torstai 19. helmikuuta 2015

Kiljukaula kotona

Nti Kattinen vaikutti aluksi sopeutuvan muuttoon hyvin. Ei osoittanut erityistä kiinnostusta ulos pääsyyn, vaan innostuneena puuhasi uuden jättiläismäisen kiipeilypuunsa kanssa. Aika hyvin kissalta, joka koko tähänastisen elämänsä on viilettänyt vapaana ulkona, ja käynyt kotona lähinnä ruokailemassa ja nukkumassa. No sitten tuli ystävänpäivä. Ja tyhmä mamma, joka hyvää hyvyyttään ajatteli viedä Fannikan valjaissa ulos. Ei olis kuulkaas kannattanu. Se alkoi välittömästi ulkoilun jälkeen, nimittäin kiljunta. 

Tää oli ystävänpäivän aamulta, kun Fannikka oli vielä hiljaa ja tyytyväinen.

Tässä Fannikka on lähdössä heijastimensa kanssa ulos. VIRHE.

Kiljuntaa on nyt jatkunut lauantaista saakka. Fannikka kiljuu päivisin, hän kiljuu öisin. Jälkimmäinen on ollut erityisesti allekirjoittaneelle hermoja raastavaa. Päivisin sitä tapahtuu epäsäännöllisesti, öisin sen sijaan ensimmäinen erä alkaa klo 1.00, seuraava klo 5.00. Joka yö. Ei auta silittely, ei ruoka, ei vesisuihkepullo. Parina viime yönä ainut ratkaisu on ollut teljetä Fannikka kylpyhuoneeseen, joka on mahdollisimman kaukana makuuhuoneesta, äänet ei kuulu. Niin, ja siellä on pissa-astia.

Eilen isäntäihminen haki feromonihaihduttimen, kokeillaan nyt, josko se auttaisi. (Tuskin.) Kiljunnan lisäksi Fannikan elämäntehtäväksi on muodostunut pyrkiminen ulos. Välioven kanssa saa nyt olla todella tarkkana, sillä kissa koittaa sujahtaa ulos pienenkin mahdollisuuden tullen.

Vaihtoehdot ovat vähissä, auttakaa kamut! Julmalta tuntuisi sekin, ettei kissa pääsisi enää koskaan ulos. Vapaana ulkoilu taas hirvittää, sillä muutaman sadan metrin säteellä kulkee suht isot tiet, jossa varsinkin bussit ajaa melkoisen kovaa. Ei osaisi maalaiskissa varoa sellaisia, ei. Valjaisulkoilun suhteen ymmärrän nyt useasti kuulemaani (ja tuolloin vielä ihmettelemääni) lausahdusta, että "ei sitä (kissaa) kannata viedä valjaissa ulos, kun sitten se huutaa sinne koko ajan". Kyllä, näin se tekee.

Jalo on assistentoinut parhaansa mukaan. Vähän ehkä lällätellyt Fannikalle aina lenkiltä tullessaan...


Melkein tulee mieleen tämä naamakirjassa pyörinyt kertomus koiran ja kissan päivästä. Me, emäntä- ja isäntäihminen, olemme vangitsijoita, ja Fannikka koettaa kaikin tavoin (mm. pissaamalla ompelua odottavien verhojen päälle) voittaa oman luovutustaistelunsa vapauteen...

