Näytetään tekstit, joissa on tunniste hampaat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hampaat. Näytä kaikki tekstit

perjantai 25. syyskuuta 2015

Oi syyskuu!

Syys saapuu! Tilhet pitävät oksistossa valtavaa meteliä, hanhet kokoontuvat muuttomatkalle, lehtiä putoilee puista ja tassupesukausi on taas alkanut. Meille ei kuulu mitään ihmeellistä. Paitsi tiistaina olin hampulääkärissä! Hammaskiven poisto, ja kuvattiin vielä viime vuoden leikkauksen jäljiltä alaleuka. Kunnossa on, eikä kysta ole uusinut. Hammaskiveäkin oli hyvin vähän, eli päivittäisellä hammaspesulla on hyötynsä! Mutta voi kamala sitä nukutusta. Ei ollut kivaa, ei. Mamma haki mut heti heräämiskoppiin päästyäni kotiin toipumaan. Viimeksi kun oikein soittivat ja pyysivät noutamaan, kun peloissani haukuin ja ikävöin mammaa niin, että koko elliasema raikasi. Kivempi se on kotona olla töttöröö, kuin siellä vieraissa haisuissa, vieraiden kisujen, koirien ja ihmisten ympäröimänä. Mutta nyt on siitäkin toivuttu, ja kyllä hammaskalusto taas kiiltää puhtoisena!

Fannikka tuli tsekkaan tilanteen, kun tulin kotiin ja köllöttelin lämpimässä viltin sisällä. 


Muutenhan tää syksy on alkanut lähinnä seuraavien askareiden parissa: 
- päikkäreitä
- namiskuugeleita elikkäs kanakierteitä ja kanafilesuikaleita
- jauhislihan syöntiä
- ulkoilua
- ulkoilun jälkeen tassupesua
- päikkäreitä

Sadetakkikin on ollut käytössä. Mamma meinas, että tarttis ehkä hommata uusi. On kuulemma vähän nafti (ellissä punninta kertoi painokseni 8,4 kg, aika komea mitta tipsulle!) eikä kovin käytännöllinen, kun tassu-, housu- ja rintakarvatkin tuppaavat keräämään kuraa (etenkin, jos aina lenkkeilyn lopuksi kaivuroitsee viereisen raksatyömaan hiekkakasoissa ja kiipeää kasojen huipulle tähyämään maisemia). Mutta takki herättää iloa vastaantulijoissa. Ja onhan toi nyt tietty aika tyylikäs, vai mitä?



Iloa syyskuun vikoihin päiviin!

torstai 11. joulukuuta 2014

Kontrollissa

Kolmisen viikkoa sitten mamma huomas mun ikeniä tunnustellessaan pienen pahkuran siinä heinäkuisen hammasoperaation alueella, poistetun hampaan kohdalla. No mammahan tietty siitä seisomalta soitti ellille, että pitäskös tulla näyttämään. Ja ellihän sanoi, että joo, kun noin suuressa kystassa uusiutumisriski on olemassa. Päätettiin, että aikaistetaan samalla kontrolliröntgeniä, ja otetaan ne kuvat sitten samalla.

Eilen oli sitten Se Aika, mamma vietti miltei unettoman yön, kun oli ihan varma, että edessä on taas leikkaus ja jotain kaameeta löytyy kuvista. Huristeltiin Raision Univetiin kahdeksaksi. Elli teki pikaisen tutkimuksen ja oli sitä mieltä, että pahkura on harmiton ja tuntuu lähinnä luukyhmyltä; kuulemma hampaanpoiston jäljiltä saattaa jäädä tommosia ja luunpalat leuassa voi asettua ajan kuluessa vähän eri asentoon. Sain sit kuiteski rauhotusaineen ja kävin hoitsutätien kanssa röntgenissä, jossa tilanne näytti kuulemma oikein hyvältä. Leikkausalue oli parantunut hienosti, eikä tosiaan mitään uusintakystaa näkynyt. Kaikki hyvin siis!

Tässä mut oli just tuotu röntgenistä mamman syliin heräileen. 

Kaameita vaan noi lääkkeet. Hammasröntgenissä käytetään kuulemma aina rauhoituksen lisäksi lyhyttä nukutusta, kun röntgenfilmi pitää saada pysymään hampaiden välissä kuvauksen ajan. Sit mää en tiiä, mut tuntuu ihan ku mulla ois ollu semmonen intubaatioputki taas, ku mun kurkusta kuului koko eilisen ihan hassuja vinkunoita ja röhinää. Semmosta, kun sen leikkauksen intuboinninkin jälkeen. Mut en sit tiiä, mää nukuin, ni en osaa sanoa tarkemmin.

