maanantai 15. kesäkuuta 2015

Liian suuri tyyny

Nyt on niin, että tarttisin oman tyynyn tohon meidän sohvalle. On vähän epäerkonominen tämä nykyinen pään alla pidettäväksi. Mammaa vaan nauratti kaameesti mun hieman pysty makoiluasentoni (jonka muuten saavutin vasta pitkällisen möyrimisen ja tyynyjen siirtelyn seurauksena, ei ollu helppo tehtävä!), mutta niska tossa kyllä vähän kipeytyy pidemmän päälle. Kuvaamisen sijaan mamma olis voinut keskittää energiansa pienemmän, mulle soveltuvan tyynyn hankkimiseen, vai mitä mieltä ootte? 





maanantai 1. kesäkuuta 2015

Viisivuotias

Viikko sitten viis vuotta sitten mää synnyin Nakkilassa, kasvattajatätsän luona. Samoihin aikoihin mammalla oli koirakuume suurimmillaan, roduksi oli valikoitunut tipsu ja kuumeisesti mamma selasi lähialueen kasvattajien sivuja. Eräässä kesäisessä koiranäyttelyssä mamma sitten tapasi kasvattajatätsän, ja tovin päästä ajeltiinkin jo katsomaan Liliä, jonka pentujen oli määrä syntyä syksyllä. Vaan kuinkas kävikään! Martta-tipsulla oli pienet pennut, joista muutama oli vielä vailla kotia. Kasvattajatätsä sitten ehdotti, että haluaiskos mamma pennun tästä Martan pentueesta jo.

Päätös sinetöityi kuulemma viimeistään sillä sekunnilla, kun mamma nosti mut pentuaitauksesta ja nuolaisin mamman nenää. Sitten odoteltiinkin vain luovutusiän täyttymistä, ja matkasin heinäkuussa kohti Turkua ja uutta kotiani.

Lili-emon tiineys muuten päättyikin sitten pennuttomasti, joten oli suorastaan kohtalo, että mamma päätti valita minut!

Martta-emon hoivissa


Olin jo vauvana kova nuolemaan kaikkea!

Mahduin piiloon kukkaruukun taakse

Olin sandaalin kokoinen

Mun eka lelkku (ja ainut lelkku, joka on rikkoontumisen vuoksi pitänyt myös hävittää, naskalihampaat tuhos sen)

Kaupunkiviidakossa vahdissa

Mun eka kamu, Milli <3

Olin niin pieni, että mahduin käsipyyhkeeseen (ja Piukku-kissan kuljetuskoppaan!)


Mää ja mun toka lelkku, Kumikana (jolta myöhemmin irtosi jalka naskalihampaiden seurauksena)

Viiteen vuoteen on mahtunut iloja ja suruja, avoero ja uusioperhe, sairastumisia ja parantumisia, leikkejä ja lenkurointia, ystäviä ja menetyksiä - kaikesta huolimatta, tai juuri kaiken yhdessä koetun takia, mamma sanoo, että on musta maailman onnellisin! Ja niin määkin kyllä mammasta, mulla on aika hyvät oltavat!

Ja tässä mä nyt oon, viisvuotias, mun synttärikakun kanssa: