lauantai 31. joulukuuta 2011

Uutta vuotta

Tän blogin nimeksi voisi vaihtaa Jaltsan päiväunet, sillä valtaosa kuvista koostuu nukkuvasta koirasta. Mutta minkäs teet, pimeä ja lumeton aikakausi vetää niin ihmisen kuin koirankin sohvan uumeniin päikkäreille.

Tässä siis viimepäivien askareita.






Illalla juhlitaankin vietetäänkin sitten vuoden vaihdetta aka rakettienräjäyttely-yötä. Täällä uusi vuosi otetaan vastaan hyvin, hyvin rauhallisissa tunnelmissa, irtokarkkia ja silleen. Herra Koira on onneksi kaikkea muuta kuin paukkuherkkä, joten rauhallista on odotettavissa silläkin saralla - vuosi sitten koiralainen pötkötti yllä näkyvissä tunnelmissa, kun ulkona paukkuivat raketit, pommit ja papatit. Ei siis juuri korvaansa lotkauttanut, vaikka iltalenkilläkin käytiin yhdentoista aikaan paukuttelun jo oltua aikamoista.

Rauhallista & onnellista uutta vuotta lukijoille; ihmisille sekä koirille!:)

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Välipäiviä

Eilen oli taas vähän tylsä päivä, kauheen tuulista ja silleen. Mamman ollessa töissä söinkin sitten sohvapöydältä vähän viinirypäleitä (en oikeesti syöny, ku ne on pahoja, asettelin ne vaan pöydältä matolle ja vähän poksauttelin niitä rikki) ja sitten viimeistelin pitkän projektini, pyykkikorin kannen. Kauhee työ siinäki, pitää ensin ottaa se kansi sieltä korin päältä lattialle, jotta pääsee parempaan työskentelyasentoon ja sitten nakertaa. Mutta enää siitä ei oo jäljellä paljoo!

Jounille tiedoks, että kuvan väritys on vääristyny, matto on sama vanha punainen, en siis oo hankkinu uutta & pinkkiä... ;)

Huomatkaa upea Hello Kitty -rantapallo!

Käytiin me kuitenkin lenkillä, päivällä vähän tarkastelemassa edellisen päivän myräkän alas heittämiä risukasoja ja sitten iltasella urheilupuistossa. Oli muuten kova tuuli! Mamma ihmetteli, kun siellä puistossa ei ollu ketään, mutta huomas sitten yhden, toisen, kolmannen... kaatuneen puun ja sitten mekin kipitettiin aika äkkiä sieltä pois turvallisemmalle lenkkireitille. Teatterisillalla muhun tarttui kunnon puuska, ja meinasin lähtee lentoon, jännä juttu kun oon kuitenkin näin suuri ja vanttera!

Risuja tiellä, koulun pihalla on tyhjää...

Tästä on mennyt joku muukin...

Mielenkiintoinen tuoksu...

Mammaa, joko mennään!

Kolmanneks vikassa kuvassa esittelyssä vihdoin Karvahelvetin arvonnasta voitettu MAKEEdesignin luuheijastin. Sointuu täydellisesti sinisiin Hurtan ulkoiluvarusteisiin (ja mamman sinisiin Hai-saappaisiinkin vielä!) Kiitos vaan heijastimesta!:)

lauantai 24. joulukuuta 2011

Jouluaatto eli lahjapäivä

Ooh, pääsin eilen jo haistelemaan pakettejani. Niitä on monta! Tuoksuvia, rapisevia, kiinnostavia paketteja!


Tänään aamulla sain avata jo ensimmäisen, suurimman paketin. Ja arvatkaa mitä: sieltä paljastui jättipötkylä. Hiukan olen ollut innoissani, maailman paras lelu jättikokoisena!


Mäkin valmistin mammalle joululahjan. Tosin jo eilen, kun se oli ylläri ja piti siksi suorittaa mamman ollessa töissä. Päätin antaa osan aamupalastani, siis naudan jauhislihasta, mammalle. Aika anteliasta, eikö! Tein tän yllärin sit niin, että kuljetin jauhislihan mamman ja papan (petaamattomaan, mamma jättää sen usein petaamatta kun ei muka ehdi) sänkyyn, ihan mamman tyynyn viereen. Silleen, että se sit töistä väsyneenä tullessaan menee nukkumaan ja huomaa mun yllärilahjani. Enks ookin aika näppärä!


