Huurteista tammikuuta

Joulu sujahti ohi, samoin vuodenvaihde. Sain lahjoja, söin hyvin, en pelännyt paukkuja. Tuli talvi, vaikkei juurikaan vielä lunta (vaikka povattiin hirrrmuista lumimyrskyä), mutta pakkasta on viime päivinä riittänyt kaiketi vähän joka puolella Suomea. Täällä lämpimässä etelässäkin parhaimmillaan miltei -25 astetta! On kuulkaas toppatakki tullut tarpeeseen.

Mamma on tuolla feispuukin puolella kauhistellut jatkuvia karkuripäivityksiä, hirvitellyt, miten karkurit pärjäävät näissä pakkasasteissa yksikseen ulkona... Saati sitten ne, joita välinpitämättömät ihmiset ihan omaa tyhmyyttään ulkoiluttavat joko aivan liian olemattomissa talvivarusteissa tai jopa jättävät lemmikkinsä ulos pakkaseen, koirat tarhaan tai koppiin tai narun päähän, kissat muuten vaan omatoimisesti ulkoilemaan. Eläimetkin palelevat, jopa pienellä pakkasella! Turun eläinsuojeluyhdistyskin on ottanut kantaa tähän asiaan (klik). Silti tuolla kaduilla näkee pieniä ja suuria, hyvin lyhytturkkisia koiria vailla minkään valtakunnan lämmikettä. Ja ulos hylätyt kissat, niistä ei varmaan kannata edes aloittaa.

Mulla on ulkoillessa ollut nyt kovilla pakkasilla toppatakki, vaikka mun turkkini on aikamoisen tuuhea ja aluskarvaakin riittää. Mutta silti, lyhyenkin pissakävelyn jälkeen sisälle palatessä tärisen vilusta ja kipitän kiireesti viltille lämmittelemään. Fannikka on viihtynyt viime päivät sängyn alla, koska siellä on jokin mystinen lattialämmitysputkiston risteyskohta ja hirmuisen lämmin kohta lattiassa. On huutanut ulos, mutta noin puolentoista minuutin valjasulkoilun jälkeen tunkenut jo kovaa vauhtia sisälle.

Kunnon hankia täällä etelässä ei edelleenkään ole, mutta kuten kuvista näkee, on lähimetsä saanut ainakin pienen hentoisen valkoisen harson. Saatiin hämyiseltä iltapäivälenkiltä napattua muutama (hieman hämärä) kuva, ennen kuin mamman aifoun hyytyi pakkasessa ja sammui... Kyllä muuten Nokia kesti kovaakin pakkasta, mutta pitää näköjään tälle luurille valmistaa jonkinlainen lämmin makuupussukka talveksi!

Oikein onnellista alkanutta vuotta kamuille <3 Me luvataan uuden vuoden kunniaksi aktivoitua plokkaamaan vähän useammin. Pitäkäähän itsenne, eläimet ja ihmiset, lämpiminä pakkasissa!

Haastejuttuja

Arttu ja emäntä antoivat meille kysymyslistan, johon tässä nyt vastaukset! Ja koska Iivariltakin putkahti haaste samaan teemaan liittyen, ovat Iivarin esittämät kysymykset Artun kysymysten jatkona!

1. Koirasi/koiriesi rodun paras ominaisuus?

Paras ominaisuus lienee ystävällisyys, kaikkien muiden ihanien luonteenpiirteiden lisäksi :) 

2. Miten motivoit itsesi ja koirasi harrastamaan?

No mehän emme varsinaisesti harrasta. Emäntäihminen ei oikein pidä järjestetystä ajankohtaan sidotusta harrastamisesta, joten yhdessä tekeminen painottuu metsälenkkeihin ja rentoon kotiköllöttelyyn. Niihin ei motivointia tarvita!

