Pilkahduksia keväästä

No eipä ole tämä ploki aktivoitunut päivitystahdissaan. Mutta kuulkaas kun päivät sujahtavat vauhdilla! Tietotekniikka tuottaa ongelmia, koska käytössä olevaan läppäriin ei saa kameran muistikorttia, eikä mamma ole saanut aikaiseksi hankkia sopivaa piuhaa. Ei sillä, eipä kameraakaan ole juuri tullut käytettyä, koska pahuksen kännykkä on koko ajan lähellä, ja melkein poikkeuksetta kaikki kuvat tulee räpsittyä sillä.

Terveyden suhteen elellään (kopkop, koputetaan puuta) ihan hyvin tällä hetkellä. Koivet kipeytyivät, ja kahden pitkähkön tulehduskipulääkekuurin jälkeen harkittiin jo kortisonipistoksia, mutta päädyttiin vielä kolmeksi kuukaudeksi kokeilemaan Neurontin-nimistä lääkettä. Ihan hyvin oon nyt köpötellyt. Isompien riekkumisten jälkeen jalat kipeytyy, samoin esimerkiksi pitkien päikkäreiden jälkeen nouseminen on kankeaa. Munuaisarvotkin oli viime kontrollissa ihan normaalit. Paino... no, sitä on vähän tullut, eikä se alene vaikka kuinka yritetään. Tai "yritetään". Ellin mukaan ruoka saisi koostua 50/50 munuaisruuasta ja ihan mistä tahansa tavallisesta ruuasta. Ja tiedättekös mitä tarkoittaa se, että tuo meidän ihmisnapero on alkanut syödä, mutta annoksista jää lähes poikkeuksetta aika paljon yli? Ja se, että Neurontin pitää kahdesti päivässä sekoittaa johonkin ruokaan, jotta syön sen? Ja lääkkeenantoaika on tietysti eri kuin varsinainen ruokailuaikani. Juu, on tullu kuulkaa syötyä. Bonaa, Pilttiä. Mangot ja päärynät ja muut on kuulkaa aika mukavia välipaloja! Ja nti Kattisen ruuasta liikenee kikkare Neurontinia varten, sen popsin mielelläni. Mutta mamma vähän meinas, että jotain iloja pitää olla elämässä. Että jos on nälkä, niin sitten saan syödä, kunhan paino nyt tästä ei enää nouse. Lenkkejä ollaan saatu vähän pidennettyä, hallitaan sillä sitten painoa.

Kevät tekee tuloaan kovalla vauhdilla, on bongattu jo västäräkit, leskenlehdet ja sinivuokot. Punkkeja vielä ei, vaikka kaverikoira kyllä jo sellaisenkin tapasi. Mä sain tänä vuonna Bravecton. Mamma meinas jo laittaa viime vuodelta jääneen Exprolinen, mutta ohjeessa luki, että sen saisi laittaa vain aivan terveille koirille. Elliltä asiaa sitten tiedusteltiin, ja sanoivat, että Bravecto lienee turvallisin. Alkuviikosta sellaisen sain, ja toistaiseksi ei mitään oireita siitä ole ilmennyt.

Ihmisnapero on alkanut liikkua. En ehkä vielä aina hoksaa siirtyä ajoissa, sillä napero saavuttaa sekunneissa mun turkkini. Ja ottaa muuten lujaa kiinni! Ja sitten kun koitan sännätä karkuun, karvat tietty jää vaan tiukemmin naperon nyrkkiin. Ja kummallista, miten kaikki mun lelut, luut, ruuat, vesikippo, peti ja namikätkölelut kiinnostaa ihan suunnattoman paljon! Mamma kovin koittaa vahtia, mutta napero on kyllä ehtinyt jo maistaa kaikkea dentastikseistä puristeluihin. Kuulemma oon maailman kiltein koira, kun en kyllä ikinä ärähdä. Napero on kyllä musta kans aika kiltti. Vähitellen hän sitten oppii, miten eläimiä on sopivaa silittää. Siihen asti pitää vaan olla vikkelämpi liikkeissään ja väistää pikkuruisia sormia!

Kesäkuulumisia

Kesä onkin jo pitkällä!

Ihan ekaks on todettava, että kolmen käyttökerran perusteella punkkilitku toimii. Ei nyt sentään ihan aukottomasti, punkkeja on nypitty viikoittain irti elävinä tai kuolleina, mutta määrä on ihan merkittävästi viime kesää pienempi. Suurin osa löydetyistä ökkiäisistä on jo heittänyt henkensä, tai sitten ovat vasta kiinnittyneet, ja siksi vielä elossa. Häntään on pesiytynyt pari, ja yksi mm. korvalehteen, eli varsin erikoisiin paikkoihin löytävät tiensä. Kuvastanee täkäläistä punkkitiheyttä, että eilisen merenrantapikinikin aikana mamma nyppi mun turkistani neljä punkkia käpeksimästä... Niitä ON paljon, joten tämä jonkinmoinenkin apu on todella tarpeen!