Hyvää joulua kaikille koiralaisille sekä heidän ihmisilleen!
 
...ja hänen palvelijansa, mamma.

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Soffalla

Mulla on vähän tylsää. Mamma on vaan töissä, eikä mulla oo mitään tekemistä. Paitsi köllötellä millon missäkin. Uusimpana valloituksena on sohva, oon vihdoin oppinut hyppäämään sinne ihan ite. Mamma laittoi maton siihen alle, niin siitä on nyt hyvä ponnistaa ja siihen on myös turvallista laskeutua liukkaan laminaatin sijasta. Edelleen en kylläkään hyppää sohvalle itse, jos mamma tai pappa on siinä. Sillon vaadin, että mut nostetaan, esitän etten muka muuten pääse. Kehkeh!

Sohvalla oonki sit köllötelly tovin jos toisenkin.





Mamma bongas tänään yhen aika kivan uutisjutun. Siinä on tollanen pilkullinen koiruli saanu pari pentua, viisitoista kappaletta:

(kuva täältä)

lauantai 17. joulukuuta 2011

Puhinaa

Kun on töissä paikassa, joka sattuu olemaan erityisen suosittu joululahjojen hankintapaikka, on tähän aikaan vuodesta hoppu. Ihminen vääntää töissä pakettia aamusta iltaan, kun koira samaan aikaan tylsistyy kotona. Sitten kun ollaan yhtä aikaa kotona, sataa vettä, joten pitkät lenkitkään eivät suuremmin houkuttele.

Niin, ja on pimeää.
 
Aamulenkit (meidän aamumme tarkoittaa siis kello kymmentä, mikä johtuu myöhäisistä työvuoroista) suoritetaan puoliunessa, koira kipittää edellä ja ihminen raahautuu perässä unen ja valveen rajamailla.
Koira nukkuu (en ymmärrä kuinka monta tuntia vuorokaudesta koira voi nukkua, kaksikymmentä?), nakertaa välillä pyykkikoria ja sitten taas nukkuu. Aktivointilelut ovat kova sana tällaisena aikana. 

Petenkoiratarvikkeelta tuli taas kiva paketti, Jalolle joululahja ja toinenkin. Niistä kuvia sitten myöhemmin, eihän niitä voi paketista kaivaa ulos, ettei lahja paljastu arvon herra Koiralle ;)

Yritin lisätä tähän videota viime talvelta, mutta Blogger ilmoittaa jatkuvasti, että videon käsittelemisessä tapahtui virhe. Höh. Osaako joku auttaa?

maanantai 12. joulukuuta 2011

Harmaa maanantai

Herra koira on sisäistänyt pimeän "talven" parhaat selviytymisniksit. 
Riittävä uni, se auttaa jaksamaan.





Turussa sataa (tänäänkin) vettä, joten eiköhän painuta päiväunille keräämään energiaa...

lauantai 10. joulukuuta 2011

Lahjalista

Myrsky kirjoitti blogissaan joululahjalistastaan, joten mäkin aattelin tehdä sellasen. Meidän joulu on musta ja ankea, sillä pappa palaa töistä vasta tammikuussa, mutta ehkäpä mamma sen takia heltyykin hemmottelemaan mua oikein suurella lahjamäärällä... tai siis joulupukkiko ne lahjat tuo?

Mut siis tässä mun lista:

1. Jätti-Loofa. Eli kotoisammin pötkylä. Kuulemma petenkoiratarvikkeessa myydään sellaista 46 cm pitkää, haluan sellaisen.
2. Toinen topcaniksen panta. Se on leveä ja pehmeä eikä kurista tällaista vauhdikastakaan liikkujaa. Nykyinen on käytössä hela tiden, joten tarvitaan vaihturi.
3. Namei. Erityisesti kuivattua ankkafilettä ja kanakierteitä. Sekä jauhelihaa, paljon jauhelihaa.
4. Tarttisin myös ehkä uuden sadetakin, sillä vanha ei pesujen jälkeen enää hyljeksi kovin hyvin vettä. Hurttaa, kiitos! Olen muuten kokoa 36, aika iso tipsuksi siis!
5. Paljon rakkautta ja rapsutuksia!

Myrsky kyseli myös, mikä on paras herkku. Ne on noi, jotka jo mainitsinkin: niitä tekee useampi firma mutta viimeisin löytö on Hauhaulta. Ankkafileellä nirsompikin koira suostuu vaikka hyppimään yhdellä tassulla.

