Kevättä ilmassa

Tiettekös, täällä Turussa on jo ihan kevät! Kattokaa ny vaikka, urheilupuiston kallioilla ei ole enää lunta, aurinko lämmittää mukavasti kuononpäätäni ja tuoksut - ah, niitä on paljon!

Luistelukenttäkin alkaa hiljalleen sulaa. Mä kävin silti vähän pelaamassa lumipalloa. Oli vähän liukasta.

 

Aurinkoa!

Täällä voidaan jo paremmin! Mamman nuppi ei enää ole kipeä, ja minunkin masuni on jo tervehtymään päin. Niinpä... 

...mamma piti lupauksensa, ja pääsin tänään todella pitkälle päivälenkuralle! Taivalsimme Ruissalon aurinkoisissa maisemissa, pääosin metsän rauhassa, sillä keskellä päivää muita ulkoilijoita ei juuri näkynyt eikä kuulunut. 

Aloitin lenkuran tekemällä kakan komeasti luontopolku-kyltin juurelle.

Sitten hieman juoksin. Tiedättekös, hankikanto on aika metka juttu!

Juoksin hieman lisää.

Löysin egolleni sopivan tolpan merkkipissaani varten.

Ja sit piti vähän juosta.

Aurinko lämmitti jo aika kivasti, ja kevät tuoksuu hyvältä! Oli siis erityisen onnistunut lenkura!

Sairastetaan sisällä

Emännän päänsärky ei vaan ota laantuakseen, joten neljättä päivää kökötetään kaihtimien pimeydessä. Sääliksi käy Jaloa, mahtavat lämpöiset kevätpäivät kuluvat tylsästi sisällä köllien. Protestiako vai mitä, mutta viime yönä herra koira herätti viideltä naamapesulla, joka oli sen verran hätääntynyt, että syvimmässä unessakin mamma tajusi lähteä pihalle. Ripulihan se taas vieraanamme. Aamulenkillä ensimmäiseen potentiaaliseen kakkapaikkaan juostiin ihan hirvittävällä vauhdilla ja ripulin lisäksi tiensä hangelle löysi oksennus, minkä jälkeen herra koira itsekin oli kovin hämmentyneen näköinen - mites tässä nyt näin kävi.

Toiveikkaasti odotan iltapäivän lääkärikäynniltä sellaisia troppeja, että huomenna päästäisiin jo liikkeelle, vapaapäivän kunniaksi vaikka oikein pitkälle metsälenkille. Kuvitukseksi aurinkoisia kuvia viime viikolta.

Maata näkyvissä!

Uimakelejä saa Jalokin vielä tovin odotella...

Aurinkoista alkanutta viikkoa blogikamuille!

Perjantai-iltaa

Mä olin eilen kylässä mun kaverin Millin luona. Meuhkattiin aika railakkaasti koko ilta, ja nukuin kuin tukki koko yön. Ja päivänkin. Mun mammalla on ollu tänään hirmuinen migreeni, joten aurinkoisesta kelistä huolimatta pääsin vaan pienen pienelle päivälenkille - mutta ei se oikeastaan haitannu, koska mä oon tosiaan ollu ihan väsy ja nukuinkin sit mamman kanssa päikkäreitä koko päivän.

Mun yhdelle lempparipehmolle kävi muuten köpelösti. Apina vaurioitui leikin tuoksinnassa ja odottaa nyt paikkausta varikolla. Apina onkin ensimmäisiä rikki saamiani pehmoja, yleensä kohtelen lelujani hellyydellä.

Ounou!

Apina on peräisin kreetalaisen pikkukylän kaupan hyllyltä, nökötti siellä kuulemma yksinään, ja mamma päätti napata tuliaiseksi mulle. Kreetalainen tuoksahdus tekeekin Apinasta erityisen kivan kaverin.