3. Oletko koirasi suhteen kontrollifriikki vai rento riehumiskaveri?

Kontrollifriikki, jos puhutaan turvallisuudesta: vieraita koiria ei mennä lähestymään miten sattuu, vapaana ulkoilu ei onnistu karkailutaipumuksen takia jne. Tietyissä tilanteissa vaadin toki käyttäytymistapoja, mutta Jalo on sen verran helppo ja kiltti tapaus, ettei tiukkoja sääntöjä ole tarvittu. Kotona mennään siis varsin rennolla otteella. 

4. Haastavin asia oman koirasi kanssa?

Karkailutaipumus estää käytännössä vapaana ulkoilun kokonaan, mikä on kurjaa. Reissaamisen kannalta olisi hyvä, jos Jalolla olisi useampi hyvä hoitopaikkavaihtoehto, johon voisin Jalon turvallisin mielin jättää. Nyt Millin emäntä on ainut, joka Jaloa on hoitanut, ja joka myös mieluusti ottaa Jalon hoitoon (tai ainakin sanoo niin;). Karkailutaipumuksen takia hoitajan pitää ymmärtää, ettei esim. ulko-ovea voi hetkeksikään jättää auki, eikä Jaloa todellakaan voi päästää lenkeillä irti. Lisäksi, vaikka Jalo on äärimmäisen helppo koira, aiheuttaa lenkeillä joillekin koirille rähjääminen yllättäviä tilanteita, joihin Jaloa tuntemattoman ulkoiluttajan voi olla vaikeaa varautua.  Mamman muru on kaikkein tärkein ja rakkain, joten vaatimukset hoitopaikalle ja -ihmiselle ovat valtavat!

5. Oletko pelännyt joskus koiraa? Jos, niin missä tilanteessa?

Jaloa en ole ikinä pelännyt. Muita koiria kyllä.

6. Metsästys vai näyttelyt? Agility vai vaellus? Mitä harrastaisit koirasi kanssa, jos ei tarvitsisi miettiä asuinpaikkaa, rahaa tai ajankäyttöä!?

Ohjatut ja aikaan tai paikkaan sidotut harrastukset ei ole koskaan ollut mun juttu, joten näistä vaihtoehdoista mennään vaelluksella. 

7. Onko koirasi vastannut aiempaa käsitystäsi ko. rodusta? Tai jos sinulla on ollut sama rotu ennenkin: mikä yllätti toisessa/kolmannessa koirassa?

On vastannut. Tipsuissa on sellaista ylvästä "zeniläistä tyyneyttä", joka kiehtoo. Tipsua sanotaan kissamaisimmaksi koiraroduksi, ja sekin mielestäni pitää paikkansa. 

8. Mitä eniten toivoisit koiran ja sinun yhteiselolta?

Terveitä, onnellisia vuosia vielä toooosi monia!

9. Miten usein koulutat koiraasi tai opetat sille uusia asioita?

Koulutuksen suhteen voisi vähän skarpata. Lähinnä Jalo tykkää opetella temppuja, joilla voi ansaita nameja. Koska hän on aina kovin ylpeä ja innostunut oppiessaan uuden tempun, voisi niitä opettaa kyllä useamminkin...

10. Mikä on sinun ja koirasi laatuaikaa?

Harjaustuokiot, myöhäiset aamu-unet, rauhalliset tutkiskelulenkit metsissä.

11. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin, toimisitko samoin koirasi kanssa?

Toimisin. Tosin, Jalon nuoruusvuosina erinäiset henkilökohtaisen elämän vaikeudet aiheuttivat melkoista stressiä paitsi emäntäihmiselle, myös sitä kautta Jalolle. Jalo reagoi hirvittävän herkästi ihmisten mielialoihin, ja on kurjaa, että Jalo on joutunut turhankin kovin myötäelämään emäntäihmisen tunne-elämää vuosien varrella.