Mun kesään kuuluu köllimistä, kaivurointia (mulla on takapihalla jo kaksi omaa kaivurointikuoppaa!), lenkurointia, läheisen rakennustyömaan valvontaa sekä vapaata seurustelua.

Tässä on mun kaivurointikuoppa nro 1. Mahdun sinne jo kokonaan, ja siellä on mukavan viileetä helteisenäkin päivänä. Kertaalleen Fannikka kävi pissimässä kuopan reunalle, joten sitä piti vähän vedellä huljutella ja täytellä, mutta kaivuroin sen nopsasti uudelleen entistä hienommaksi.

Kuulemma sadekelillä kaivurointihommat ei ole oikein suotavia. Tai ainakin tarttis käydä pesulla. 

En ymmärrä, miksi?

Sitten oon vähän matkaillutkin, kävin muun muassa tekemässä tuttavuutta alpakoihin. 

Fannikkakin on nauttinut kesästä! Kuulemma valjasulkoilu on ihan kakkaa ei ole ihan parasta, mutta sekin menettelee, kun vapaaksikaan ei pääse. (Oikeesti Fannikka nauttii suunnattomasti, kun voi vaan kölliä koko päivän ja välillä vaan vähän huitoa jotain terassikärpästä sen sijaan, että tarttis kiertää hehtaarien hiirestysalueet päivittäin.)

Tekevät tohon meidän metsään, keskelle parhaita lenkurointipolkuja, taloja. Tai nyt aluksi tien, ja jotain kunnallistekniikkaa, ja sitten myöhemmin siihen rakentuu omakotitaloja. Harmillista, sillä tuosta kaivurin kohdilta meni ennen meidän lenkkipolku. Oon miltei päivittäin käynyt tarkastelemassa työmaan edistymistä. 

Vauhtia ja vaarallisia tilanteitakin on kohdattu, nimittäin eräällä lenkillä olin vähällä tepastella tien reunaan kerälle hyökkäysasentoon käyneen kyyn päälle. Mä en tosin huomannut koko käärmettä, kun mamma kerkes tempasta mut fleksistä takaviistoon sihisijän havaittuaan. Nyt sitten luullaan jokaista kepinkappaletta käärmeeksi... Ja ihan syystä, on tässä meidänkin nurkilla jo pari nähty! Olkaahan varovaisia, kamut, kurjaa olis jos semmonen otus pääsis puremaan!

Hirmu hyviä kesänjatkoja kaikille plokikamuille, mä taidan lähteä pienellä päivälenkuralle mamman kanssa!

Synttäripäivää

Eilen oli huikean lämmin kesäpäivä, ja mikä tärkeintä: mun synttäripäivä! Täytin kuusi vuotta, se on aika komee(n) uroksen ikä, vai mitä! Tässä on virallinen synttäriotos: 

Synttäripäivän kunniaksi sain herkundaaleja sekä tietysti asiaankuuluvan kakun. 

Kakku oli maukas, se sisälsi herkkujauhislihaa sekä raejuustoa. Koko komeus oli kruunattu kuudella "kynttilällä" elikkäs kanafilesuikalepaloilla. Namskis! Taustalla näkyy muuten mun lelkkukori. Eikä siinä ole edes kaikki... Ikääntyminen on kyllä tuonut tullessaan sen, että pääsääntöisesti leikin vaan kaikista kivoimmilla lelkuilla eli mun pienillä pehmopupuilla. Niitä mulla taitaakin olla ainaskin kolme samanlaista, on sitten aina lähellä yks leikkikamu. 

Me ollaankin mamman kanssa aloitettu nyt semmonen lomailukausi, mikä on tietty ihan kiva, koska mun ei tartte olla yksin (tai siis kaksin, Fannikka kyllä lähinnä nukkuu) juuri ollenkaan. Kelit on lomailuun juuri sopivat, vaikka pidemmät lenkuroinnit jääkin helteillä ilta-aikaan. 

Lämpö tuo mukanaan harmi kyllä myös punkeroiset. Mulle laitettiin reilu viikko sitten kesän toinen liuos niskaan, ja siitä huolimatta punkeroisia on nypitty kiitettävä määrä ihosta. Tänään aamulla kaksi. Eilen yksi. Ja sitä rataa. Ja nämä kaikki ovat olleet eläviä, eli ilmeisen vastikään kiinnittyneitä ja siksi myrkyltä vielä hengissä. Toisaalta tuntuu, ettei liuoksen teho ulotu näihin ääripaikkoihin, joista punkkeja on nyt löytynyt: häntä, otsa, leuanalus. Yksi punkki löytyi myös kiipeämästä pitkin eteisen seinää, tosi kiva juttu. Ja nyt ei olla edes lenkkeilty pöheiköissä tai metsässä, vaan ihan tienvarsiheinikoita nuuskutellen. On kuulkaas melkoinen punkkipöheikkö tämä meidän alue!

