Uus koti

Viikko on sujunut muuttotouhujen jälkimainingeissa. Purkamista, järjestelyä, hankintoja, purkamista, järjestelyä, lisää hankintoja... Remppaukkoja on ravannut meillä miltei päivittäin, fiksailemassa vielä pieniä korjauksia ja muutoksia. Putkimies kysyi, että oonko mä kovinkin vanha, kun oon niin rauhallinen. Kävin häntä kyl moikkaamassa, mutta köllöttelin sit sen jälkeen tyytyväisesti lattialla. Osaan ottaa jo aika lunkisti tämmöset jutut! Rapsutuksia oon saanu paljon, remppaukoilta ja uusilta naapureilta, se on tietysti tärkee juttu.

Uudet lenkurointireitit on ihan huippuja, on kuulkaa haisuja niin, etten oikeen malttas matkaa jatkaa! Seinänaapuriin muutti pieni ranskis, mutta ei olla vielä keretty kuonokkain törmätä. Koiria tässä liikkuu muutenkin aika paljon, oon saattanu pari kertaa vähän rähjätä ohitustilanteissa (toiset alotti!). Kuulemma pitää alottaa taas ohitusharjoitukset...

Toimin aika hyvänä assistenttina tossa automatkoilla vanhan ja uuden kodin välillä. Koska autot oli ihan täys tavaraa, niin mä pääsin mamman kyytiin etupenkille, turvavyöhön tietty. Oon aika ylvään näkönen, vai mitä?

Muuton jälkeen meille tuli uus pesukone. Se oli kuulkaas jännä! Mä en ollu ikinä tommosta sivusta täytettävää nähnykään toiminnassa, joten me sit Kattisen kanssa tutkittiin sitä aika tarkkaan, kun se vesi ja vaahto pyöri siellä sisällä ekalla käyttökerralla.

Löysin myös hyvän kyttäyspaikan. Tosta näkee kaikkien remppaukkojen ja naapuruston liikehdinnän.

Ja tietty on tärkeetä, että muutoksista huolimatta on aina jotain pysyvää. Niinku mun oma peti. Se on ollu mulla ekasta yöstä lähtien, sillon ku muutin kasvattajatätsän luota omaan kotiin. Edelleen on ehjä, rakas ja kovassa käytössä! Huomatkaa myös mun oma pieni tyyny <3

Vaikka tänne tuli muutamassa päivässä (vihdoin!) lunta ja talvimaisemat, alkaa talitintit lauleskella ja nyt ollaan jo helmikuussa... se on kohta kevät, kamut!