Painoni on muuten tällä hetkellä 7,9 kiloa. Se on ihan hyvin, mutta kuulemma sais olla enemmänkin. Mut kun mulle tarjotaan usein vaan pahaa ruokaa, ni emmä sitä viitti syödä. Jauhislihaa jos saiskin joka aterialla, ni varmasti oisin paljon lihaisampi!

Loppuun vielä kuva. Mamma oli eilen unohtanu paketointitarvikkeita mun ulottuville... Keh, keh. Söinkin sitten teippirullan.

tiistai 6. joulukuuta 2011

Lelui

Käytiin yks päivä lelukaupassa. Mamma oli ostanu jonku CityDealin lahjakortin, joten käytiin ekaa kertaa Piispanristin Happy Pet -liikkeessä. Se ei ollu kauheen hyvä, tavarat oli kovin nuhjusia ja likaisen ja kuluneen näköisiä jo valmiiksi. Mamma olis halunnu ostaa mulle jotain aktivointileluja, mutta valikoima oli aika pieni eikä ollu mitään, mitä mulla ei jo olis. Joten sain muita leluja! Ison Kongin, kaksi minikumikanaa (toinen varalle, koska tapanani on rakastua kumikanoihin) ja tollasen karvapötkylän. Niin ja sit pappa valitsi mulle sellasen kissojen lelun, kepin, jonka päässä on naru ja narussa tupsu ja sitten eläimen on tarkoitus hyppiä sen tupsun perässä, kun isäntäväki sitä heiluttelee. Tykkään siitä aika kovasti, vaikkei se kauheen koiramainen lelu ookaan.


Vaikka Kaarinan Happy Pet oli pettymys, pitää tässä välissä vähän mainostaa edellistä CityDealin houkuttelemaa vierailua. Kuralassa sijaitseva yrittäjävetoiseksi vaihtunut Lemmikkiasema on kerrassaan loistava, sekä valikoima että palvelu ovat kymppiplussan arvoiset! Liike sijaitsi aiemmin Raisiossa, ja nyt omistajanvaihdoksen ja muuton myötä siitä on kyllä tullut vielä entistäkin paljon parempi.





Lelukauppapäivä sai muuten arvoisensa päätöksen, sillä sen jälkeen suunnattiin Kaarinan Ala-Lemun ulkoilureitille käppäilemään. Sain olla vapaana, enkä karannut kertaakaan. Vieras metsä, mihin siellä sit olis mennykään, ja mammalla ja papalla oli aika hyviä nameja kans mukana.

Tänään on kuulemma joku itsenäisyyspäivä. Mä toivon, että se tarkottaa jotain tosi herkullista ruokaa!

lauantai 3. joulukuuta 2011

Kylläpäs tässä on aika vierinyt. Kovin on harmaata ja kuraista, kirpeitä lumikelejä odottelemme.

Alkuviikosta käytiin Nakkilassa moikkaamassa mun sukulaisia. Mamma otti paljon kuvia, mutta kun valoa on vähän, me koirat ollaan supernopeita eikä mamman valokuvaustaito ole parhaasta päästä, ne on kaikki aika tärähtäneitä. Tässä kuitenkin muutama todiste vierailusta: mää oikeella ja mun sisko Fiina vasemmalla:




Me ollaan kuulemma naamasta aika samannäkösiä. Mutta mä oon noihin mun sukulaistyttöihin verrattuna aika roikale, ja pitkäkin vähän, sellasta mäyräkoiralookkia mussa on hieman. Ja aika valtavat hampaat mulla on kans (tuomarisetäkin niitä kehui siinä yhdessä ja ainoassa näyttelyssä jossa ollaan käyty!). Varvaskarvatupsut mulla on aika säälittävän olemattomat, tipsuilla "kuuluisi" olla oikein tuuheat ja näyttävät tassukarvat, joita ei missään tapauksessa saisi leikellä, mutta mulla ne vaan ei kasva. Sit kun mamma trimmaa noi mun varpaanvälit, niin se vielä korostaa mun tassujen trimmatunnäköistä ulkoasua. Mutta käytännöllisyys ennen kaikkea, laminaattilattialla mä pysyn paljon paremmin pystyssä, kun ei oo karvatupsuja alla vaan saan lujan otteen anturoilla. Niin, ja talvella (sit kun se tulee) ei lumikokkareet tartu, eikä kura jää hautumaan vaan sen saa huuhdottua helposti pois.

