Lunta!

Lunta on pyrytellyt. Vieläkään sitä ei ole aivan kauheasti, mutta sen verran kuitenkin, että aura-auto kävi pihassa, ja ihmisväki on lapioinut etuovelle pienen polun. Mutta talvi, se on nyt saapunut!

Lumeen kaivautuminen on ehkä jopa kivempaa, kuin hiekkakasojen kuopsuttelu. Ei joudu tassupesulle, nääs. Paitsi nyt, kun pakkanen on hiukan hellittänyt, takertuu lumi tassuihin. Se ei oo kivaa. Aamulenkilläkin eilen piti kahdesti pysähtyä (joko alan ensin nilkuttaa tai sitten vaan pysähdyn ja jään tuijottamaan mammaa tassu ylhäällä) rapsuttelemaan lumikikkareet varvasväleistä pois. Ne on kyllä inhottavia, tassukarvoihin takertuvat ja sitten on varpaat ihan vinksin vonksin, kun kikkareet painaa niin kovin. Mustin ja Mirrin mainoslehtisessä esittelivät suihketta, joka estää lumen tarttumisen karvoihin, mutta mamma meinas, että vältettään semmosia tököttejä ja irrotellaan paakut toistaiseksi ihan käsin. 

Mulla tuppaa lisäks jäämään tota lunta partakarvoihin kiinni, ja kuonon päälle, kun niin kovin kaivelen lumipenkkoja.

Naapuritalon koiralla on juoksut... Tavattiin tossa yks aamu, ja kerkesin ihan vähän nuuskutella (ja maiskutella), kunnes koirulin omistaja muisti mainita juoksuajasta. Mamma sanoo, että sen jälkeen kolme iltaa on nyt olleet vähän haastavia. Kun mähän haluaisin ulos koko ajan. Yks ilta vein isäntäihmisen vielä toiselle myöhäiselle iltalenkille, kun ajattelivat, että olis kakkihätä. No ei ollu. Vaan se ihana tyttönen lenkkeilee iltalenkkinsä myöhäisaikaan ja halusin treffeille! Oon mm. raapinut ovia. Vaeltanut levottomana huoneesta toiseen ja läähättänytkin vähän. Vinkunut ulkona ohikulkevien koirien perään. Ja maiskutellut lähitienoon pissat lumikinoksista, namskis! Rankkaa on poikakoiran elämä kiima-aikana. 

Lumista loppuviikkoa, kamut!