Toisellakin merenrantalenkuralla!

Kyl ny on kelit helliny. Siis ainaski välillä. Lauantaina käytiin Tampereella moikkaamassa mun rakkait ystäviä Robia ja Petoa sekä samalla reissulla Tampereelle muuttanutta Milliä. Paluumatkalla yömyöhään keli oli jotain ihan hirveetä, uutisissa mainittu lumimyrsky teki todellakin ajokelistä erittäin huonon, ja mun pappa tunnusti tossa Turun rajalla, ettei oo ikinä pelänny liikenteessä yhtä paljon. Yli kolme tuntia meni tohon 160 kilometrin matkaan. Mä nukuin kyl tyytyväisesti koko matkan, ku olin vähän väsy kamujen kanssa suoritetusta riehumisesta... Mut sunnuntaina myrskystä ei ollu enää tietoakaan, jäljellä oli vaan gaumeesti tuoretta koskematonta lunta, ja me lähettiinki merenrantalenkuralle jälleen.

Joku oli kantanu rannalle sohvan. Kävin tietty pissaamassa tutustumassa. Huomatkaa jälkiliina, jota ilman en saa ulkoilla, kun kuulemma karkaan.

Lunta oli yön aikana tullu niin paljon, että tällaselle pienelle koirayksilölle hanki oli aika raskas. Hepuloin kuitenki vähäsen. Jäälle ei pahemmin uskallettu, ku ei tiiä yhtään onko lumen alla kantavaa vaiko ei. Pistin mammanki vähäsen juokseen, se jakso ehkä kymmenen metriä. Voitte vaan kuvitella kuin rankkaa on tällasilla töppöjaloilla, jos ihmisväkikin väsyy... Mut aikas kivoja nää tällaset kevätkelit aurinkoineen kaikkineen!

Ilosta viikonalkua (lumipyryn valtaamasta Turusta)!