Kaikkee jännää siellä oli, kuviakin otettiin paljon, mutta koska mamma ei huomannut totaalisen pieleen säätyneitä ISO-arvoja, tuli kuvista ihan ylivalottuneita. Mut oli esimerkiks riippusilta:
Veneitä, veneitä ja lisää veneitä! Kauheen monella veneilijällä oli mukanaan koiria, joten laiturilla oli hirmeesti moikattavia karvakorvia.
Sitten oli tosiaan noi Högsarin kalliot, jonne oli puhelimella guuglattujen ohjeiden perusteella hieman hankala löytää. Lopulta joku ystävällinen paikallinen ohjeisti meidät oikeaan lähtöpaikkaan ja lyhyen patikoinnin jälkeen päästiinkin kallioille. Siellä ylhäällä oli esimerkiks tommonen hassu pieni järvi!
Onneks tajuttiin siitä vielä jatkaa eteenpäin, koska sieltähän vasta aukeskin ne paikallisenkin kehumat komeat maisemat pitkälle saaristoon.
Tässä on tää virallinen Smörasken. Eli voirasian mallinen iso kalliolohkare, jonka päällä merkkitorni. Kuulemma tuolla olis ollut myös geokätkö!
Ja kukkien haisut sekä vieno merituuli aivastutti...
Tuolla kyllä pieni koira tunsi itsensä vieläkin pienemmäksi.
Muutenkin saaristo on aika hyvä kohde koiran kanssa kierrellä: ainakin pienen koiran kanssa saa mennä useimman ravintolan terassille vähintään, joten ruokailu ja kahvittelu onnistui aurinkoisella kelillä ongelmitta.