1. Miksi juuri mäyräkoira tiibetinspanieli?

Luonne on loistava (ainakin tällä yksilöllä). Tipsu tykkää lenkkeillä reippaasti, mutta osaa kuitenkin ottaa rauhallisesti, eikä ole kotona mikään hyperaktiivinen virtapiikki. Kiltti, lempeä ja iloinen luonne. Sopiva koko: mahtuu syliin, mutta ei jää jalkoihin. Ulkonäkö on huikean söpö: Jalon ilmeet ja eleet saa aikaan monet iloiset hymyt joka päivä. Rotu on myös melko terve kaikin puolin. 

2. Kuvitellaan tilanne jossa sinun tulee päättää kohde 50.000 e lahjoituksesta.

Minkä kohteen valitset?

Eläinsuojelutyöhön tuo summa uppoaisi helposti. Eläimiä kohdellaan vielä nykyaikanakin käsittämättömän julmasti. Puolustuskyvyttömän lemmikin (tai villieläimen) kaltoinkohtelu on jotain sellaista, joka saa ainakin tämän emäntäihmisen näkemään punaista hyvin nopeasti. Eläintenpitokielto, kovemmat rangaistukset ja eläinten huostaanotto, ne pitäisi saada toimimaan. 

3. Jos saisit nyt aloittaa uuden harrastuksen, mikä se olisi?

Iivarin tavoin voitais jäljestystä kokeilla! Pentukurssilla sitä aikanaan lyhyesti harjoiteltiin, ja se oli kyllä kivaa. 

4. Bloggaisitko jos et omistaisi koiraa?
Blogeja on tullut ja mennyt, mutta Jaltsalandia on pysynyt jo pitkään! Ties, vaikka emäntäihmisellä nytkin olisi lisäksi toinen blogi jossain...

5. Kuluvan kesän kohokohta?

Takapihan aidan valmistuminen! Jalolla ei ole koskaan ennen ollut aidattua piha-aluetta, johon olisi suora kulku sisältä. Lomalla myös tehtiin pieniä kotimaanreissuja, joissa Jalo oli kaikissa mukana, ne oli kivoja!

6. Turhin temppu jonka koirasi osaa?
Kieriminen, tassu, läpy, nousu takajaloille... lienevät aika "turhia" käytännön elämän kannalta. Mutta Jalo tykkää tempuista, erityisesti kierimisestä, joten tärkeitä ne kaikki ovat hänelle!

7. Millainen on koirasi normaali päivä?
Aamulenksu, aamupala eli yleensä namikätkölelu, sitten aamupäiväunet, ihmisväen työvuoroista riippuen päivälenksu 14-17 välillä, sitten ruokailu, ehkä toinen päivälenksu, sitten iltalenksu. Päivässä yleensä yksi pidempi lenkki, muut lyhyempiä pissa- ja haistelulenksuja. Paljon päikkäreitä ja köllimistä.

8. Paras muisto koirasi kanssa?
Kaikki kuluneet viisi vuotta on täynnä ihan parhaita muistoja :)

9. Elämäsi koira? Kuka, miksi?
Jalo!

10. Jos voisit matkata ajassa taaksepäin, johonkin tiettyyn hetkeen, mihin matkustaisit ja miksi?
Ihan varhaisiin pentuaikoihin, ne ajat kului niin kauhean nopeasti.

11. Kallein ell reissunne?
Viime vuoden hammasoperaatio. Siihen upposi kaikkineen pari tonnia. Kaikki meni onneksi oikein hyvin :)

Nyt pitäis sit laittaa haaste eteenpäin. 

Haasteeseen on jo vastattu kovin monessa meidän seuraamassa plokissa, tai ainakin haaste on jo esitetty, mutta haastetaan me nyt ainaskin Elvis ja Hugo. Ja sitten kaima Jalo ja Jekku. Missä mahtaavat luurata Nakki ja Mirkku?