Että sellasta! Tänään täällä Turussa paistaa AURINKO. Mamma vähän lupaili, että mennään johonkin metsään juokseen. Tai siis mä juoksen, mamma lompsii perässä...

Hyvää joulukuista lauantaita kaikille blogikamuille!

torstai 24. marraskuuta 2011

Kuraisen torstain turinaa

Mamma kysyy, että mitä te blogikamut syötte? Kun mä oon kuulemma nirso. Jauhislihaan sekoitettuna menee melkein mikä vaan, mutta muuten oon aika valikoiva noitten ruokien suhteen. Niinku esimerkiks tällanen näytepaketti, joka saatiin kiltiltä eläinkaupan tädiltä (kymmenen muun näytepaketin ohessa, joista muuten mikään ei ollut riittävän hyvää). Siinä on erilaisia partikkeleita (tää oli eläinkaupan tädin kommentti). Tykkäsinkin sellasista isoimmista nappuloista, mutta noi muut erottelin ja jätin syömättä. Näppärää, eikö!


Pissasin tänään muuten kurahaalarini sisään, kun tassuni hulahti lahkeesta läpi ja puku meni vähän vinksalleen enkä sitten saanut sihdattua pissiä oikeasta aukosta ulos. Ei ollu kivaa. Kurakelit sais jo loppua ettei tollasia typeriä haalareita tarttis käyttää...

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Turpiin tuli

Olin tänään koirapuistoilemassa ystäväni Millin kanssa. Tuossa puistossa on kaksi puolta, pienten puolella oli yks kiukkusen oloinen uros, joka ärisi jo aidan lävitse, joten mentiin suoraan isojen puolelle, jossa Milli ja pari muuta kivaa kamua leikki. Siinä sitten painittiin... kunnes yks koira, jonka omistaja oli siellä toisella puolella sen ärtsyn koiran kanssa, avas puoliskojen välisen portin, joten mä kirmasin sinne kans kattomaan mitä siellä on. Sit se ärtsykkä oli yhtäkkiä mun kimpussa. Kiljuin vähän, ja sit mamma ja pappa ja kaikki muutkin juoksi siihen paikalle ja huusi kauheesti ja sit mä pääsin pakenemaan siltä ärtsyltä ja pappa kaappas mut syliin ja sit se iso ärtsy koira vielä tarttu mua tassusta mutta pappa sai mut taas pelastettua. Sit vähän tutisin ja tärisin ja olin ihan lötkönä kun mua tutkittiin, että mihin sattu.

Ei mua oikeesti ees sit sattunu, vähän säikähdin mutta jatkoin jo pian leikkiä muitten kamujen kanssa. Mamma ja pappa tais järkyttyä pahemmin.

Siellä puistossa oli yks toinenki pikkukoira, jonka kimppuun tää sama ärtsykkä oli käyny pari viikkoa sitte, oli korva revenny ja jotain sellasta.

Onneks mä oon tällanen aika iso ja voimakas ja viksu, ni pystyin karistamaan sen ärtsykän kannoiltani. Muuten olis voinu käydä tosi pahasti.

torstai 17. marraskuuta 2011

Kaamos

Pimeetä on. Vissiin jossain vaiheessa päivää ei oo, mutta sillon mä yleensä oon päikkäreillä. Sit mut taas raahataan pihalle (tykkään kyllä ulkoilla, mut päikkäreitten jälkeen käyn yleensä vähän hitaalla) ja puetaan heijastinpukuun. Välillä pukeminen on vähän vaikeeta, ku en jaksa nostaa kuonoanikaan. 


Oon muuten saanu uuden heijastinpuvun, tollasen Hurtan Lifeguard-mallisen. Vanhassa tarrat ei pysy enää kiinni ja se alkoi tippua kesken matkan. Mut tää uus on oikein hyvä, heijastaa tosi hyvin ja on ihan tyylikäskin! Mut tosiaan se pukeminen on välillä vähän vaikeeta.


Sit ku lenkki on suoritettu, voin siirtyä taas päikkäreille. Esimerkiks Apinan, tai jonku muun pehmon kanssa.



