Ensin oli talvi, lunta ja kaamea pakkanen. Sitten lähti pakkanen, sen jälkeen lumi. Sitten tuli vettä. Sitten tuli taas lunta. Ikinä ei aamulla tiedä, mikä on päivän keli! Mutta silloin, kun tulee lunta, tulee myös aura-auto. Sitä pitää tarkkailla. Ja tiiättekös, siksi on olemassa suuri kasa sohvatyynyjä!
Sitten kun tarkkailu-urakka on ohi, voi kellahtaa omaan petiin (tai sen ohi) ansaituille päikkäreille. Oven raosta käy mukava pieni veto, joka viilentää sopivasti.
Sitten päikkäreiden jälkeen pitää putsata Fannikan korvat. Niihin kertyy kaikenlaista töhnää. Ilmankos Fannikka ei kuule, kun ihmisväki kieltää hyppimästä pöydille tai syömästä muovipusseja.
Fannikasta puheenollen... Tossa yks päivä oli lattialla paperikassi. Fannikkahan rakastaa kaikenlaisia pusseja. Ja tunki tietysti itsensä tähänkin pussiin. Mutta meni ilmeisesti erehdyksistään kantokahvasta läpi, ja juuttui siihen sitten vatsamakkaroistaan, pää jäi pussin puolelle ja sitä rataa. Voi pojat, olisittepa nähneet mikä show siitä syntyi! Sekunneissa Fannikka oli hädissään juossut huoneen ympäri (siis pussin kahvaan jumiutuneena), loikannut kauhuissaan pöydälle (kera pussin), tiputtanut siitä mennessään lampun ja kasan muuta tavaraa (pussiin kiinnittyneenä edelleen), kunnes lopulta onnistui jotenkin jättämään pussin ja vapautui. Siinä ei ihmisväkikään kerennyt edes kissaa sanoa, kaikki kävi niin vauhdikkaasti... mutta taas hyvä muistutus siitä, että mitään kassia tai pussukkaa ei meillä voi jättää mihinkään Fannikan saataville!