Tämmösiin kysymyksiin ois kiva saada vastauksia (kopioitiin vähän edellisistä...):
1. Mietitkö koiraa ottaessasi muita rotuvaihtoehtoja, vai oliko valinta selvä? Miksi päädyit tähän rotuun/näihin rotuihin?
2. Mitä harrastatte koiran/koirien kanssa yhdessä?
3. Millainen on päiväohjelma arkena, entä vapaapäivinä ja lomilla?
4. Onko arki koiran/koirien kanssa ollut sellaista kuin ennen koiraa ajattelit?
5. Millaisia ovat parhaat hetket koiran kanssa?
6. Mikä on rodun parhaita puolia, entä onko huonoja puolia?
7. Millaisia haasteita olet kohdannut koirasi/koiriesi kanssa, miten niistä on selvitty?
8. Millaisia suunnitelmia teillä on syksylle?
9. Mikä on paras ominaisuus tai piirre koirassasi/koirissasi?
10. Mitkä ovat koiranomistajan parhaat hetket?
11. Entä koiranomistajan ei-niin-kivat hetket?

Kuvat vuodelta 2010, puolivuotiaan Jalon erikoisväriset korvakarvat olivat aika mageet!

Kiljukaula kotona

Nti Kattinen vaikutti aluksi sopeutuvan muuttoon hyvin. Ei osoittanut erityistä kiinnostusta ulos pääsyyn, vaan innostuneena puuhasi uuden jättiläismäisen kiipeilypuunsa kanssa. Aika hyvin kissalta, joka koko tähänastisen elämänsä on viilettänyt vapaana ulkona, ja käynyt kotona lähinnä ruokailemassa ja nukkumassa. No sitten tuli ystävänpäivä. Ja tyhmä mamma, joka hyvää hyvyyttään ajatteli viedä Fannikan valjaissa ulos. Ei olis kuulkaas kannattanu. Se alkoi välittömästi ulkoilun jälkeen, nimittäin kiljunta. 

Tää oli ystävänpäivän aamulta, kun Fannikka oli vielä hiljaa ja tyytyväinen.

Tässä Fannikka on lähdössä heijastimensa kanssa ulos. VIRHE.

Kiljuntaa on nyt jatkunut lauantaista saakka. Fannikka kiljuu päivisin, hän kiljuu öisin. Jälkimmäinen on ollut erityisesti allekirjoittaneelle hermoja raastavaa. Päivisin sitä tapahtuu epäsäännöllisesti, öisin sen sijaan ensimmäinen erä alkaa klo 1.00, seuraava klo 5.00. Joka yö. Ei auta silittely, ei ruoka, ei vesisuihkepullo. Parina viime yönä ainut ratkaisu on ollut teljetä Fannikka kylpyhuoneeseen, joka on mahdollisimman kaukana makuuhuoneesta, äänet ei kuulu. Niin, ja siellä on pissa-astia.

Eilen isäntäihminen haki feromonihaihduttimen, kokeillaan nyt, josko se auttaisi. (Tuskin.) Kiljunnan lisäksi Fannikan elämäntehtäväksi on muodostunut pyrkiminen ulos. Välioven kanssa saa nyt olla todella tarkkana, sillä kissa koittaa sujahtaa ulos pienenkin mahdollisuuden tullen.

Vaihtoehdot ovat vähissä, auttakaa kamut! Julmalta tuntuisi sekin, ettei kissa pääsisi enää koskaan ulos. Vapaana ulkoilu taas hirvittää, sillä muutaman sadan metrin säteellä kulkee suht isot tiet, jossa varsinkin bussit ajaa melkoisen kovaa. Ei osaisi maalaiskissa varoa sellaisia, ei. Valjaisulkoilun suhteen ymmärrän nyt useasti kuulemaani (ja tuolloin vielä ihmettelemääni) lausahdusta, että "ei sitä (kissaa) kannata viedä valjaissa ulos, kun sitten se huutaa sinne koko ajan". Kyllä, näin se tekee.

Jalo on assistentoinut parhaansa mukaan. Vähän ehkä lällätellyt Fannikalle aina lenkiltä tullessaan...

