Maanantainen moikkaus

Kiima-aika jatkuu. Toisellakin tutulla naapurin tytöllä on juoksut. En malttais tehdä mitään muuta, kun vaan käpsytellä tota meidän raittia. Viime päivinä on ollut pakko vähäsen jo syödä, kun oon paastonnut jo aika kauan. Mamma on sitä mieltä, että sais jo juoksut olla ohitse, ja lenkkireittiä pitäis kuulemma vaihtaa siihen saakka. On muka liian hidasta eteneminen, muka möngin pitkin lumikinoksia pissasta pissaan.

    

Aika väsynyttä on täällä kotona. Fannikka makaa lähinnä sängyn alla, siellä kun sijaitsee jokin mystinen lattialämmitysputkiston risteämäkohta, ja tuntuma on kuin lämpiävällä paistinpannulla. Naapureissa valiteltiin kovien pakkasten aikaan kylmyyttä, mutta meillä on niin kuuma, että jopa viluinen emäntäihminen tarkenee. Kyllä me lämmöstä huolimatta silti hakeudutaan välillä Fannikan kanssa lähekkäin päikkäröimään.

Ulkoilukelit on ihan mahtavat, mitä nyt mamman kunto uhkaa loppua metsälenkeillä umpihangessa kahlatessa. Toppatakin tarttisin uuden, koska menee kainaloista lumi sisään vatsakappaleeseen. Mamma oli käynyt jo tutkimassa uusia Hurtan takkimalleja, niissä on kuulemma pieni resori ja sitten on sellaisiakin, joissa on pienet lahkeet. Ja softshell-pukujakin! Kaikenlaista. Pitää mennä sovittelemaan, kun me saatiin Fannikan kanssa joululahjaksi lahjakorttikin eläinliikkeeseen! Mä voisin saada uuden takin, Fannikka ehkä jonkun (sadannen) leluhiiren, jonka voi nanosekunnissa vipata sohvan alle kaikkien muiden leluhiirten, hiuspampuloiden, pinnien, pussinsulkijoiden ja talouspaperitollojen sekaan. Nyt on kyllä pakkaset lauhtuneet niin, ettei takkia ole lähipäivinä enää tarvinnut. Lumitöitä sen sijaan, niitä piisaa! Oon ollut ahkera assistentti. 

Kovaa vauhtia mennään kohti helmikuuta. Hurjaa! Kevät tulee, kamut!

Lunta!

Lunta on pyrytellyt. Vieläkään sitä ei ole aivan kauheasti, mutta sen verran kuitenkin, että aura-auto kävi pihassa, ja ihmisväki on lapioinut etuovelle pienen polun. Mutta talvi, se on nyt saapunut!

Lumeen kaivautuminen on ehkä jopa kivempaa, kuin hiekkakasojen kuopsuttelu. Ei joudu tassupesulle, nääs. Paitsi nyt, kun pakkanen on hiukan hellittänyt, takertuu lumi tassuihin. Se ei oo kivaa. Aamulenkilläkin eilen piti kahdesti pysähtyä (joko alan ensin nilkuttaa tai sitten vaan pysähdyn ja jään tuijottamaan mammaa tassu ylhäällä) rapsuttelemaan lumikikkareet varvasväleistä pois. Ne on kyllä inhottavia, tassukarvoihin takertuvat ja sitten on varpaat ihan vinksin vonksin, kun kikkareet painaa niin kovin. Mustin ja Mirrin mainoslehtisessä esittelivät suihketta, joka estää lumen tarttumisen karvoihin, mutta mamma meinas, että vältettään semmosia tököttejä ja irrotellaan paakut toistaiseksi ihan käsin. 

Mulla tuppaa lisäks jäämään tota lunta partakarvoihin kiinni, ja kuonon päälle, kun niin kovin kaivelen lumipenkkoja.

