Fannikka tuli tsekkaan tilanteen, kun tulin kotiin ja köllöttelin lämpimässä viltin sisällä.
Muutenhan tää syksy on alkanut lähinnä seuraavien askareiden parissa:
- päikkäreitä
- namiskuugeleita elikkäs kanakierteitä ja kanafilesuikaleita
- jauhislihan syöntiä
- ulkoilua
- ulkoilun jälkeen tassupesua
- päikkäreitä
Sadetakkikin on ollut käytössä. Mamma meinas, että tarttis ehkä hommata uusi. On kuulemma vähän nafti (ellissä punninta kertoi painokseni 8,4 kg, aika komea mitta tipsulle!) eikä kovin käytännöllinen, kun tassu-, housu- ja rintakarvatkin tuppaavat keräämään kuraa (etenkin, jos aina lenkkeilyn lopuksi kaivuroitsee viereisen raksatyömaan hiekkakasoissa ja kiipeää kasojen huipulle tähyämään maisemia). Mutta takki herättää iloa vastaantulijoissa. Ja onhan toi nyt tietty aika tyylikäs, vai mitä?
Iloa syyskuun vikoihin päiviin!
Nii on syksy. Ja satteet tulloo. Mullae oes eissä se hualarin osto kuulema.
VastaaPoistaTuo sinun saetakkis on kyllä tosj hieno! Varmaan ihhaeloovat sitä kyllä.
Kyllä seon heleppo hymmyillä ku on hampaat kuosissaan :)
Mukavija syysaskaroentija sulle sinne ja ilosta männöö!
Haalaria mullekin on kaavailtu. Mutta ongelmana niissä on hupun tai reilun kauluksen puuttuminen (korvakarvat kastuu) ja sitten se mahaosio. Kerran mulla oli haalari, mutta pissasin sen sisään, kun mahakappale oli liian pitkä. Kun oon tämmönen mallia pitkulainen, mutta en sitten kuitenkaan niin pitkulainen, että mäyristen takkimallikaan soveltuisi. Haastavaa!
PoistaRukalla on semmonen hupullinen hualarj. Löötysköön siitä sulle kokoja...
PoistaAijaa, pitääkin käydä kokeilemassa, kiitti vinkistä!
PoistaSyksy on ihana! :)
VastaaPoistaJa hammaskivi taas ei. Meillä ei ole sitä onnkesi oikeastaan ollut, vaikka olenkin aika laiska pesemään Wiiman hampaita (käytännössä en siis pese, ja jos osaisin, tekisin tähän sellaisen punastelevan hymiön).
Luin tai kuulin jostain, että merileväjauhe pitäisi hammaskiven poissa ja olenkin sitä nyt aina aterioilla sitten Wiimalle antanut. Hammaskivi on pysynyt huitsin nevadassa, mutten tiedä onko se merilevän ansiota vai muusta syystä.
Terkkuja sadetakkikundille =)
Elli neuvoi jotain hammaskiven ehkäisyyn suositeltavia tuotteita, en muista nyt ulkoa tarkasti, mutta ainakin siinä listassa oli klooriheksidiinihuuhde, jota leikkauksen jälkeenkin piti käyttää suun desinfiointiin. Jalo on käyttänyt Aptuksen Bucadog-geeliä hammastahnana, sen pitäisi ehkäistä plakin muodostumista. Ongelmana meillä on vähäinen luiden ja ns. kovan ruuan syönti, Jalon pääruoka kun on jauhisliha erilaisin lisukkein, jotka nekin ovat pehmeitä (kasvissosepulla, sisäelinpulla jne.). Aamuisin on nyt koitettu antaa namikätköleluun namien lisäksi raksuja (kupista raksut ei maistu) ja kuivatulla kanalla höystetyistä luista Jalo toisinaan innostuu. Hampaiden hoitoon tarkoitetut luut jää lattialle pyörimään, ei kelpaa sellaiset :D Pitääkin tutkia tota merileväjauhetta!
PoistaHei Jalo! Mulla on ollut sitä merileväjauhetta säännöllisen epäsäännöllisessä käytössä neljän vuoden ajan ja hammaskivi on pysynyt hallinnassa, eli sitä ei ole muodostunut poistettavaksi asti.
VastaaPoistaKiitti kamu vinkistä! On kyllä aika ärsyttävää, jos hammaskiven poistossa pitää vuosittain käydä (huolellisesta harjauksesta huolimatta!), joten vaihtoehtoiset keinot kyllä pitää kokeilla!
PoistaHieno kuulla, että syksy on Jalollakin alkanut mukavasti, vaikka hammaskiven poisto ei tietty niihin mukaviin asioihin kuulunut. Hyvin pärjäsit silti, ja pääsit kotiin heräämään :) Elliaseman muut potilaat olis voineet säikähtää sun ikäväitkua ja luulla, että toimenpiteet on ihan kamalia...
VastaaPoistaMeilläkin on edessä hammaskiven poisto. Joku merileväjauhe on unohtunut kaappiin, se pitää ottaakin käyttään, jos muilla on noin hyviä kokemuksia.