Melkein tulee mieleen tämä naamakirjassa pyörinyt kertomus koiran ja kissan päivästä. Me, emäntä- ja isäntäihminen, olemme vangitsijoita, ja Fannikka koettaa kaikin tavoin (mm. pissaamalla ompelua odottavien verhojen päälle) voittaa oman luovutustaistelunsa vapauteen...

OTTEITA KOIRAN PÄIVÄKIRJASTA:

Päivä 180
0800- JEE! Koiranruokaa! Mun lempparia!
0930- JEE! Autoajelu! Mun lempparia!
0940- JEE! Kävelyretki! Mun lempparia!
1030- JEE! Autoajelu! Mun lempparia!
1130- JEE! Koiranruokaa! Mun lempparia!
1200- JEE! Lapset! Mun lempparia!
1300- JEE! Piha! Mun lempparia!
1600- JEE! Äiti! Mun lemppari!
1700- JEE! Koiranruokaa! Mun lempparia!
1730- JEE! Iskä! Mun lemppari!

Päivä 181
0800- JEE! Koiranruokaa! Mun lempparia!
0930- JEE! Autoajelu! Mun lempparia!
0940- JEE! Kävelyretki! Mun lempparia!
1030- JEE! Autoajelu! Mun lempparia!
1130- JEE! Koiranruokaa! Mun lempparia!
1200- JEE! Lapset! Mun lempparia!
1300- JEE! Piha! Mun lempparia!
1600- JEE! Äiti! Mun lemppari!
1700- JEE! Koiranruokaa! Mun lempparia!
1730- JEE! Iskä! Mun lemppari!

Päivä 182
0800- JEE! Koiranruokaa! Mun lempparia!
0930- JEE! Autoajelu! Mun lempparia!
0940- JEE! Kävelyretki! Mun lempparia!
1030- JEE! Autoajelu! Mun lempparia!
1130- JEE! Koiranruokaa! Mun lempparia!
1200- JEE! Lapset! Mun lempparia!
1300- JEE! Piha! Mun lempparia!
1600- JEE! Äiti! Mun lemppari!
1700- JEE! Koiranruokaa! Mun lempparia!
1730- JEE! Iskä! Mun lemppari!

OTTEITA KISSAN PÄIVÄKIRJASTA:

Päivä 752
Vangitsijani jatkavat huomioni kiinnittämistä omituisilla pienillä heiluvilla esineillä. He syövät prameasti tuoretta lihaa, kun taas minut he pakottavat syömään kuivia palleroita. Ainoa asia mikä pitää toivoani yllä on toivo paosta, ja se lievä tyydytys jonka saan aina kun hajotan huonekalun. Huomenna taidan syödä taas huonekasvin.

Päivä 761
Tänään yritykseni tappaa vangitsijani pyörimällä heidän jaloissaan, kun he kävelevät, melkein onnistui. Täytyy yrittää samaa portaiden yläpäässä. Yritin aiheuttaa kuvotusta ja inhoa sortajissani oksentamalla taas kerran heidän lempituolilleen. Pitää yrittää samaa heidän sängylleen.

Päivä 765
Yrityksessäni herättää sortajissani pelkoa ja näyttääkseni, mihin pystyn, vein heille päättömän hiiren ruumiin. He vain lässyttivät ja jankuttivat kuinka hyvä pikku kissa olen. Hmm... ei toimi suunnitelman mukaisesti...

Päivä 768
Vihdoinkin tajusin kuinka sadistisia he ovat. Ilman minkäänlaista syytä minut valittiin vesikidutukseen. Tällä kertaa tosin siinä käytettiin myös polttavaa ja vaahtoavaa kemikaalia, jota he kutsuivat shampooksi. Mikä sairas mieli pystyykään keksimään sellaisen nesteen! Ainoa lohdutukseni on peukalonpalanen joka on vieläkin hampaitteni välissä.

