torstai 28. helmikuuta 2013

Merenrantalenkuralla

Kevätaurinko on houkutellut lenkeille keskustan kuran ulkopuolelle. Emännän hermo lepää hiljaisuudessa, vaikka polulla aiemmin kulkeneiden koirakansalaisten jättämät viestimerkinnät saavatkin arvon herra koiran käyttäytymään melkoisen hermoja raastavalla tavalla. Pitäisi löytää koskematon, hajuneutraali metsäalue, mutta tällaiselle ex tempore -lenkuralle Ruissalokin kelpasi oikein hyvin.

Kuvissa nähtävissä myös emäntäihmisen talviunivormu. Taitaa olla ainakin neljäs kuukausi tasan samoissa ulkoiluvarusteissa, jokohan sitä kohta sais pukea päälleen muutakin kuin eskimohupun ja gore tex -lenkkarit...?




Mamma hei! Katsekontakti on ny otettu, heitäs niitä nameja!

Finneagle


Lenkuroinnin jälkeen on ihan parasta pujahtaa puhtaisiin valkeisiin sydämellisiin lakanoihin. Niin, ne lakanathan piti vaihtaa, koska... Aamupäiväasioiltaan palannutta ihmisväkeä odotti valkealla karvalankamatolla lämmin limaripulikakka (tarkasti puruluun päälle kohdistettuna; parempi se kuin edellisen ripulin kohteeksi joutunut emännän nahkasaapas). Pitkäkarvaisen koiran + ripulin yhdistelmä on tuttu, ja asunnossa ripuloinnin jälkeen liikkunut koira olikin aiheuttanut laaja-alaisen pyykkäystarpeen. Viimeistään ihmisväen kotiinpaluun aikaansaama hepulointi ravisti loput kakkarippeet housukarvoista. Nam.



14 kommenttia:

  1. Kauniita maisemia, kevättä ilmassa.
    Oiskohan Jalo kunnostautunut koulutuslenkeillä niin paljon, että on saanut liikaa palkkioita eli maksaa? Ripaskaahan siitä seuraa...eikä kyllä ole kiva juttu villahousukoiralla, ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maksaa sai Jalonen vain hiukan koemaistella, ne jää juurikin ripaskan välttämiseksi vain spesiaaliherkuiksi koulutustilanteita varten. Veikkaan syylliseksi maksan sijaan nakkimaistiaisia, HK Aito Nakki maistuu parhaimmalle, mutta ei taida sopia herra koiran vatsatasapainolle...

      Poista
  2. Kaunista.
    On se Jalo suloinen otus :)

    VastaaPoista
  3. Ihania kuvia ja herra koira on vaan niin sulo.. eikun komea! ;)

    Juu, ripaskat villahousuissa on tuttua huttua myös westieperheessä. Niiiin ällöä! :S

    Aurinkoista ja mukavaa loppuviikkoa teidän laumalle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomattavan monet puolitutut muistavat Jalon nimeksi Sulo. Mistä mahtaa johtua... :D

      Toivotaan kivoja kevätkelejä ja puhtaita villahousuja!;)

      Poista
  4. Voi ei, ripulia. Taisi tulla annettua liikaa sitä edellisen kirjoituksen ainesta... Voisit sää laittaa sen siskonmakkarakaalipadan reseptin sun lokiin? Aurinkoista viikonloppua teille, M-L ja Ossi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siskonmakkarakaalipata on alkujaan isän muistaakseni rosmariinilla maustettu resepti, josta äiti teki arkiversion, josta tytär on tehnyt vielä oman versionsa :) Kuullotan siis kattilassa sipulia ja n. puolikkaan suikaleiksi pilkotun kaalin (kaali kannattaa lisätä pienissä erissä). Sitten siihen lisätään vettä, maun mukaan, varmaan joku 5 dl, ja esim. lihaliemikuutio. Sitten paketillinen siskonmakkaraa, ite käytän sitä Korpelan aidossa suolessa olevaa (yök), josta sitten puristelen n. 1,5 cm kokoisia makkaranpaloja kypsymään kaalin haudutusnesteeseen useammassa erässä. Sitten haudutellaan tovi, ja valmis! Soijakastiketta vielä lautaselle mausteeksi!:) Yksinkertaista, mutta hyvää. Voidaan Jalon kanssa lisätä plokiin kuvallinen resepti, kun seuraavan kerran valmistetaan ko. pataa!

      Poista
  5. Voi Jaltsa-kulta, kurjaa kun maha on kuralla! Mut onneks sulla on noin mahtava peti, tommosten sydänten päällä kelpaa kölliä ja lepuuttaa mahaa ja jalkoja ripuloinnin ja lenkuroinnin päätteeksi. Muiskut muruselle!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuramaha on kyllä inha! Onneks on tollasia karvalankamattoja, jotka imee mukavasti limakakan itseensä... Kauheesti koitan aina pidättää, mutta toikin kakka lipsahti lopulta ulos just ennen ku mamma ja pappa ehti kotiin.

      Kiitti muiskuista Mirkkuliini!<3

      Poista
  6. Mahtavat lenkkimaisemat teillä :) Voisit antaa emännän nauttia niistä vähän, ja ottaisit rauhallisemmin niiden hajujen kanssa... vaikka ettehän te (poika)koirat koskaan malta hissukseen Jalotella ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eiks oo, emäntäihmiselle meri on ihan mielettömän tärkeä ja rauhoittava näkymä. Unelma olis joskus asua niin, että merelle näkis suoraan koti-ikkunasta...

      Suunnitelmissa on hankkia kävelyvyö, johon herra koiran hihna kiinnitetään, säästyisi ihmisväen olkapäät tuoksujen aikaansaamien säntäysten aiheuttamilta kiskaisuilta. Josko sitten Jalokin malttaisi Jalotella rauhaisammin :)

      Poista
  7. Hienosti sää Jalo taidat kyllä ton valokuvamallina olon, ja noissa maisemissa tietty kelpaa kyllä poseeratakin! Toivottavasti sun masu on jo kunnossa, mää jouduin viimeks takapuolen parturointiin tosta samasta syystä - on se kyllä kivempi itelleki ko ei oo sit niin kamalasti sitä sotkua mahataudin yllättäessä. Mukavaa sunnuntaita Turkuun! t. Mauri-setä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi eikä, takapuolen parturointi, kuinka nöyryyttävää! Mä selvisin pelkällä pesulla sentään... Mut joo, ikäväähän se on lekurallakin, ku pyrstöhöyheniin jää keikkumaan ripulivana ja sit tulee tiätty joku ihana tyttökoiranen vastaan, ai kauhee!

      Mut onneks masu on kunnossa jo! Hyvää sunnuntaita sinne kans :)

      Poista

Jätäthän minulle virtuaalirapsutuksia tai muuten vain terveisiä käynnistäsi!