Millasia suunnitelmia teillä plokikameleilla on kesän varalle?

Se aika vuodesta

Ensinnäkin: ihan huisin nopeasti menee aika. Viime postauksessa näkyi vielä lunta! Ei ole enää. Kevät on virallisesti alkanut, ja mikäs sen parempi todiste kelien lämpenemisestä kuin punkit, nuo viheliäiset pikku otukset. Ensimmäiset irroitettiin kuluneella viikolla, toinen mahasta ja toinen sieltä. Pyllystä!! Voitteko kuvitella, sinne se oli kiinnittynyt, hännäntyveen. Kyllä muuten kutitti. Viime vuoden hurjista punkkisaldoista viisastuneena mamma päätti ottaa ajoissa tujummat keinot käyttää, viime kesän ultraäänipallerosta ja yrttipannasta kun ei juurikaan mitään apua ollut.

Niinpä mamma soitti Petvet-asemalle ja tiedusteli (jälleen kerran) lisätietoa noista kovasti hehkutetuista punkkitableteista elikkäs Bravectosta. Vaan ei vakuuttunut mamma tableteista, tälläkään kertaa. Ajatus siitä, että suun kautta annetaan tabletti, joka vaikuttaa 3 kuukautta, tuntuu kuulemma hurjalta. Mitä sitten, jos tabletista tulisikin jokin paha sivuoire? Sen vaikutusta ei noin vain kumotakaan. Toisekseen: Bravectohan ei toimi minkäänlaisena karkotteena, vaan tappaa punkit vasta sitten, kun ne ovat jo ehtineet kiinnittyä. Vaikutusaika on sen verran pitkä, että sen aikana punkkien kantamat taudit ehtivät jo tarttua. Ilmeisesti alkujaan tällainen Bravecton kaltainen valmiste on tarkoitettu punkkitartunnan hoitoon esimerkiksi tilanteessa, jossa koira on täynnä punkkeja, eikä niitä pystytä yksitellen nyppimään pois. Kolmanneksi: Bravecto on ollut markkinoilla vasta joitakin vuosia, eikä ainakaan pidempiaikaisia käyttökokemuksia ole. Voidaanko siis tietää, millaiset ovat haittavaikutukset useamman vuoden käytön seurauksena? Täällä seudulla punkkiaika on pitkä, minkä vuoksi vuodessa pitäisi koiralle antaa kaksi kolme kuukautta vaikuttavaa tablettia. Puolet vuodesta siis "sisäisesti myrkytettynä", ei hyvä.

No, Bravecto hylättiin, ja marssittiin apteekkiin. Petvetistä täti väitti, että kaikki valeluliuokset sisältävät karkottavan vaikutuksen. Mutta kas, apteekissa sanottiin toista, aivan kuten mamma muisteli kuulleensa aiemminkin: suurin osa myöskään niskaan laitetuista valeluliuoksista ei karkota punkkeja, vaan tappaa ne vasta kiinnittymisen tapahduttua. Karkottava vaikutus on vain joillakin liuoksilla (Bayvantic) ja pannoilla (Scalibor), mutta näiden aineet ovat kissalle hengenvaarallisia, ja siksi nekin on suljettu pois meidän taloudessamme.

Ilmeisesti sekä Bravecton että valeluliuosten käyttäjillä on kuitenkin sellainen tuntuma, että nämäkin aineet jollakin tavalla vähentäisivät punkkien kiinnittymistä. Virallisesti näin ei kuitenkaan ole, ja siksi esimerkiksi fiproniilia sisältäviä liuoksia ei saa myydä karkotteena.

Koska punkkeja vastaan haluttiin nyt joku taisteluväline, päädyttiin kuitenkin valeluliuokseen nimeltä Exproline Vet. Vaikuttava aine on fiproniili (googlaamalla selviää kuinka "harmiton" myrkky on kyseessä...). Aine lätkäistiin iholle iltasella, ja ensimmäisen vartin verran kutitti ihan hirveästi. Kipitin ympäri kotia ja mamma oli jo huolesta soikeana kiikuttamassa mua suihkuun. Mutta sitten kun se aine vähän kuivahti, kutina rauhoittui, eikä sen jälkeen ole ollut mitään oireita, hajua tai tuntemuksia (eikä punkkeja, mutta ilmatkin on taas vähän viilenneet).

Raportoimme tuloksista, kunhan oikein lämpimät kevätkelit saapuvat! Kivaa kevättä, kamut!