Päivä 771
Heillä oli jonkinlainen salaseuran kokous. Minut laitettiin eristysselliin koko tapahtuman ajaksi. Kuulin kuitenkin heidän äänensä ja haistoin pahanhajuisen, olueksi kutsutun aineen lasiputkiloissa. Tärkeää: kuulin, että eristykseni johtui MINUN aiheuttamastani "allergiasta". Pitää ottaa selvää mitä se on ja miten voin käyttää sitä hyväkseni.

Päivä 774
Olen täysin vakuuttunut että muut vangit ovat vasikoita. Koira päästetään säännöllisesti vapaaksi mutta vaikuttaa palaavan erittäin mielellään takaisin. Hän on aivan selvästi idiootti. Lintu taasen välittää jotain informaatiota heille koska puhuu koko ajan heidän kanssaan. Olen varma että hän raportoi jokaisen liikkeeni. Ja koskapa hänet on sijoitettu metalliseen huoneeseen hänen turvallisuutensa on toistaiseksi taattu.. Mutta minä voin odottaa. Se on vain ajan kysymys...

Kuva-arvoitus

No mikä se tässä roikkuu? 

Isäntäihmisen mielestä se näyttää tamponilta. Ei, se ei ole tamponi. Se voisi olla myös jonkinlainen sukka. Ei, se ei ole sukka. Se on hammasharja. Meidän mielestämme tosin toimimaton sellainen...

Hammasleikkauksen jälkeen Jalon hammashuoltoon on nyt erityisesti panostettu. Hampaat on harjattu päivittäin, ja harjaamisen jälkeen levitetään vielä Bugadoc-geeliä. Harjana on tähän saakka toiminut ihmisvauvojen pieni ja pehmeä harja, mutta Mustin ja Mirrin myyjän mainostaman Ota 2 Maksa 1 -tarjouksen innoittamana päätin ottaa kokeiluun mikrokuitusormiharjasysteemin. No ei toimi. Ajattelin, että sormeen pujoitettava sukkahärpäke toimisi pienen koiran suussa harjaa paremmin. Totuus: mikrokuidusta tulee limainen ja ällöttävä, eikä sillä mielestäni saa esim. hammasvälejä ja pienimpiä hampaita puhdistettua harjan lailla. Myyjä ei osannut kertoa, kuinka kauan tällainen härpäke kestää hygieenisenä käytössä, mutta tuo kuvassa roikkuva yksilö on ollut käytössä kahdesti, ja eipä kyllä näytä kovin kutsuvalta enää, vaikka on huuhdeltu kuumalla vedellä käyttöjen jälkeen. (Tosin kuva hiukan vääristää, ei se luonnossa ihan noin likainen sentään ole!) Hintaa näillä on miltei kymppi per paketti, joten ihan viikoittain ei tällaista ehkä huvittaisi uusia...

Mikrokuituharjan idea on ilmeisesti lähinnä totuttaa (isokokoinen) pentu hampaiden harjaamiseen. Tällaisista sormimallisista hampaidenpuhdistimista on myös kumisia versioita, mutta se ainakin on liian suuri pikkukoiran suuhun. Vauvaharjalla siis mennään jatkossakin! Vai onko jollain tällaisen mikrokuituharjan käyttöön ja puhtaanapitoon jotain toimivaa niksiä? Miten plokikamujen hampaidenpuhdistus on järjestetty?

(Sympaattista muuten, että tuohon pakkaukseen on laitettu tarrahäly. Liekö myymälävorojen suuressakin suosiossa tämä tuote...)

Kesäkuulumisia

Moro kamelit! Meillä on ollu todellista hiljaiseloa kesän osalta täällä blogissa - ollaan kuulkaas mamman kanssa viiletetty tukka putkella paikasta toiseen niin, ettei olle keretty kirjottelemaan! Onneks kuvataltiointia löytyy, ni täs nyt sit kuvina mun kesäkuulumisia!

