Jalon pentuaikoina olin kovin onnellinen, että irtaimistomme säästyi naskalihampailta, ja koira suuntasi nakerteluenergiansa laillisiin puruleluihin. Vaan kuinkas sitten kävikään, iloitsin liian aikaisin...
Enpäs nyt muista, mikä oli se ensimmäinen kohde. Ehkä kengät? Kirja? Jossain vaiheessa herra koira päätti erikoistua johtoihin. Ongelmallista tässä on ollut se, että a) sähköjohtojen pureksiminen ei ole siitä turvallisimmasta päästä, b) koira ei tee pahojaan ikinä meidän kotona ollessamme, joten kieltäminen on mahdotonta.
Viime viikolla kyllästyin nyppimään varmuuden vuoksi jokaikistä suojaamatonta johtoa pois seinästä, ja hankin lisää johtosuojaa. Kieputin muovia sormet verillä lampunjohdon ympärille, projekti jäi kesken ja suuntasin kahvittelemaan kaupungille ystäväni kanssa. Palatessa odotti iloinen yllätys: herra koira oli ihan itse ottanut tämän johtovyyhdin lipaston ja seinän välistä (siirrettyään ensin siitä edestä tuolin sivuun), raahannut vyyhdin keskelle makkaria ja syönyt johtosuojaa. Ja vähän niitä johtojakin.
Seuraavaksi kipitin siis eläinkauppaan, ja hankin riemunkiilto silmissäni ratkaisun:
Marja vs Jalo 1-0! Ruikin tätä kaiken ratkaisevaa suihketta kaikkiin asunnostamme löytyviin johtomyttyihin. Ja poistuin kotoa. Kahden tunnin kuluttua palatessani odotti tällainen näky:
Johtosuoja ei ollut pysynyt ihan tiiviisti kiinni töpselissä, joten töpseli oli irroitettu pistorasiasta, ja sen jälkeen (toivottavasti tässä järjestyksessä, ainakin koira on vielä hengissä) purtu johto siitä ainoasta näkyvästä kohdasta poikki.
Että mitäs nyt? Mieleen tuli ajatus eroahdistuksesta - olisko tämä sellaista? Koira ei kuitenkaan itke, ei tärise eikä muutenkaan juuri kiinnostu poistumisestani, vaan jää tyytyväisenä mutustamaan aktivointilelujaan, joita viljelen kodin täyteen aina poistuessani. Turhautumista? Sitä ehkä ennemminkin, vaikka mielestäni tuhoamisen määrä ei korreloi esim. ulkoilun määrään, tuhoamista tapahtuu ihan yhtä lailla kahden tunnin metsälenkin tai vartin pissareissun jälkeen.
Vaihtoehtoja on siis kaksi: joko koirani on vain poikkeuksellisen mieltynyt sähköjohtoihin, tai sitten se on yksinkertaisesti
pieni ilkimys, luonteensa mukaisesti älykäs ja touhukas.
Neuvoja, mikä avuksi?
Lopuksi vielä kokoelma syödyistä asioista. Tässä siis vain osa.
Lisäksi muun muassa:
- ompelukoneen (joka ensin oli vedetty liukuovikaapista ulos, jotta johtoon pääsi käsiksi) poljinjohto
- hoitotäti-Pauliinan television kaapeli (ainut johto, joka oli ulottuvilla)
- työpöydältä ryöstetty ja syöty Dumle-pussillinen
- työpöydältä alas kiskottu järkkärikamera (positiivista: sitä ei sentään syöty)
- Linda Olssonin Sonaatti Miriamille, kirjaston uutuuskappale.
- miehen läpykkäät
- kaksi fleksiä
- mustekynä
- pölyhuiska
- jumppamatto
- lipaston puiset vetimet
ja lukuisia muita esineitä. Voin kertoo, että huumori alkaa loppua.