Aika tarkalleen 12 tuntia meni, että olo koheni, siihen saakka oli kyllä ihan veto pois. Kertaalleen kuukahdin suorilta jaloilta pötkölleni, kun ei vaan jalat kantaneet yhtään. Mut tänään olo on jo täysin normaali!

Näyttäisi siis siltä, että hammasongelma on nyt selätetty. Jihuu!

Me mamman kanssa suositellaan, että kandee kyllä kuvauttaa koiralaisten hampaat, ellei niin ole aiemmin tehty. Oltais mekin päästy aika paljon helpommalla, jos puhkeamaton hammas ja vielä kystakin oltais havaittu aikaisemmin. Sit tässä operaatiossa oli semmonenkin juttu, että vakuutushan ei korvannut mitään (koiran sairaskuluvakuutus ei korvaa hampaiden tai hampaiden kiinnityskudosten sairauksia kuin tapaturmatapauksissa). Pelkästään leikkaus itsessään kustansi yli tonnin, ja kuvauksiin, kontrolliin ja leikkauksen jälkeiseen ellikäyntiin on uponnut toinen mokoma. Vararahasto on siis syytä jatkossakin olla olemassa tämmösiä yllärijuttuja varten.

Mut mää oon nyt terve! Elli oikein vielä kehus, että hyvältä näyttää, hampaat oli harjaamisen ansiosta pysyneet puhtaina ja turkkikin on kuulemma tosi komea. Nyt voidaan odotella joulua rauhaisin mielin. Tammikuussa meillä onkin sitten uudenlaiset projektit edessä: se on kuulkaas taas muutto edessä...

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Kuva-arvoitus

No mikä se tässä roikkuu? 


Isäntäihmisen mielestä se näyttää tamponilta. Ei, se ei ole tamponi. Se voisi olla myös jonkinlainen sukka. Ei, se ei ole sukka. Se on hammasharja. Meidän mielestämme tosin toimimaton sellainen...


Hammasleikkauksen jälkeen Jalon hammashuoltoon on nyt erityisesti panostettu. Hampaat on harjattu päivittäin, ja harjaamisen jälkeen levitetään vielä Bugadoc-geeliä. Harjana on tähän saakka toiminut ihmisvauvojen pieni ja pehmeä harja, mutta Mustin ja Mirrin myyjän mainostaman Ota 2 Maksa 1 -tarjouksen innoittamana päätin ottaa kokeiluun mikrokuitusormiharjasysteemin. No ei toimi. Ajattelin, että sormeen pujoitettava sukkahärpäke toimisi pienen koiran suussa harjaa paremmin. Totuus: mikrokuidusta tulee limainen ja ällöttävä, eikä sillä mielestäni saa esim. hammasvälejä ja pienimpiä hampaita puhdistettua harjan lailla. Myyjä ei osannut kertoa, kuinka kauan tällainen härpäke kestää hygieenisenä käytössä, mutta tuo kuvassa roikkuva yksilö on ollut käytössä kahdesti, ja eipä kyllä näytä kovin kutsuvalta enää, vaikka on huuhdeltu kuumalla vedellä käyttöjen jälkeen. (Tosin kuva hiukan vääristää, ei se luonnossa ihan noin likainen sentään ole!) Hintaa näillä on miltei kymppi per paketti, joten ihan viikoittain ei tällaista ehkä huvittaisi uusia...


Mikrokuituharjan idea on ilmeisesti lähinnä totuttaa (isokokoinen) pentu hampaiden harjaamiseen. Tällaisista sormimallisista hampaidenpuhdistimista on myös kumisia versioita, mutta se ainakin on liian suuri pikkukoiran suuhun. Vauvaharjalla siis mennään jatkossakin! Vai onko jollain tällaisen mikrokuituharjan käyttöön ja puhtaanapitoon jotain toimivaa niksiä? Miten plokikamujen hampaidenpuhdistus on järjestetty?

(Sympaattista muuten, että tuohon pakkaukseen on laitettu tarrahäly. Liekö myymälävorojen suuressakin suosiossa tämä tuote...)