Huoh. Jokohan kohta tulis lunta ja vähän valosampaa (ja vähemmän kuraisempaa)... Miten te blogikoirakamut selviätte tästä pimeästä kaamoksesta?

maanantai 14. marraskuuta 2011

Maanantaita

Tiättekö, kuinka yllätyin tossa perjantai-illalla! Mamma lähti rilluttelemaan kaupungille, ja mä jäin yksin. Mutta mitä tapahtui! Yheltätoista ovi kolisi ja pappa tuli kotiin! Se yllätti mut ja mamman ihan täysin, sillä papan piti tulla vasta ens viikolla. Mutta se pääsikin aikasemmin, ja oli huijannu mammaa, aika ryökäle. Pappa siis tuli eka moikkaamaan mua tänne kotiin ja meni sitte yllättämään mamman totaalisesti tohon lähikuppilaan. Mä olin niin täpinöissäni, että maha meni taas vähän sekasin, en kakannu pariin päivään ollenkaan...

Eilen sit käytiin papan äitin luona, ja mä taas vähän karkasin. Mamma oli laittanu mulle sellasen punasen valon valjaisiin kiinni, eli ihan hukkaan en päässy pimeessä metsässä, mutta aiheutin kuulemma mammalle miltei sydänkohtauksen taas. Musta se on kiva leikki, että mamma ja pappa jahtaa mua! Mutta kuulemma se on vaarallista, kun siinä lähellä menee iso tie. (Koira saatiin lopulta kiikkiin, kun minä tulin toisesta suunnasta ja mies toisesta ja mies heittäytyi ohipinkaisevan koiran päälle. Pyydystämistä ja risukossa rämpimistä helpotti se, että mulla oli jalassa miehen kokoa 45 olevat kengät jalassa, sillä tarkoitus oli vaan pissattaa herra koira nopeasti...)

Sit sain eilen vähän isänpäiväkakun valmistuksesta jämiä.



Korvakarvoissakin on vähän taikinaa...

Nyt mä jatkan mun aamupäiväunia. Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

maanantai 7. marraskuuta 2011

Voihan video

Tänään olin juonikas, ja asetin kameran kuvaamaan, kun suuntasin töihin. Muistikorttia riitti kahteenkymmeneen minuuttiin, mutta se taisi olla tarpeeksi: ei tässä pureksimistouhussa ainakaan eroahdistuksesta taida olla kyse. Lähdettyäni koira ei ilmestynyt kuvaan (siis eteisen suunnalle) laisinkaan, vaan puuhasi äänistä päätellen tyytyväisesti aktivointilelujensa ja namipahvikääröjensä kanssa. Kymmenen minuutin jälkeen herra käväisi ovella haistamassa kenkiä, tepsutti sitten pedilleen, jonka jälkeen kuului syvä tuhahdus. Sitten hiljaisuutta loput kymmenen minuuttia, eli uni otti voiton.

Mielenkiintoista silti, seurata koirulin touhuja! Pitänee hankkia suurempi muistikortti tai valjastaa tietokone jotenkin tämän videoinnin avuksi, jotta saisin vähän pidemmältäkin ajalta materiaalia. Sanovat tosin, että eroahdistuskoira tekee tuhonsa heti omistajan lähdettyä, mutta silti haluaisin varmistua, ettei vinkunaa, haukkua tai muuta kummallista tallennu videolle.

Ja mikä positiivisinta: tänään Jalo ei ollut tuhonnut mitään!:)

lauantai 5. marraskuuta 2011

Uus työ

Nyt ku mamma on korjannu kaikki johdot piiloon, on sähköalan töitä ollut vähemmän. Aattelinkin tossa sit yks päivä vähän laajentaa repertuaariani, ja tutustuin hieman viheralaan. Ja kappas, heti löysin töitä!

Mamma oli sijoittanut telkkarin kulmalle tollasen kasvin. Mun mielestä se oli liian pitkä, joten aattelin katkasta sen. Nyt meillä on kaksi kasvia, oon aika taitava! Mamma sano, että toi on joku arvokas perintövaasi... en tiiä siitä, mutta se kellahti aika helposti, niin että sain otteen tosta bambusta.

Kattokaa ny kuin hienosti katkastu kasvi!
Suuni muistuttaa kuulemma jättiläispythonin kitaa.

Mutta tästäkään projektista mamma ei vissiin tykänny.
Kasvi, tai siis kasvit, nostettiin ylös enkä mä enää ylety niihin, aika tylsää.