OTTEITA KOIRAN PÄIVÄKIRJASTA:
Päivä 180
0800- JEE! Koiranruokaa! Mun lempparia!
0930- JEE! Autoajelu! Mun lempparia!
0940- JEE! Kävelyretki! Mun lempparia!
1030- JEE! Autoajelu! Mun lempparia!
1130- JEE! Koiranruokaa! Mun lempparia!
1200- JEE! Lapset! Mun lempparia!
1300- JEE! Piha! Mun lempparia!
1600- JEE! Äiti! Mun lemppari!
1700- JEE! Koiranruokaa! Mun lempparia!
1730- JEE! Iskä! Mun lemppari!
Päivä 181
0800- JEE! Koiranruokaa! Mun lempparia!
0930- JEE! Autoajelu! Mun lempparia!
0940- JEE! Kävelyretki! Mun lempparia!
1030- JEE! Autoajelu! Mun lempparia!
1130- JEE! Koiranruokaa! Mun lempparia!
1200- JEE! Lapset! Mun lempparia!
1300- JEE! Piha! Mun lempparia!
1600- JEE! Äiti! Mun lemppari!
1700- JEE! Koiranruokaa! Mun lempparia!
1730- JEE! Iskä! Mun lemppari!
Päivä 182
0800- JEE! Koiranruokaa! Mun lempparia!
0930- JEE! Autoajelu! Mun lempparia!
0940- JEE! Kävelyretki! Mun lempparia!
1030- JEE! Autoajelu! Mun lempparia!
1130- JEE! Koiranruokaa! Mun lempparia!
1200- JEE! Lapset! Mun lempparia!
1300- JEE! Piha! Mun lempparia!
1600- JEE! Äiti! Mun lemppari!
1700- JEE! Koiranruokaa! Mun lempparia!
1730- JEE! Iskä! Mun lemppari!
OTTEITA KISSAN PÄIVÄKIRJASTA:
Päivä 752
Vangitsijani jatkavat huomioni kiinnittämistä omituisilla pienillä heiluvilla esineillä. He syövät prameasti tuoretta lihaa, kun taas minut he pakottavat syömään kuivia palleroita. Ainoa asia mikä pitää toivoani yllä on toivo paosta, ja se lievä tyydytys jonka saan aina kun hajotan huonekalun. Huomenna taidan syödä taas huonekasvin.
Päivä 761
Tänään yritykseni tappaa vangitsijani pyörimällä heidän jaloissaan, kun he kävelevät, melkein onnistui. Täytyy yrittää samaa portaiden yläpäässä. Yritin aiheuttaa kuvotusta ja inhoa sortajissani oksentamalla taas kerran heidän lempituolilleen. Pitää yrittää samaa heidän sängylleen.
Päivä 765
Yrityksessäni herättää sortajissani pelkoa ja näyttääkseni, mihin pystyn, vein heille päättömän hiiren ruumiin. He vain lässyttivät ja jankuttivat kuinka hyvä pikku kissa olen. Hmm... ei toimi suunnitelman mukaisesti...
Päivä 768
Vihdoinkin tajusin kuinka sadistisia he ovat. Ilman minkäänlaista syytä minut valittiin vesikidutukseen. Tällä kertaa tosin siinä käytettiin myös polttavaa ja vaahtoavaa kemikaalia, jota he kutsuivat shampooksi. Mikä sairas mieli pystyykään keksimään sellaisen nesteen! Ainoa lohdutukseni on peukalonpalanen joka on vieläkin hampaitteni välissä.
Päivä 771
Heillä oli jonkinlainen salaseuran kokous. Minut laitettiin eristysselliin koko tapahtuman ajaksi. Kuulin kuitenkin heidän äänensä ja haistoin pahanhajuisen, olueksi kutsutun aineen lasiputkiloissa. Tärkeää: kuulin, että eristykseni johtui MINUN aiheuttamastani "allergiasta". Pitää ottaa selvää mitä se on ja miten voin käyttää sitä hyväkseni.
Päivä 774
Olen täysin vakuuttunut että muut vangit ovat vasikoita. Koira päästetään säännöllisesti vapaaksi mutta vaikuttaa palaavan erittäin mielellään takaisin. Hän on aivan selvästi idiootti. Lintu taasen välittää jotain informaatiota heille koska puhuu koko ajan heidän kanssaan. Olen varma että hän raportoi jokaisen liikkeeni. Ja koskapa hänet on sijoitettu metalliseen huoneeseen hänen turvallisuutensa on toistaiseksi taattu.. Mutta minä voin odottaa. Se on vain ajan kysymys...

