Kiljukaula kotona

Nti Kattinen vaikutti aluksi sopeutuvan muuttoon hyvin. Ei osoittanut erityistä kiinnostusta ulos pääsyyn, vaan innostuneena puuhasi uuden jättiläismäisen kiipeilypuunsa kanssa. Aika hyvin kissalta, joka koko tähänastisen elämänsä on viilettänyt vapaana ulkona, ja käynyt kotona lähinnä ruokailemassa ja nukkumassa. No sitten tuli ystävänpäivä. Ja tyhmä mamma, joka hyvää hyvyyttään ajatteli viedä Fannikan valjaissa ulos. Ei olis kuulkaas kannattanu. Se alkoi välittömästi ulkoilun jälkeen, nimittäin kiljunta. 

Tää oli ystävänpäivän aamulta, kun Fannikka oli vielä hiljaa ja tyytyväinen.

Tässä Fannikka on lähdössä heijastimensa kanssa ulos. VIRHE.

Kiljuntaa on nyt jatkunut lauantaista saakka. Fannikka kiljuu päivisin, hän kiljuu öisin. Jälkimmäinen on ollut erityisesti allekirjoittaneelle hermoja raastavaa. Päivisin sitä tapahtuu epäsäännöllisesti, öisin sen sijaan ensimmäinen erä alkaa klo 1.00, seuraava klo 5.00. Joka yö. Ei auta silittely, ei ruoka, ei vesisuihkepullo. Parina viime yönä ainut ratkaisu on ollut teljetä Fannikka kylpyhuoneeseen, joka on mahdollisimman kaukana makuuhuoneesta, äänet ei kuulu. Niin, ja siellä on pissa-astia.

Eilen isäntäihminen haki feromonihaihduttimen, kokeillaan nyt, josko se auttaisi. (Tuskin.) Kiljunnan lisäksi Fannikan elämäntehtäväksi on muodostunut pyrkiminen ulos. Välioven kanssa saa nyt olla todella tarkkana, sillä kissa koittaa sujahtaa ulos pienenkin mahdollisuuden tullen.

Vaihtoehdot ovat vähissä, auttakaa kamut! Julmalta tuntuisi sekin, ettei kissa pääsisi enää koskaan ulos. Vapaana ulkoilu taas hirvittää, sillä muutaman sadan metrin säteellä kulkee suht isot tiet, jossa varsinkin bussit ajaa melkoisen kovaa. Ei osaisi maalaiskissa varoa sellaisia, ei. Valjaisulkoilun suhteen ymmärrän nyt useasti kuulemaani (ja tuolloin vielä ihmettelemääni) lausahdusta, että "ei sitä (kissaa) kannata viedä valjaissa ulos, kun sitten se huutaa sinne koko ajan". Kyllä, näin se tekee.

Jalo on assistentoinut parhaansa mukaan. Vähän ehkä lällätellyt Fannikalle aina lenkiltä tullessaan...

Melkein tulee mieleen tämä naamakirjassa pyörinyt kertomus koiran ja kissan päivästä. Me, emäntä- ja isäntäihminen, olemme vangitsijoita, ja Fannikka koettaa kaikin tavoin (mm. pissaamalla ompelua odottavien verhojen päälle) voittaa oman luovutustaistelunsa vapauteen...

OTTEITA KOIRAN PÄIVÄKIRJASTA:

Päivä 180
0800- JEE! Koiranruokaa! Mun lempparia!
0930- JEE! Autoajelu! Mun lempparia!
0940- JEE! Kävelyretki! Mun lempparia!
1030- JEE! Autoajelu! Mun lempparia!
1130- JEE! Koiranruokaa! Mun lempparia!
1200- JEE! Lapset! Mun lempparia!
1300- JEE! Piha! Mun lempparia!
1600- JEE! Äiti! Mun lemppari!
1700- JEE! Koiranruokaa! Mun lempparia!
1730- JEE! Iskä! Mun lemppari!

Päivä 181
0800- JEE! Koiranruokaa! Mun lempparia!
0930- JEE! Autoajelu! Mun lempparia!
0940- JEE! Kävelyretki! Mun lempparia!
1030- JEE! Autoajelu! Mun lempparia!
1130- JEE! Koiranruokaa! Mun lempparia!
1200- JEE! Lapset! Mun lempparia!
1300- JEE! Piha! Mun lempparia!
1600- JEE! Äiti! Mun lemppari!
1700- JEE! Koiranruokaa! Mun lempparia!
1730- JEE! Iskä! Mun lemppari!

Päivä 182
0800- JEE! Koiranruokaa! Mun lempparia!
0930- JEE! Autoajelu! Mun lempparia!
0940- JEE! Kävelyretki! Mun lempparia!
1030- JEE! Autoajelu! Mun lempparia!
1130- JEE! Koiranruokaa! Mun lempparia!
1200- JEE! Lapset! Mun lempparia!
1300- JEE! Piha! Mun lempparia!
1600- JEE! Äiti! Mun lemppari!
1700- JEE! Koiranruokaa! Mun lempparia!
1730- JEE! Iskä! Mun lemppari!

OTTEITA KISSAN PÄIVÄKIRJASTA:

Päivä 752
Vangitsijani jatkavat huomioni kiinnittämistä omituisilla pienillä heiluvilla esineillä. He syövät prameasti tuoretta lihaa, kun taas minut he pakottavat syömään kuivia palleroita. Ainoa asia mikä pitää toivoani yllä on toivo paosta, ja se lievä tyydytys jonka saan aina kun hajotan huonekalun. Huomenna taidan syödä taas huonekasvin.

Päivä 761
Tänään yritykseni tappaa vangitsijani pyörimällä heidän jaloissaan, kun he kävelevät, melkein onnistui. Täytyy yrittää samaa portaiden yläpäässä. Yritin aiheuttaa kuvotusta ja inhoa sortajissani oksentamalla taas kerran heidän lempituolilleen. Pitää yrittää samaa heidän sängylleen.

Päivä 765
Yrityksessäni herättää sortajissani pelkoa ja näyttääkseni, mihin pystyn, vein heille päättömän hiiren ruumiin. He vain lässyttivät ja jankuttivat kuinka hyvä pikku kissa olen. Hmm... ei toimi suunnitelman mukaisesti...

Päivä 768
Vihdoinkin tajusin kuinka sadistisia he ovat. Ilman minkäänlaista syytä minut valittiin vesikidutukseen. Tällä kertaa tosin siinä käytettiin myös polttavaa ja vaahtoavaa kemikaalia, jota he kutsuivat shampooksi. Mikä sairas mieli pystyykään keksimään sellaisen nesteen! Ainoa lohdutukseni on peukalonpalanen joka on vieläkin hampaitteni välissä.

Päivä 771
Heillä oli jonkinlainen salaseuran kokous. Minut laitettiin eristysselliin koko tapahtuman ajaksi. Kuulin kuitenkin heidän äänensä ja haistoin pahanhajuisen, olueksi kutsutun aineen lasiputkiloissa. Tärkeää: kuulin, että eristykseni johtui MINUN aiheuttamastani "allergiasta". Pitää ottaa selvää mitä se on ja miten voin käyttää sitä hyväkseni.

Päivä 774
Olen täysin vakuuttunut että muut vangit ovat vasikoita. Koira päästetään säännöllisesti vapaaksi mutta vaikuttaa palaavan erittäin mielellään takaisin. Hän on aivan selvästi idiootti. Lintu taasen välittää jotain informaatiota heille koska puhuu koko ajan heidän kanssaan. Olen varma että hän raportoi jokaisen liikkeeni. Ja koskapa hänet on sijoitettu metalliseen huoneeseen hänen turvallisuutensa on toistaiseksi taattu.. Mutta minä voin odottaa. Se on vain ajan kysymys...