-------------

Eilen olin suunnattoman hämmästynyt, sillä mitään ei ollut tuhottu työpäivän aikana. Kunnes vilkaisin vaaleaa karvalankamattoa, johon oli roiskaistu puklu. Nenääni kantautuikin mehevä tuoksahdus, ja vilkaisin taakseni ovelle: kappas, iso ripulikakka eteisen matolla. Ja koska eteisen ovi aukesi juuri kakan päälle, olin ovesta tullessani levittänyt sitä... no, kaikkialle. Eläinkaupan tädin koemaistattamat herkut ei vissiin tehneet masulle hyvää, tai sitten tämä oli puhdas kosto kaiken pureksittavan piilottamisesta...

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Koiran syömää

Jalon pentuaikoina olin kovin onnellinen, että irtaimistomme säästyi naskalihampailta, ja koira suuntasi nakerteluenergiansa laillisiin puruleluihin. Vaan kuinkas sitten kävikään, iloitsin liian aikaisin...

Enpäs nyt muista, mikä oli se ensimmäinen kohde. Ehkä kengät? Kirja? Jossain vaiheessa herra koira päätti erikoistua johtoihin. Ongelmallista tässä on ollut se, että a) sähköjohtojen pureksiminen ei ole siitä turvallisimmasta päästä, b) koira ei tee pahojaan ikinä meidän kotona ollessamme, joten kieltäminen on mahdotonta.

Viime viikolla kyllästyin nyppimään varmuuden vuoksi jokaikistä suojaamatonta johtoa pois seinästä, ja hankin lisää johtosuojaa. Kieputin muovia sormet verillä lampunjohdon ympärille, projekti jäi kesken ja suuntasin kahvittelemaan kaupungille ystäväni kanssa. Palatessa odotti iloinen yllätys: herra koira oli ihan itse ottanut tämän johtovyyhdin lipaston ja seinän välistä (siirrettyään ensin siitä edestä tuolin sivuun), raahannut vyyhdin keskelle makkaria ja syönyt johtosuojaa. Ja vähän niitä johtojakin.

Seuraavaksi kipitin siis eläinkauppaan, ja hankin riemunkiilto silmissäni ratkaisun:


Marja vs Jalo 1-0! Ruikin tätä kaiken ratkaisevaa suihketta kaikkiin asunnostamme löytyviin johtomyttyihin. Ja poistuin kotoa. Kahden tunnin kuluttua palatessani odotti tällainen näky:


Johtosuoja ei ollut pysynyt ihan tiiviisti kiinni töpselissä, joten töpseli oli irroitettu pistorasiasta, ja sen jälkeen (toivottavasti tässä järjestyksessä, ainakin koira on vielä hengissä) purtu johto siitä ainoasta näkyvästä kohdasta poikki.

Että mitäs nyt? Mieleen tuli ajatus eroahdistuksesta - olisko tämä sellaista? Koira ei kuitenkaan itke, ei tärise eikä muutenkaan juuri kiinnostu poistumisestani, vaan jää tyytyväisenä mutustamaan aktivointilelujaan, joita viljelen kodin täyteen aina poistuessani. Turhautumista? Sitä ehkä ennemminkin, vaikka mielestäni tuhoamisen määrä ei korreloi esim. ulkoilun määrään, tuhoamista tapahtuu ihan yhtä lailla kahden tunnin metsälenkin tai vartin pissareissun jälkeen.

Vaihtoehtoja on siis kaksi: joko koirani on vain poikkeuksellisen mieltynyt sähköjohtoihin, tai sitten se on yksinkertaisesti pieni ilkimys, luonteensa mukaisesti älykäs ja touhukas.

Neuvoja, mikä avuksi?

Lopuksi vielä kokoelma syödyistä asioista. Tässä siis vain osa.












Lisäksi muun muassa:

- ompelukoneen (joka ensin oli vedetty liukuovikaapista ulos, jotta johtoon pääsi käsiksi) poljinjohto
- hoitotäti-Pauliinan television kaapeli (ainut johto, joka oli ulottuvilla)
- työpöydältä ryöstetty ja syöty Dumle-pussillinen
- työpöydältä alas kiskottu järkkärikamera (positiivista: sitä ei sentään syöty)
- Linda Olssonin Sonaatti Miriamille, kirjaston uutuuskappale.
- miehen läpykkäät
- kaksi fleksiä
- mustekynä
- pölyhuiska
- jumppamatto
- lipaston puiset vetimet

ja lukuisia muita esineitä. Voin kertoo, että huumori alkaa loppua.