Pirteitä syyslenkkejä sinne teille :)
Mammaa vähän huvitti, kun seurasi elliasemalla potilaiden kulkua. Esimerkiksi suuri dalmatialainen pelkäsi jo odotustilassa niin, että koitti vaan kiivetä omistajansa syliin, ja sitten nähtiin monenmoista jarruttelu- ja väistöliike-esitystä matkalla odotustilasta toimenpidehuoneeseen. Kurjaa, että monille koiralaisille ja kisuille ja muillekin elliasemasta jää yleensä huonot fiilikset, on piikkiä ja leikkausta ja pelottavia vieraita käsiä. Ja sitten on just muiden potilaiden äänet, hajut ja eleet, jotka pelottaa entisestään. Ei oo kiva paikka!
PoistaReipasta toipumista! Hyvä puali tosta massasta on se, ettei syksytuulet viä mukanaan. :)
VastaaPoistaNo näin on, just syksytuulien takia mul on massakausi!
PoistaHyvin olet varustautunut syksyyn, se on hyvä niin ei pääse tuimat kelit yllättämään ! :)
VastaaPoistaJuu, eiks se silleen mee, että ei ole huonoja kelejä, on vaan vääränlaisia varusteita. Siksi siis on tärkeetä pukeutua kelien mukaan, etenkin mamman, joka palelee taas seuraaviin helteisiin saakka...
PoistaElvis: Mä soin dental stiksejä, mutta kun Hugo tuli taloon, niin emäntä ei ole antanut meille niitä. Kun tuli aina niin kova tappelu. Voitais kait taas yrittää. Mutta toi sun saderotsi on magee.
VastaaPoistaAijaa, no kuis ne silleen nyt on takavarikoitu? Sun pitää ehdottomasti pyytää ne takas (ja monia herkundaaliluita kaupan päälle) ihan jo hampaanhoidollisista syistä!
PoistaKiitti, must toi takki on vähän liian söpö, mutta jos kerran sunkin mielestä se on magee, niin ehkä kehtaan käyttää sitä ylpeenä!
Onpa sulla komea parta, joka pääsee oikein pramille tuon sadetakin kera. En kyllä ole ennen nähnyt parrakasta tiibetinspanielia, kerta se on ensimmäinenkin. Ja nyt kelpaa hymyillä helmivalkean hammaskaluston kanssa. :)
VastaaPoistaHihih, mamma kattoi noita kuvia tarkemmin ja naureskeli, että näytän tosiaan joltain tontulta, joulupukilta tai muuten vaan metsän maahispeikolta kauluripartani kanssa :D
PoistaTervehdys velipoika Jallulta!
VastaaPoistaTänään Jallu kävi kystanpoisto operaatiossa. Hampaita ei sen kystan takia poistettu kuin kaksi. Nyt sitten täytyy olla hissunkissun. Riehumiset villin kultaisennoutajan kanssa ,lelut ja kova ruoka ovat kiellettyjen listalla. Justiisa ne mieluisimmat jutut. Jallulla on tosiaan se munuaisten vajaatoiminta.
Se alkoi oireilemaan viime syksynä ,joi paljon vettä, silloin tällöin ripulia , laihtui jonkin verran ja sai pyörtymiskohtauksia. Jallu on aina ollut kova poika juomaan vettä, mutta nyt munuaisdieettiruuan ja verenpainelääkkeen ansiosta ei ole läheskään niin janoinen ja ruoka maistuu ja on leikkisä. Toivottavasti pysyy kunnossa jatkossakin. Painoa on tullut jo vähän liikaakin. Tänään 9,1 kg. Täytyy vähän keventää ruoka-annoksia. Jallulla oli alle vuoden ikäisenä sitkeä pissatulehdus. Liekö sieltä sitten juontanut tämä vaiva. Täytyy vain elää hetkessä ja olla murehtimatta tulevia.
T.Jallun emäntä
Kiva homma, että leikkaus on ohi! Toipuminen oli Jalolla ainakin varsin nopsaa, jollei nyt oteta lukuun niitä pissi- ja kakkimisongelmia pitkän anestesian jälkeen, niiden takiahan tuli uusi ellikeikka sitten seuraavana päivänä... Toivottavasti Jallu toipuu nopsasti ja purukalusto on pian entistä ehompi! Ja kyllä niitä luita ja riehumisia saa sitten jo muutaman viikon päästä taas harrastaa:)
PoistaKomea paino kyllä tuo yhdeksän kiloa :D Vaikka painaa Jalokin tosiaan sen 8,4, eikä ole kyllä yhtään pulska. Toivottavasti Jallun munuaisongelma pysyy aisoissa, ihannepainossa pysyminen kyllä varmaan edesauttaa sitäkin asiaa :)
Tarkoitus olis tipsulehteen kirjoitella tästä hammasasiasta. Varoittavana esimerkkinä muille, jotta osaisivat kuvauttaa koiriensa hampaat ajoissa.