12 kommenttia:

  1. Emäntä kirjoittaa: työkaverini, SUURI kissojen ystävä heräsi 22 vuoden ajan (kissansa elinajan) joka yö klo 2.00 päästämässä kissansa aidatulle pihalle. Ja päästi kissan taas noin klo 5.00 takaisin sisälle. Hän halusi, että hänen kissansa "on onnellinen siinä kisujen omassa maailmassa"... Minusta ei olisi ollut tuohon. Vaikka hän muuten on ammatissaan pätevä, niin näköjään meillä jokaisella on vähän pimeät puolemme...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua. Meikäläisestä ei kyllä tuohon olisi. Havaintojeni mukaan kisut ovat kovin määräileviä sille päälle sattuessaan, ja osaavat kyllä vaatia ja kietoa ihmisensä pikkuvarpaansa ympärille... Kissa kyllä oppii ja ymmärtää, mutta siitä huolimatta harmittavan harvoin suostuu toimimaan lähellekään ihmisen toivomalla tavalla :D

      Poista
  2. Mutkallinen juttu. Eepä oo kyllä konstija tuohon sannoo. Muuta ku toevoo että mänis ohite tuo mooruvaminen. Toevotaan että neeti tottuu uuteen kottiin ja valjaessa kulukuun.
    Nuo päeväkirjat on kyllä tosj hyvijä :D
    Vähä kyllä Jalo näätät semmoselta vahingoniloselta tuossa kuvassa... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äänenvaimenninta toivottaisiin. Tai aidattua pihaa, jossa kisuli pysyis, kuten koirat. Ei hyppisi yli siis. Toistaiseksi mennään valjaissa, suljetaan nti Kattinen yöksi kylppäriin ja suunnitellaan ulkoilukopin rakentamista...

      Poista
  3. Minulla ei ole mitään omia kokemuksia kissoista, mutta mieleeni tuli, että jos kissa suostuu kävelemään valjaissa, niin sujuisiko päivittäiset lenkit talutushihnassa, vaikka Jalon kanssa yhdessä? Vai vaatiiko välttämättä vapautta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävely on ehkä väärä sana kuvaamaan valjasulkoilua (ennemminkin hinaaminen, raahautuminen, kököttäminen, peruuttaminen ja kyyristely ovat kuvaavia), mutta sitä on kokeiltu ja harjoiteltu jo vanhassa kodissa paljon. Ongelma onkin siis siinä, että nyt kun nti Kattinen on havainnut ulko-oven johtavan ULOS, hän haluaa sinne koko ajan - ihan sama vaikka minuutti sitten oltais tultu sisälle nti Kattisen omasta tahdosta pakoon kaatosadetta. :D

      Poista
  4. Hei Kiljukaulan emäntä. Mulle tuli mieleen, miten teidän kissojen ulkoilu järjestettiin silloin kun Iskä muutti Kaarinaan. Kulkivat pikkuikkunasta ja oliko sitten joku turvallinen suljettu ulkoilualue? Olisko semmonen järjestely teillä mahdollista? Ja tyytyiskö ja tottuisko Nti Kattinen semmoseen?

    Paljon terkkuja herrasmies Jalolle!
    Sympatiat teille,
    terv. Eija-täti :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harkinnassa on! Tila kyllä riittäis ja uskoakseni ulkoiluhäkissä tuijottelu riittäis kyllä nti Kattiselle vallan mainiosti!:)

      Poista
  5. Vastaus ongelmaan on ulkotarha. Katsokaa vaikka Naukulan-blogista mallia. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kevään tullen asia toivottavasti etenee :) Teillä onkin hieno tarha, kävin kurkkimassa!

      Poista
    2. Ei meillä mitään ulkotarhaa ole, vaan Sulolla ja Namulla on Mamma N:n luona. ;)

      Poista

Jätäthän minulle virtuaalirapsutuksia tai muuten vain terveisiä käynnistäsi!