Marraskuinen moikkaus!

Moi kamut! On pitänyt kiirettä. Mamma on opiskellut töiden ohessa ahkerasti, ja vähiin käynyt vapaa-aika on käytetty muualla kuin koneella. Mamma sanoo, että kiireaikoina mun aktivointi ja lenkurat on tärkeämpiä kuin plokin päivitys. Mutta nyt tuli tämmönen sopiva kolonen, niin tultiin vähän kertomaan marras(!!)kuun kuulumisia. Se on kohta jo joulukin! Vaikka täällä Turussa Kaarinassa sataakin pääsääntöisesti vettä.

On kaameen pimeetä. Siksipä mamma päätti, että mulle tarttis saada heijastinvaljaat. Sellaiset sitten tilattiin Peten Koiratarvikkeesta kokeiluun. No miltäs näyttää? Kasvunvaraa? Ei ollut sama vanhojen Hurtta-valjaiden kokoluokitus sama kuin näissä Planet Pet -merkkisissä. Vähän olivat liian suuret. Menivät palautukseen. Samassa paketissa oli uudistetut Hurtan Y-valjaat, jotka pidettiin, mutta nekin käytössä osoittautuivat vähän liian suuriksi, kiepsahtavat aina toiselle kyljelle.

Mamma sanoo, että tässä kuvassa näkyy mun charmantisti harmaantuneet partakarvani. Ja yksi harmaa viiksikin!

Siispä on menty vanhoilla valjailla. Tosin mamma väittää, että etenkin aamuisin niiden pukeminen on haasteellista. Oon kuulemma varsin uninen enkä oikein innostunut ulkoilusta aamutuimaan. Että mitenkä niin?

Oon myös näin syksyn tullen vähän sisustellut. Mulla on tommonen uusi aktivointipallo, jonne laitetaan raksuja (koska en syö niitä kiposta) ja namipalasia. Mutta tiiättekö mitä? Mamma taitaa pitää mua aivan hölmönä, koska osaan kyllä noukkia joukosta vaan ne hyvät namit. Raksut jää jäljelle, kuten näkyy. Aika hienosti, eikö? Ja mamma on sanonut, että tykkää kaikista pallo- ja pilkkukuoseista, tossahan tavallaan on semmosta pilkkutyylistä asettelua.

Sitten mulla alkoi syksyn kunniaksi karvanlähtöaika. Sitä lähtee valtavasti. Siis ihan hirveästi, sanoo mamma. Etenkin hännän juuresta, selästä, sieltä oikein kutkuttaa, kun harjaa. Tossa on lyhyen harjaushetken tuotos, 5-6 harjallista karvaa. Kyllä noista sais kudottua villapaidan, vaikka Fannikalle!

Pimeydestä huolimatta on todistetusti välillä paistanut myös aurinko. Ja vaikkei ole paistanut, me ollaan silti lenkuroitu paljon metsässä. Metsä rauhoittaa, sanoo mamma. Mää tykkään! Eräällä pidemmällä aamulenkillä näytti tältä: 

Joulu lähestyy jo kovaa vauhtia. Ootteko te muut jo tehneet joululahjatoivelistan? Mä en ole! Pitääkin sellainen väsätä pian. Lunta sais tulla tännekin, tai edes pakkasta, tai edes olla satamatta vettä. 

Kivaa marraskuun loppua, kamut! Me koitetaan palata plokimaailmaan taas vähän useammin!