Asiahan on nyt sitten niin, että alkukesästä me muutettiin. Eli oon tutustunut mun uuteen reviiriin ja haisuihin ja koirakameleihin - tykkään! Lenkurointimaastot on mahtavat ja puisto alkaa ihan kodin kulmalta, aamulenkurallekin pääsen fleksissä ja nuuskuteltavaa riittää puissa ja pusikoissa. Sit täs ihan vieres on tommonen lintupuisto, siel on ankkoi ja kaikkee, vuohiaki näin kesäaikaan, niitä oon kans käyny useesti moikkaamassa.

Sit oli niinku esimerkiks juhannus. Mul oli koirakameleita ja me päästiin pulikoimaan (mä en tietty pulikoi, kahlaan vain) metsälammikoihin ja sellasta, ehkä vähä jotain grilliherkkujaki tais tippua. Osallistuin myös juhannuslipun nostoon.

Sit oon ollu aika monta kertaa piknikillä. Ja rannalla. Ja lenkuroimassa, millon missäkin. Maistellu mansikoita ja vattuja ja herneitä - oi, herneet onki hyviä! Oon leikuroinu mun pienen Luna-ystävän kaa tositosi monta kertaa.

Sit oon ottanu päikkäreitä. Paljon. Eri paikoissa. 

Kesäkuumalla musta on lähteny tosi paljon karvaa ja sitä on harjattu kerran jos toisenkin. Kiitoksena siitä oon pussannu mammaa monta kertaa. Oon matkustanu autossa. Ja käyny sovittaan sadetakkia syksyä varten.

Kaikennäköstä siis! Näiden kuvien muodostaman kilometripostauksen myötä on hyvä palata takas blogimaailman hellään huomaan - mitenkäs kameleitten kesä on menny?

Kameralisuke

Synttärilahjana saatu lahjakortti (kiitos isä!) löysi pikimmiten tiensä Hulluille Päiville. Keltaisesta muovikassista kuoriutui kotona uusi iiiihhana objektiivi kameraan. Edukas Canonin 50 mm kiinteä pikkuinen osoittautui kaikkien nettikeskustelujen veroiseksi: hintaansa nähden loistava, etenkin valovoimaisuudeltaan, vaikkakin sitten miinuspuolena on mm. tarkennuksen kovaäänisyys. Tämä toiminee parhaimmillaan sisätiloissa tapahtuvissa muotokuvissa, siis Jalon kuvauksissa auringonvalon jäädessä vähäiseksi, siis kesää lukuunottamatta ympäri vuoden ;)

Mallina koekuvauksessa toimi kukas muukaan kuin arvon herra koiralainen!:)

Kevät, aurinko ja...

...koirankakkakikkareet jokirannassa! Tuntuu, että mitä suurempi koira, sitä laiskempi omistaja kakankorjauksen suhteen. Etoo, kun oma koira tallustaa sulavien läjien keskellä (tassupesu seuraa jokaikistä lenkkiä...) ja auringon porottaessa lämpimimmillään on hajukin aikamoisen muhkea.

Mutta aurinko, sitä on riittänyt! Hämmentävää, lähes pari viikkoa päivittäin ollaan nautittu pilvettömästä taivaasta ja lämpimistä päivälenkuroista. Turun kaupunki on istuttanut Teatterisillalle jokakeväiset narsissit - siitä tietää kevään virallisesti jo alkaneen.

Jokiranta sulaa vähitellen, aamu aamulta kulku on vähälumisempaa (ja koirankakkaisempaa, mutta ei välitetä siitä).

Joku oli uskaltautunut vielä jäälle taiteilemaan rakkaudentunnustuksen!

Ja mitä näkyykän tässä: leskenlehtiä! Kulmauksessa on jonkunlainen poistoilmahormi, joka puhaltaa lämmintä ilmaa niinkin paljon, että leskenlehdet ovat intoutuneet jo kukkimaan. Kevät, se on täällä jo!