vuosi oikein meni?

Vuoden 2011 aikana Jalo karkasi useasti, ja muutaman läheltä piti -tilanteen jälkeen vapaana ulkoilua alettiin toden teolla harjoitella. Ja hankittiin monta piiiitkää jälkiliinaa, ilman niitä ei enää ulkoilla lyhyitä lenkkipyrähdyksiä lukuunottamatta.

Jonkinlainen uhmaikä Herra Koiralla taisi olla keväällä, jolloin kaikki vähäisetkin opetetut käskyt tuntuivat unohtuneen ja koiruli tuntui vähän testaavan rajojaan. Tämä kuitenkin Jalon überrauhallisen perusluonteen mukaisesti melkoisen pienessä mittakaavassa, niinkin pienessä, että havahduin tuon uhmaiän olemassaoloon oikeastaan vasta sen päätyttyä, kun kaikki alkoikin taas sujua äärimmäisen mutkattomasti.

Lenkin jäljiltä Miehen housut ja Herra Koiran pienenpieni takki <3

Muutamaa ripuliepisodia, täitä ja muutamaa pikkuruista haavaa lukuunottamatta Jalo on ollut terve. Vuoden aikana elo Jalon kanssa on hitsautunut saumattomaksi yhteistyöksi (melko mahtipontinen ilmaisu!), arki sujuu ja koiraa hankittaessa mielessä pyörineet kauhukuvat tottelemattomasta, vihaisesta ja hankalasta koirakansalaisesta ovat unohtuneet. On vaikea kuvitella enää aikaa ennen Jaloa.

Odotettavissa on muutosten vuosi 2012. Näihin muutoksiin suuntaamme Miehen ja Herra Koiran kanssa uteliaina ja positiivisen jännittyneinä.


Onnellista vuotta 2012!