Naapuritalon koiralla on juoksut... Tavattiin tossa yks aamu, ja kerkesin ihan vähän nuuskutella (ja maiskutella), kunnes koirulin omistaja muisti mainita juoksuajasta. Mamma sanoo, että sen jälkeen kolme iltaa on nyt olleet vähän haastavia. Kun mähän haluaisin ulos koko ajan. Yks ilta vein isäntäihmisen vielä toiselle myöhäiselle iltalenkille, kun ajattelivat, että olis kakkihätä. No ei ollu. Vaan se ihana tyttönen lenkkeilee iltalenkkinsä myöhäisaikaan ja halusin treffeille! Oon mm. raapinut ovia. Vaeltanut levottomana huoneesta toiseen ja läähättänytkin vähän. Vinkunut ulkona ohikulkevien koirien perään. Ja maiskutellut lähitienoon pissat lumikinoksista, namskis! Rankkaa on poikakoiran elämä kiima-aikana. 

Lumista loppuviikkoa, kamut!

Huurteista tammikuuta

Joulu sujahti ohi, samoin vuodenvaihde. Sain lahjoja, söin hyvin, en pelännyt paukkuja. Tuli talvi, vaikkei juurikaan vielä lunta (vaikka povattiin hirrrmuista lumimyrskyä), mutta pakkasta on viime päivinä riittänyt kaiketi vähän joka puolella Suomea. Täällä lämpimässä etelässäkin parhaimmillaan miltei -25 astetta! On kuulkaas toppatakki tullut tarpeeseen.

Mamma on tuolla feispuukin puolella kauhistellut jatkuvia karkuripäivityksiä, hirvitellyt, miten karkurit pärjäävät näissä pakkasasteissa yksikseen ulkona... Saati sitten ne, joita välinpitämättömät ihmiset ihan omaa tyhmyyttään ulkoiluttavat joko aivan liian olemattomissa talvivarusteissa tai jopa jättävät lemmikkinsä ulos pakkaseen, koirat tarhaan tai koppiin tai narun päähän, kissat muuten vaan omatoimisesti ulkoilemaan. Eläimetkin palelevat, jopa pienellä pakkasella! Turun eläinsuojeluyhdistyskin on ottanut kantaa tähän asiaan (klik). Silti tuolla kaduilla näkee pieniä ja suuria, hyvin lyhytturkkisia koiria vailla minkään valtakunnan lämmikettä. Ja ulos hylätyt kissat, niistä ei varmaan kannata edes aloittaa.

Mulla on ulkoillessa ollut nyt kovilla pakkasilla toppatakki, vaikka mun turkkini on aikamoisen tuuhea ja aluskarvaakin riittää. Mutta silti, lyhyenkin pissakävelyn jälkeen sisälle palatessä tärisen vilusta ja kipitän kiireesti viltille lämmittelemään. Fannikka on viihtynyt viime päivät sängyn alla, koska siellä on jokin mystinen lattialämmitysputkiston risteyskohta ja hirmuisen lämmin kohta lattiassa. On huutanut ulos, mutta noin puolentoista minuutin valjasulkoilun jälkeen tunkenut jo kovaa vauhtia sisälle.

Kunnon hankia täällä etelässä ei edelleenkään ole, mutta kuten kuvista näkee, on lähimetsä saanut ainakin pienen hentoisen valkoisen harson. Saatiin hämyiseltä iltapäivälenkiltä napattua muutama (hieman hämärä) kuva, ennen kuin mamman aifoun hyytyi pakkasessa ja sammui... Kyllä muuten Nokia kesti kovaakin pakkasta, mutta pitää näköjään tälle luurille valmistaa jonkinlainen lämmin makuupussukka talveksi!

Oikein onnellista alkanutta vuotta kamuille <3 Me luvataan uuden vuoden kunniaksi aktivoitua plokkaamaan vähän useammin. Pitäkäähän itsenne, eläimet ja ihmiset, lämpiminä pakkasissa!