Maaliskuisia tähyilypaikkoja

Maaliskuu on mälsä siksi, että
- mun mamma on ollu gaumeen kiireinen ja stressaantunu
- on kylmä, mikä ei sinänsä haittaa, mutta kun toi talvi on jatkunut jo iäisyyden
- putkiremppa lieveilmiöineen ärsyttää ja edetessään aiheuttaa entistä enemmän ärsytystä

Maaliskuussa on kivaa se, että
- mun pappa tulee koht taas kotiin
- kohta alkaa varmaan jo lämmetä
- ollaan käyty kivoilla metsälenkuroilla
- oon nähny mun kameleita Lunaa ja Milliä

Oon myös löytäny uuden tähystyspaikan. Mamma on mua koittanu opettaa tohon jo pitkään, mut oon vähäsen arastellu kipuamista noin korkeelle. Nyt oon tän kevätvalon innoittamana alkanu kiivetä tohon usein aamuisin tsekkaamaan päivän säätilan. Takatassut papan tyynylle, etukäpälät ikkunalle ja katse ulos takapihalle. (Oikeesti oon kyllä niin pieni, etten nää ku parvekkeen, palan taivasta ja ehkä joskus jonku lokin.)

Toisenki kyttäyspaikan oon löytäny. Mun isopapan luona saan oman tuolin ikkunan vierelle, josta voin tähyillä takapihalle. Siitä menee vierestä kävelytie, jossa kulkee paljon koiria. Sit tossa edessä on toi lumikinos, siinä on isopapan järjestämä linnunruokintapiste. On kuulkaas tapahtumaa kerrakseen!

Sit mamman stressiä lieventääkseni mä vein sen yks päivä tonne Ruissalon Kuuvannokkaan. Se on kuulemma yks Turun kauneimmista alueista. Siel me sit istuttiin, hiljaisuudessa, ja tuijoteltiin merelle jäiseltä auringon lämmittämältä kalliolta. Kameraa ei tietty ollu mukana, mut saatte fiilistellä lisää näitä Lumia-kuvia nyt sitte.

Perjantaina mun mammalla on tentti, sit ehkä helpottaa tää kiire ja hermojen kiristely hetkeks. Sit mamma aikoo rentoutua punaviinin kera, mä saan kuulemma ekstra-annoksen jauhislihaa ja ehkä jonku hyvän luun.

Hyvää loppuviikkoa, kamut!